Perjantaina ei ollut luokanvalvojan tuntia ja niinpä ekan kerran kouluajalla otin itteeni niskast kii ja menin kysyy et jos pääsisin ajaa jotakuta hepoista. Toinen raviopettajistamme, Kettunen, anto mulle sitten Boriksen, jolla piti mennä vanhemman oppilaan kanssa radalla maltillisesti.
Boris on 11 vuotias lämminveriruuna, startit 58 3-5-2, ennätykset 16,6aly-17,4ke
Kuva tulossa!
Oon kuullut juttua että Boris on vähän villimpi tapaus ja otin heti alusta asti käyttööni jämäkät otteet, mutta eipä tuossa hoitaessa mitään näkynyt. Lepoisasti Boris tuli tarhasta sisälle ja seisoi nätisti hoitotoimenpiteet, jopa silloin kuin veivasin kaksi kertaa hevosen käytävältä karsinaan ja karsinasta takaisin käytävälle, koska piti hakea unohtuneita tavaroita. Muita ei kylmäkarsinoiden puolella ollut, niin en viitsinyt turvallisuussyistä jättää hevosta siihen seisomaan yksinää.
Harjasin huolellisesti, pistin pintelit ja suojat ja silat sekä suitset päälle. Tämä vanhempi oppilas tuli lopussa auttamaan varusteiden laitossa että päästäisiin nopeemmin lähtee ja muutenkin oli hyvä että tarkisti varusteet. Kaikenkukkuraksi unohdin pumpulit korvista, mutta toinen oppilas onneksi huomasi tämän.
Nousin rattaille ja lähdettiin metsätietä kautta radalle. Radalla oli vielä jonkinverran jäätä, mutta myös pehmeämpää ja kurasempaa kohtaa löytyi, ainakin siitä päätellen miltä takki näytti lenkin jälkeen. Menin koko ajan edellä, myös radalla ja kyllä siinä sai Borista pidätellä, joissakin kohtia koko ajan. Varsinkin kun vaihdettiin suuntaa viralliseen kilpailusuuntaan, niin johan Borista olisi huvittanut lähteä. Boris kuitenkin älysi pidätteet, mutta melkoinen kiihdytys aina lähti kun päästi vapaammaksi ohjia. Joissakin kohdissa Boris painoi aika lujaa oikealle ohjalle, mutta se meni ohi kun annoin puolipidätteet ja käskyn juosta hieman kovempaa hetken, sitten hidastaen maltillisempaan juoksuun.
Boris reagoi sivulle meneviin apuihin hyvin, poika oli energinen ja selkeesti nautti touhusta, vaikka ei täysillä saanutkaan kaahottaa.
Sisälle päästyämme otin varusteet pois, harjasin ja loimitin Boriksen. Annoin mellavettä, jonka poika veti into piukeena naamaan. Pesin suojat ja puhdistin kurasen mahavyön ja ohjat.
Ensi näkemältä Boris oli mukava veijari, tykkään muutenkin energisimmistä kavereista, kunhan se energisyys ei purkaannu vihoittelulla. Boris oli lepponen hoidettava ja ei yrittänyt mitään tuhmuuksia. Ravi oli nopeaa ja matkaavoittavaa.
Mistä oot saanu semmosen käsityksen että Borre ois villi? :D p.s. en suosittele nuita puolipidätteitä ravihevoselle kun se on eräänlainen kiihdytys tekniikka ettei tarvi koko ajan vihtalla räpsiä. (: niin ja tottakai se lähtee reippaanpaa ku antaa löysää ku ravurit juoksee painetta vastaan :) Sorge päteminen ei oo tarkotus olla mitenkää ilkeä :)
VastaaPoistaIhan muiden juttuja kuunnellen on tullu sellane käsitys. :D
PoistaJa mitäs, mua on sitte kyl iha väärin opetettu. Ja kokeilin aluks joo sitäkin että vedän vaan taaksepäin, mutta sitä Boris kuunteli vielä vähemmän. :D Miten noi ravurit sit stoppaa..?
Ja meillä ope sano että ravurit vaan rupee menemään ties minne suuntaan ja viskelee päätä ja muuta, jos päästää vapaammaksi ohjaa, mutta voi olla että ymmärsin väärinkin.
otan vaan sen kuuluisan haban käyttöön ja vedät tasaisesti niin kovaa ku vaan tarvii, yleensä ne turtuu siihen jos hirveesti jo on kerenny nyplätä suusta. :) mut ajamalla oppii (:
VastaaPoista