16. helmikuuta 2016

Mauno ja kouluvalmennus

Ensimmäinen virallinen valmennus Maunon kanssa on nyt check! Haeskelin netin syövereistä sekä kyselin tutuilta jotakuta valmentajaa Ypäjän lähistöltä. Täällä on Suomen arvostetuin hevoskoulu ja enemmistö asukkaista on hevosihmisiä ja siitä huolimatta en tuntunut löytävän ketään!
Laitoin omankin ilmoituksen nettiin ja lopultakin minulle pisti viestiä Ahosen Silja.
Sovittiin siis koetunti viime torstaihin. Alunperin meidän piti mennä maneesille, mutta päätettiinkin jäädä kentälle kun se oli juuri sopivasti sulanut. Valitettavasti sen verran pimeää ehti tulla ettei enää saanut kuvia, joten toisten päivien kuvat täyttäkööt tyhjiön tällä kertaa.

Mulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia uudesta opettajasta ja ehkä hyvä niinkin! Enkä edes ehtinyt stressata, Mauno piti huolen että ajatukset pysyivät hänessä.. Oltiin tallilla ajoissa ja päästiin kävelemään reilut alkukäynnit alkuun. Mutta herra M vain kipsutti ja yritti lähteä raville heti kun vähän hellitin. Tehtiin voltteja voltteja voltteja, kunnes Mauno taas malttoi ja kuunteli apuja. Rentoutuminen tapahtui sopivasti juuri kun Silja saapui ja käytiin vähän läpi Maunon viime aikaisia touhuja. Päätettiin pysyä perusasioissa, kun on kaikkien eka kerta ja ollaan vielä vieras ratsukko Siljalle. Laukka jätettiin kokonaan pois, koska sitä ollaan treenattu vielä niin vähän. Lisäksi Maunon huono tasapaino tarvitsee laukkaan ison tilan ja todella pitävän pohjan.


Käytiin alkuun ihan perusasioita käynnissä läpi. Tällaisia "opeta tyhmää" -tyylisiä neuvoja iskostettiin mun päähän minkä Silja vaan kerkesi. Jalka taaemmas ja alapohje hevoseen kiinni sekä nyrkki kevyenä, mutta kyynerpäät painavana. Odotin koko tunnin että milloin Silja kommentoi ryhtiäni, mutta ehkä nämä muut seikat olivat tärkeämpiä. Mauno toimii hyvin pelkällä istunnalla ja jään helposti passiivisesti pitämään kädet paikallaan, kun hevonen toimii. Silja muistutteli että pitää kiittää hevosta useasti ja heti reagoida jos Mauno meinaa lähteä alta kun saa löysempää ohjaa hetkeksi.

Tehtiin käynti - stop - käynti -siirtymisiä, pääty-ympyrän sisällä neljä kertaa. Tehtävä vaati multa aika paljon, oli hankalaa tehdä yllättävän monta asiaa samaan aikaan pelkän pysähdyksen ja liikkeelle lähdön takia. Maunon kanssa on tehty paljon paikallaan olo harjoituksia, se ei ole koskaan ollut ruunalle mikään itsestään selvyys. Siksi nytkin seistiin pysähdyksessä vain sen verran, että Mauno pysyi rentona ja sain itse sen siirrettyä käyntiin.

Jatkettiin tehtävää ravissa. Ensin haettiin rento tahti ja tulihan sitä sieltä aina silloin tällöin. Silloin tällöin Mauno yritti himmailla paikallaan tai sitten vauhdittaa tahtia, jolloin meni hetki että sain ruunan takaisin pohkeiden väliin ja kuuntelemaan minua.
Uutena tehtävänä oli spiraalimainen voltti. Tarkoitus oli laskea vähän tahtia ja pienin askelin spiraalimaisesti pienentää ympyrää. Olin vähän malttamaton ja muutaman kerran vedimme vähän hätäisesti isosta voltista suoraan pieneen, jolloin spiraali jäi pois. Kun sain ajatuksesta kiinni, niin homma sujui paremmin. Alkuun Mauno niskotteli ulkopohjetta vastaan ja jäin liian herkästi ohjaamaan vain sisäkädellä. Silja huomautti tästä, käski antaa sisäohjan löysemmäksi ja tällöin oli pakko antaa sellaiset pohkeet ulkoa, että Mauno reagoi niihin. Muutaman kerran jouduttiin keskustelemaan asiasta, kunnes Mauno antoi periksi, venytti kylkeä ja taipui sisäpohkeen ympärille. Ei vielä täydellistä, mutta pikku hiljaa!



Kääntävää ulkopohjetta päästiin harjoittelemaan salmiakin muotoisella uralla. Malli oli vähän hankala hahmottaa, koska se piti suhteuttaa rajatulle kentän alueelle. Jolloinka salmiakin kaikki sivut eivät olleet saman pituisia. Tämä oli hermoja raastavin vaihe tunnissa ja Maunoakin otti päähän. Jossain näissä maissa Mauno alkoi myös väsymään ja aloitti ajoittaisen pään heiluttelun. Tehtävänä oli kulmissa vähän hidastaa, kääntää ulkoavulla ja jatkaa rauhallisella käynnillä eteenpäin. Otettiin ensin ennen ja jälkeen käännöksen pysähdys, jolloin minä sekä hevonen pystyttiin paremmin ajatuksella keskittymään itse käännökseen. Ja tämä kyllä auttoi, pysähdyksen aikana kerkesin koota ajatukset ja miettiä mitä teen ja miksi. Tehtävä ei onnistunut yhtä hyvin kun jätettiin pysähdykset pois, mutta lisää treeniä vain.  
Loppuun ravattiin vain ympyrällä ja kaiken kyllä kruunasi se, kun Mauno oli todella hyvin molemmilla pohkeilla eikä painanut ohjiin. Tahti oli täydellinen ja hevonen tuntui hyvältä. Vaikka on vielä pitkä matka siihen että tehdään temppuja tällä samalla ravilla, niin ollaan jo voiton puolella että edes kun "ei tehdä mitään", niin ravi on ekselent!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti