Oon laistanut treeniohjelmaa ja syönyt liikaa ja liian nopeasti. En ees kehtaa kirjottaa ruokapäiväkirjaa. Haen lohtua ruoasta taas, niin kuin olen aina tehnyt ku on tullu takapakkia.
Yleensä mä tykkään tehä koulujuttuja ja kotitöitä, mutta nyt mä en saa mitää aikaseksi ja joudun kavereille pistää luettavaks mun kotiläksyjä että oon varma etten oo kirjottanut mitään paskaa.
Sinällään saavutus että tällä viikolla oon treenannut kerran, käynyt kävelyllä kerran, tehnyt eläinlääkinnän tehtävän ja siivonnut tietokoneen kansiot.
Ahdistaa yksinäisyys ja se kun Pänkki on kaukana.
Ahdistaa kun jouduin pistämään tauolle mun toisen blogin, vaan koska stressaan.
Stressaan passin hakua ja pelkään että en saa mentyä tilaamaan sitä Iisalmesta keskiviikkona, vaikka on _pakko_.
Stressaan tulevaa eläinlääkinnän, anatomian ja ruokinnan koetta, koska en vaan pysty hyväksymään muuta kuin kolmosen numeroa.
Stressaan kun en ole vieläkään saanut tehtyä raviteorian ja terve hevonen koetta.
Ahdistaa kun mä en ole vieläkään uskaltanut tutustua juurikaan mun luokkalaisiin.
Ahdistaa kun joku kysyy miten mulla menee, mutta ahdistaa myös jos kukaan ei ikinä sitä kysyisi.
Kun oon kotona, en tee muuta kuin olen koneella. Luen muiden blogien täydellistä elämää, muiden omista hevosista, juon kahvia ja odotan että puhelin soisi edes joskus. Viimeisimmät kolme tekstiviestiäni ovat saunalahdelta.
Mulla on ikävä äidin ääntä ja sitä ääntä kun joku nauraa mun kanssa. Mulla on ikävä mun pikkusiskoja. Mulla on ikävä Turkua ja sitä tunnetta että bussit kulkevat 10 minuutin välein minne tahansa haluat.
Mua ahdistaa ku en pääse olemaan vastuussa mistään.
Mua ahdistaa kun olen koulussa samalla tasolla kun puolet mua kokemattomammat (ei millään pahalla).
Mua ahdistaa ku en löydä sopivaa työtä, vaikka suostuisin mihin tahansa.
Mulla on ikävä Rioa ja Haksua.
Mulla on ikävä mun isoisää.
Vituttaa kun varpaat jäätyy vaikka olisi kahdet villasukat ja kun en omista korvia peittävää pipoa.
Vituttaa ku en osaa itkeä tätä paskaa fiilistä pois.
Mä oon nii ahdistunut ja yksinäinen, että mua ei haittaa homojen iskuyritykset qruiserissa.
Anteeks et tuli ehkä vitun sekava teksti, mut ainaki olo vähä helpottu.
Haksu
Rio
3.6.1990 - 12.8.2011
3.6.1990 - 12.8.2011
Pänkki
Täytyy kyllä myöntää että oot ihan järjettömän komee ;__;
VastaaPoistaHei kaikilla on joskus tommosia kausia ja ne onneksi menee ohi. Ja vaikka en sua kunnolla tunnekkaan niin vaikutat kyllä vahvalta ihmiseltä ja selviät mistä vaan! :)
VastaaPoistaHeissan. Olet kyllä todella todella rohkea ihminen! Mulla tuli vaan mieleen, eikä nyt sitte millään pahalla. Mut ilm. sullakin masennustaustaa mikäli ymmärsin toisen blogin puolelta oikein? (luin sen tossa joku aika sitte melko nopeeta kerralla läpi) niin voisiko olla ideaa että koittasit käydä psykologil/kuraattoril juttelemassa ihan yleisesti sun oloista...Tiiän että tää kaikki mitä oot käyny nyt vast ikään läpi prosessin kaa on sitä mitä haluut, mut uskon että vaikka tunnet olevasi mies niin oot joutunu sen naiskropan kaa elämään aika pitkään jo kuitenki ja siitä luopuminen on varmasti helpotusta, mutta myös varmasti uutta ja outoo vaikka toivottua oiski! älä jää yksin suruileen kotiin! oot varmasti mahtava ihminen ja huima persoona. ainaki oot rohkeinen ihminen kenet "tiedän" :) Paljon tsemppiä!
VastaaPoistavoi sua! Ei susta kyl ulospäi nää et ahistaa näinki paljo. Oot nii itsevarman, vahvan ja hyvinvoivan näköne :) Sulla olis varmasti paljo hyviä kavereita, jos uskaltautuisit vain tutustua muihinkin opiskelijoihin (Y) Oot huippu!
VastaaPoista