Ensi esittelyssä Taisto

Keskiviikkona oli Apsun ratsastustunti joka oli istuntatunti liinassa ja suht turha. Meinasin pyytää Taistoa kun oon pitkään halunnu sitä kokeilla, en pyytänyt, mutta se sattu mun kohdalle kuitenkin.
Taisto, eli Tyson, on 14-vuotias suomenhevonen joka toimii Hinkulassa ratsuna ja valjakossa.

Oltiin pareittain ja laitettiin mun parin kanssa Taisto kuntoon. Se olla nökötti paikallaan ja olis voinu varmaan vaikka nukahtaa siihen. Ei välittänyt edes satulavyön kiristyksestä. (:

Mä menin selkään ensin, odotin tosi rentoi ja pehmeitä askeleita, mut ei oikeen tullut sellasia. Taisto tuntu vähän jäykältä, mut kyllä se eteenpäin kulki ja suht reippaastikkin. Maneesissa otettiin ensin vähän käyntiä ja kevyttä ravia itsenäisesti, siinä Taisto tuntu vähän paremmalta jo.

Otettiin Taisto liinan päähän ja siinä vedettiin käyntiä ja ravia ilman jalustimia. Siinä Taisto tuntu suht huonolta. Vaihdettiin sitten niin että mun pari meni kyytiin seuraavaksi, tätä ennen kyllä ratsastin käynnissä Taistoa ja yritin saada sen myötäämään niskasta. Ei oikein toiminut, loppujen lopuksi sain yhden hyvän pätkän ja siihen lopetinkin. Pari meni selkään ja mä liinan toiseen päähän. Siinä näin itekkin missä oli vika ja ope käski lopettaa. Taisto ei vetänyt yhtään takajalkoja alleen ja kävelinkin sitten lopuksi vaan ympäri maneesia hetken.

Tällä hetkellä Taisto vissiin on ratsastustunneilta kokonaan poissa käytöstä.

Ensi esittelyssä Tade

Tää päivitys tulee ajoissa, nimittäin tän postauksen ratsastustunti pidettiin kaksi viikkoa sitten..

Pyysin Apsulta jotakuta uutta hevosta jota voisin harkita HelppoC:hen ja hän sitten pisti mulle Taden, eli Fagon. Fago on Unkarista kotoisin oleva puoliverinen(?).  Sellanen 12 vuotias ruuna ja tunneilla ihan sellanen perus mitä oon sitä nähnyt ja katellut.

Alunperin Fagoon ihastuin sen ulkonäköön ja on se musta edelleen yks koulun näteimmist hevosista, tai olisi ainakin laihtumisen jäkeen.. :D Aika paljon oon touhunnut päikässä Fagon kanssa, ihan perus polle, mitä nyt kuume pitää mitata käytävällä ja tällä hetkellä se ampasee usein portilta heinäkasalle tuhat ja sataa...

Odotin ihan positiivisin mielin Apsun koulutuntia Fagolla, ruuna oli asiallinen varustaessa paitsi kuolaimien laitossa pää oli katossa.. Varusteina oli iha suojat joka jalkaan, nivelsuitset ja Fagon oma satula joka taisi olla koulu..

En muista juurikaa itse tehtävistä, mutta ainakin pohkeenväistöä vedettiin. Oli kaiken kaikkiaan tosi mukava tunti, vähän uuden hevosen kanssa yhteispelin hakemistahan se oli. En saanut Fagoa taipumaan rungostaan yhtään ja kulmissa tuntui että kaaduttiin. En tiedä missä meni pieleen kun asetusta en saanut yhtään missään vaiheessa. Fago kuitenkin kulki mukavasti eteenpäin, sillä oli suht tasaset askellajit ja pohkeenväistökin meni jotenkuten kunhan muisteltiin taas mulle miten se tapahtuikaan. Ekoilla kerroilla Fago vääntyi rungostaan liikaakin, mutta vikat kerrat meni jo ihan ok. Vähän Fagokin oli kavereiden perään, mutta mukavasti se kuunteli apuja kun vähän ensin testailin kuinka kovaa niitä pitäisi antaa.

Korjattavaa: Pohkeenväistössä rungon pitäminen suorempana

Tyytyväisyys: Olin ihan tyytyväinen tuntiin, Fago tuntui rennolta ilman asetustakin ja koko tunti ei mennyt uuden hevosen totutteluun.

Olin kyllä lähtemässä positiivisin mielin Fagolla uusiksi ensi tunnille mutta hevonen vaihtuikin huomiselle estetunnille Ditteen. Anteeksi pikapostaus. :D

Ensi esittelyssä Afrodite

Joo-o, en ois uskonut että tääkin päivä tulee. Nimittäin minä 170/66 menen ponilla. :D
Kyseessä siis risteytysponi tamma Afrodite eli Ditte tai Deeponi, 1991 Virossa syntynyt.


Vapaan aamun takia sain luvan mennä Apsun aamutunneille ja mentiin maneesissa eikä oikeastaan tehty mitään kovin erikoista. Laitettiin hevosia muotoon ympyrällä, tehtiin vähän siirtymisiä ja voltteja. Oli kyllä työläs tunti Diten kanssa..

Laitettii hevoset kuntoon, Ditte on kyl asia poni käsiteltävä. Estepenkki ja myöhemmin tuli huomattuu et jalustimia ei saanu mun jalkoihin sopimaan, joko ne oli yhen reijän liian pitkät tai yhen liian lyhyet.

Köpöteltiin maneesiin, messissä oli Taisto, Helmi ja Irene. Verryteltii ja Ditte alkuun tuntu tosi mukavalta. Käynti sekä ravi oli tosi tasasta ja vankkaa, eikä niin hätäistä tai tikkujuoksua mitä se on näyttäny sivusta seuraajasta. Keventäminen onnistu hyvin ja onnistuin sen tekemään molempiin suuntiin. Tamma kuunteli mukavasti pelkkää paino- ja pohjeapua. Puolipidätteet meni myös hyvin perille, iha tunsi mite se jysähti etupääst takapäähä.

Sit ruvettiin tekee itse tehtäviä ja alkuun menikin iha mukavasti. Ditte oli tosi energinen, mutta pysy hanskassa. Tein paljon asettamista, varsinkin kulmissa ja lähellä oli hevosen muotoon saaminenkin jossain välissä. Mitä pidemmälle mentiin, sitä turhautuneempi oli poni sekä kuski.
Ditte kuumu mielettömän paljon ja välillä kontrolli oli tipotiessään, vähän kovempaa kun pidätti niin poni viskeli päätään, mitä vähemmän pidätti sitä enemmän poni tuntui olevan kontrollista pois. Apsu heittikin että on taitolaji kun Ditelle ei voi kovin äärettömän tiukkoja ohjia pitää. Ja tosiaan, jossain välillä ohjat oli mun mielestä suht löysällä, mutta siitä huolimatta pää viskontaa tuli. Välillä koin selvää turhautumista kun en oikein tiennyt mitä tehdä kun poni vaa kaahottaa.

Jossain välissä ruvettiin tekemään siirtymäharjoituksia, pitkät sivut laukkaa ja lyhyt ravia. Tässä vaiheessa Ditte oli jo sen verran energinen että laukkaamaan päästiin vaan muutaman kerran, kun piti ensin olla tasapainoinen ja suht rauhallinen ravi. Kun keskityin kunnolla puolipidätteisiin ja istuntaan, sain Diten tasaseksi ja laukkaamaan päästiin, siitä raviin siirtyminen oli nätti kunhan sitä tarpeeksi ajoissa valmisteli.

Tehtäviä vaikeutti se että mentiin puolella maneesilla ja kun alla on puolet muita nopeampi nelijalkanen, piti jatkuvasti olla tekemässä voltteja ja vähän keskittyminen itse tehtävään meni siinä. Muiden perään Ditte myös kaahotti selvästi ja volttejakin piti tehdä jatkuvasti naputtavalla sisäpohkeella ettei voltista tullut mitään metrin kokoista. Mun ryhti kans meni taas kasaan jatkuvasti argh.

Tyytyväisyys: Uus kokemus tämäkin ja oon tosi tyytyväinen että asettaminen on tällä sujunut parhaiten muihin koulun hevosiin verrattuna. Molemmat kevennykset onnistu tosi hyvin.
Poni yritti parhaansa, kuski oli vaan liian osaamaton.

Korjattavaa: Pehmeempi käsi tarpeen vaatiessa pitäis opetella, aikasemminhan omistin vähän liiankin pehmeen, mutta uusien hevosten kanssa oon oppinut siitä pois. Ois kans kiva yrittää uusiks Diten kanssa, varmasti menis paljon paremmin.

Anteeksi muuten jotenkin tönkkö ja lyhyt teksti tällä kertaa ja tuntuu pahalta kun tästä pikasee vois kuvitella et Ditte on ihan kehno polle. Mutta ei se oo, kuskia vaa turhauttaa oma osaamattomuus. (:

Apsun juoksutustunti 18.12.-12

Syksyltä vanha kuva Tiikeristä kun uudempa ei tähä hätään ole.

 

Tänään oli Apsun pitämä normaali ratsastustunti, mutta koska ei olla missään välissä keretty pitää juoksutustuntia, niin se tehtiin nyt. Oltiin pareittain ja jokaiselle jaettiin hevonen, me saatiin Tiikeri jolla oon kerran mennyt ratsastustunnin syksymmällä.

Laitettiin kaikille ylle normi ratsastusvarustus ja sen lisäksi sivuohjat, juoksutuspiiska ja juoksutusliina. Tehtiin vuorotellen niin että mentiin molempiin suuntiin vaihtelevasti askellajeja ja aina jompikumpi oli selässä pitämässä yllä niin hyvää istuntaa kun pystyi.

