Kaksi askelta eteen, kolme taakse

Ollaan nyt puskuteltu Maunon kanssa sellaiset kolme viikkoa aktiivisesti yhdessä. Ollaan päästy treenaamaan lähes päivittäin. Kunto ei vain ruunalla ole vielä kummoinenkaan ja siksipä treenit on vielä suht maltillisia. Välillä otetaan sitten enemmän hikeen, jotta kunto kasvaa ja läskit lähtee. Nousujohteisesti Mauno on edennyt pikkuhiljaa ja erityisesti ravi on ihan wow, kun saadaan kaikki toimimaan. Nyt ollaan "paljon" jo laukattukkin. Nostot oli ensin tietty hakusessa ja tasapainoton möllykkähän painaa pää viidentenä jalkana yrittäen pysyä pystyssä. Nyt alkaa pikkuhiljaa nostotkin sujumaan ja Mauno tarjoaa hyvin oikeaa laukkaakin. Elmon kanssa kun oli iso murheenkryyni se, kun koulutusvaiheessa ruuna tarjosi vain toista laukkaa. Ja Maunolla on mitä tasasin laukka! Vielä se vivahtaa ihan vähän nelitahtisen suuntaan kun ruuna rupeaa väsymään, mutta eiköhän se parane lihaskunnon mukaan. Osaahan Mauno myös vastalaukat, tehtiin vahingossa niin tasapainonen vastalaukka kun ruuna itsekseen vaihto laukan ennen kaaretta..

Jalka taaaaaaaaaaakse

Viimeiset pari päivää olen kuitenkin repinyt tukkaa irti päästäni. Mauno on niin hyväkäytöksinen ja varma ratsastaa, että välillä en osaa suhtautua siihen että se on 4 vuotiaan tasolla. Joudun siis laskemaan kymmeneen ja miettimään että ruuna on vielä kokematon niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Eikä nyt joka asiassa niin fiksukaan. Voisihan kuvitella että Elmoa ja Maunoa katsoessa näkisi ison kuilun. Sen näkeekin, mutta eri tavalla. Mauno ei vieläkään osaa kunnolla laukannostoja ja sen jälkeen ei pysty kokoomaan itseään. Tähän Elmo suoriutui neljä vuotis talvella. Tällä hetkellä Elmo 6v, hyppää varmana 80cm rataa. Mauno 7v, etsii ponnistuspaikkaa kavalletille. Iso työ tulee kouluttaa Maunosta kilpuri, mutta ehkä se palkitaan joskus?

Tämän alustuksen saatteleman siis avaudun vähän viime päivien treeneistä. Kärkkäisen estetreenin jälkeen oli vähän venyttävää ja palauttelevaa koulua tarkoitus kentällä vääntää. Mauno oli eri mieltä. Alusta loppuun oli karmea, nosti vaan päätä ylös ja vastusti pohjetta. Missään vaiheessa Mauno ei ole saanut kiihdyttää, vaikka kiittää tai päästää toista ohjaa. Tuolloin Mauno kuitenkin ajatteli olevansa ravuri ja aina kun ohjaa himpun enemmän löysäsi, yritti poistua paikalta. Hengittelin rauhallisesti ja tehtiin voltteja. Pikku hiljaa Mauno rentoutui ja oli pitempiä pätkiä hyvä, kunnes katolta tippui lunta ja ruuna sai ihme hepulin. Hätkähti vain siis paikallaan, mutta jatkoi taas kiukuttelua ja tuplasti pahempana. Ei kuunnellut mitään apuja ja lopulta oli pakko tulla alas ennen kuin teen jotain tyhmää hevosen kustannuksella. Penina nousi selkään ja yleensä hän saa Maunon kuulolle tosi nopeasti. Tänään känkkäränkkä-Mauno kuitenkin yritti kaikkensa ettei olisi tarvinnut tehdä mitään. Pitkän keskustelun jälkeen, Mauno rupesi taas toimimaan niinkuin kuuluukin! Kävin vielä itse selässä vain sen verran että käveltiin rentona pari kiekkaa ja lopetettiin siihen.

Sitten oli vapaapäivä. Olisin halunnut käydä maastakäsin työskentelemässä Maunoa ja muistuttamaan että ihminen on se joka päättää asioista. Aikataulut kuitenkin venyi ja päivästä tuli täysin Maunoton. Seuraavana päivänä oli Satula.comissa satulan sovitus, josta tulossa oma postaus. Heidän tilansa on maneesin vieressä, joten oli kätevä käydä ensin treenaamassa. Oltiin yksinään, joten otin alkuun ensin laukkaa molempiin suuntiin pari kiekkaa. Ylimääräisen energian purkaamisen jälkeen Mauno oli taas vähän enemmän hereillä. Otettiin helppoa kavallettitehtävää, joka onnistui ihan hyvin kuitenkin. Treenattiin esteen jälkeen pysähtymään, kun Maunolla on tapana lähestyä hyvässä temmossa kavallettia, mutta sen jälkeen yrittää kiihdyttämään.

Siitä seuraava päivä, meille tuli yökyläilemään talliporukkaa. Näinpä Jesse sai kunniatehtäväkseen hyppiä kavallettia ravissa ja laukassa. Mauno taas yritti olla hirviö, nosteli päätä ja laski selkää. Pikkuhiljaa kohti rentoutta ja ratsukko pääsi tekemään itse tehtävää. Mauno oli ihan elementissään ja katseli itse hyvin ponnistuspaikkoja. Yksi koikkaloikka syntyi kun ruuna lähti hitusen liian aikaisin hyppyyn. Ravissa hypyt oli vähän löysiä ja jokanen jalka sojotti joka suuntaan, mutta laukassa Mauno alkoi näyttämään jo ihan hyppyponilta. Mauno kuunteli hyvin ratsastajaa, mutta painoi vain hirveästi ja yritti taas kiihdytellä kavalletin jälkeen. Loppuun vielä pehmeää ravia ja lämpimikseni minä talutin väsähtäneen suokin takaisin kotiin. Tänään Penina saakin hoitaa palauttelun, venytellä ja taivutella ruunaa. Toivottavasti saadaan sitä upeaa ravia pitkästä aikaa!