Kärkkäisen estevalmennus

Maunohan on mitä mainioin irtohyppääjä. Hyppäisi varmasti mitä vain tai ainakin kovasti yrittäisi. Yli metriä sitä ei kuitenkaan edes olla hypytetty, jottei vähäisen lihasmäärän takia kolisisi puomit ja hevosen itsevarmuus laskisi. Kuitenkin selästä käsin ei olla hypätty ja viime viikolla korjattiin tilanne kun mentiin maneesilla muutaman kerran kavalletti.

Porhallettiin maneesille ihan neljän ihmisen voimin, kun Anni ja Löpö oli myös kyläilemässä meillä. Olisihan useampi pelastaja jos Mauno hurjistuisi! No ei vaiskaa. Mauno on niin kiltti, vaikka välillä yrittääkin esittää kuumempaa yksilöä kuin onkaan.

Lyllerrettiin Haimi-halliin, jossa olikin valmiina esteitä, joista otettiin käyttöön yksi ristikko ja kavalletti. Alkuun tehtiin lämmittelyä ravissa ja ai että ku hevonen tuntu hyvältä! Selkeästi katseli esteitä ja puhisi itsekseen, mutta pysyi pohkeiden välissä. Lähdettiin tulemaan kavallettia ja tämä mun perisynti, kun olen liian lepsu, ja mentiin ohi. Tiukemmalla otteella ja yli. Toistettiin tätä sen verran että Mauno teki sen varmasti. Hypättiin vielä ristikko, eikä mitään ongelmaa. Ajatuksena oli ottaa seuraavaksi nämä laukassa, mutta ruuna oli jo sen verran väsyneen oloinen että jätettiin tähän.

Viime tiistaina lähdettiin jatkamaan estemoodia ihan valmennustunnilla, Anna Kärkkäisen kanssa kun oltiin sovittu että tulen hänen ryhmätunnilleen. Alunperin lähdin kyselemään yksityistuntia, mutta Kärkkäisellä ei valitettavasti ole tällä hetkellä näihin aikaa. Mun piti tätä ennen vielä mennä vähän ristikkoa Maunolla, mutta työkuviot päätti toisin. Niinpä Maunon kanssa tehtiin edeltävinä päivinä vain helppoja koulujuttuja. Mua alko jännittämään vasta maneesin ovella, milloinkohan viimeksi oon ollut estevalkussa.. Jännitys näkyi myös vähän tunnilla. Mauno ei ollut oikein oma itsensä, yritti ottaa hätäkaasutuksia eikä kuunnellut pohkeita. Sai myös kipinää kun muut ympärillä hyppivät isompia esteitä. Olihan Maunolla ollut kevyempää tätä edeltävät päivät, mutta ei se yleensä tällaisena höyryveturina silti käy.

Ollaan tuntematon ratsukko Kärkkäiselle, joten ensin katsottiin ravi ja laukka pääty-ympyrällä. Mua vähän hävetti, kun Mauno ei ollut normaali itsensä. Kulki selkä pinkeenä ja yritti hilpaista alta. Yritin vain mielessäni laskea kymmeneen ja ajatella että kokematon hevonen, ei sillä voi aina olla hyvä päivä. Ei ollut Elmollakaan. Mutta miksi juuri silloin kun on uusia ihmisiä ympärillä. Nostot olivat ok! Tehtiin vähän siirtymisiä joiden jälkeen aloitettiin varsinaiset tehtävät.

Koska Mauno oli sen verran kokematon, meille oli ihan omat tehtävät ja muut tekivät sitten omia hyppyjään. Maneesissa oli kaksi eri korkuista kavallettia ja ensin piti hypätä korkeampi. No eihän  siitä mitään tullut, Mauno meni kaksi kertaa ohi. Tämä minun perisynti, päästän hevosen liian kiireellä esteelle, jollon kokematon ei tiedä miten asettelisi itsensä ja menee ohi. Yritettiin matalampaa ja se oli fine. Uusiksi korkeammalle kavalletille. Ei mennyt; varmempi ote, hitaampi vauhti ja yli.

Pidettiin huilitaukoa kun muut hyppi jonkun aikaa. Otin ensin laukassa muutaman pääty-ympyrän, josko ylimääräinen energia vähän purkaantuisi. Käveltiin tovi ja palattiin kohta jatkamaan.
Palattiin samalle kavalletille. Nyt tarkoituksena oli hypätä kavalletti hyvin, jatkaa laukassa, laskea raviin, ravata hitaasti kavalletille ja uusi hyppy. Toistettiin tätä kunnes Kärkkäinen oli tarpeeksi tyytyväinen ja mentiin toiseen päähän tekemään Peninan kanssa loppuverryttelyä. Kaksi viimeistä hyppyä laukka- ja raviosuuksineen meni jo vihdoin siihen tyyliin kuin viimeksi itsenäisesti hyppiessä. Isoin yllätys oli että miten hyvin Mauno nosti kavalletin jälkeen laukan. Vaikein tehtävä oli saada rauhallinen ravi laukan jälkeen. Tehtävää ei helpota se että ruunan tasapaino ei päätä huimaa ja sen korvaakin laukassa vauhti.

Loppuverryttelyssä etsittiin pehmeää hevosta, joka ravaisi tahdissa pohkeiden välissä. Jouduttiin hetki keskustelemaan tästä, kunnes ruuna rentoutui ja nosti ylälinjaa.