Oon juoksuttanut aiemminkin aika paljonkin ja oon juoksutuskurssinki käyny, mutta onhan tuosta jo aikaa niin joutu vähän miettimää et mites sitä juoksutettiinkaan. Kohtalaisen hyvin kyllä meni, melko laiska vaan ja laukannut ei ois millään jaksanut. Vähän myös näytti alussa jäykältä, mutta mitä oon kattellut nii ei Tikrulla oo pehmeimmät askeleet ikinä.
Mä menin seuraavana selkään, jätin tarkotuksella pitkiksi jalustimet että näen kuinka paljon tukee tartten. Oli yllättävän vaikeeta mukautua Tikrun raviin, se tuntui tosi keikkuvalta ja muistaakseni se oli sitä viimeksikin. Olin varma että tipun kun jalustimet nostan ylös mutta kyllä mä selässä pysyin. Oikeaan kierrokseen pidin kokoajan satulan etukaaresta kiinni, mutta vasempaan oli huomattavasti helpompaa. Tai sitten olin jo ruvennut tottumaan raviin ja Apsukin neuvoi mua istumaan enemmän istuinluiden päälle, joka kyllä autto. Jonkin verran rojahdin välillä eteen ja muutaman kerran varmistin etukaaresta etten tipu.
Laukka tuntui paljon pehmeämmältä ja tasasemmalta, en siinä yrittänyt ilman jalustimia, mutta en tukeutunut missään vaiheessa yhtään jalustimiin joten olisin varmaan kyllä pysynyt selässä ilman niitäkin.

Tyytyväisyys: Ihan ok tunti, varmasti kehitti jonku verran taas tasapainoa ja kivaa etten tippunu vaikka juoksutusliinan perässä en ookkaan istunu ilman jalustimia juuri ollenkaan. :D Oon ylpee etten tukeutunu kuolaimeen kun meinasi tasapaino mennä.

Korjattavaa: Lisää harjotuksia ilman satulaa, varsinkin ympyrällä, niin että tasapaino kehittyy.

Apsun estetunti

Apsun estetunti oli maanantaina 20.11., ja se oli tiedossa jo viime viikolla, jolloin pelästyin että mulla on samaan aikaan päikkä niin etten pääsisi tunnille, mutta päikkä alkaaki vasta huomen.

Apsu valitsi jokaiselle hevoset ja sisäsest ilahduin ku sain Kinkun, vaik täl kertaa tunti ei mennytkää edes niin hyvin ku viimeks. Päätehtävänä oli ympyrällä ratsastaminen ja lähestyminen.
Mä oon tosi vähän hypänny, varsinkin laukassa, en vissiin ympyrällä ikinä ja lähestyminen on mulle ihan hepreaa, nuo yhteen, niin saadaan Alex satulast alas. :D

Porukkaa oli nyt niin vähän, että päästiin kaikki samaan aikaan maneesiin. Messissä oli Kinkun lisäksi Veltsu, Nokkis, Riina ja Asterix.

Ensin ravailtiin isoja ympyröitä maneesin molemmissa päissä. Toisella ympyrällä oli yksi puomi ja toisella oli viuhkamaisesti 4 puomia. Me alotettiin kevyesti ensin yhdestä puomista, Kinkku ensin lösähti aina ennen puomia, mutta puolipidätteillä valmistelin hevosta puomia varten ja kohta senkin sai jättää pois kun Kinkku eteni reippaammin ja tarkemmin. 4 puomia meni vähän kehnommin aluksi, Kinkun askeleet oli tönköt ja varovaiset ja vauhti hiipui olemattomiin. Ratsastin itsevarmasti Kinkkua reippaammin, otin puolipidätteet ja ohjasin hevosen keskeltä puomeja, niin johan rupes sujumaan ja muutaman kerran mentiin ihan täydellisesti.
Kinkku kuunteli tosi hyvin apuja, tosin viime kerrasta opin että Kinkku tarvitsee selkeät avut ja ohjat tarpeeksi lyhyenä.
Ympyröihin oli laitettu tötsät joiden takaa piti aina kiertää ja jostain syystä mun katseen käyttö tällä tunnilla oli sitä että jäin tuijottamaan tötsiä kunnes olin niiden kohdalla. En tiedä miksi ihmeessä ja meni kauan tajuta että miksi Kinkku koittaa mennä pois ympyrältä. No tottakai, kun mä ohjaan tyypin vain tötsälle ja olen sitten ihan ulapalla itse, että minne pitäisi mennä. Hoksasin asian kuitenkin viimein ja sitten ympyrät onnistuivat todella hyvin, Kinkku juoksi mielellään ja kuunteli apuja.

Seuraavaksi tehtävä vaikeutui niin että kaksi viuhkan puomeista nostettiin ulkopuolelta ylös kannattimille ja siinä vaiheessa tuli kyllä vähän äitiä ikävä. Näytti vasta-alkajalle aika hurjal ja mietin vaan että miten Kinkku muka menee tosta ilman et se hyppää kaikkien neljän puomien yli kerta heitol. Epävarmuus näkyi, kolahtaen me tallusteltiin etana ravia puomit ihan puomien päistä, luultavasti sisäpuolen jalat ei noussu ollenkaan puomien päältä.

Anteeksi ehkä vähän puuduttava 2 minuutin video, mun videokamera tallentaa videot sellaiseen muotoon etten vielä ole osannut niitä muokata niin että youtubeen ne saisi..

Ryhdistin itteni sitten, kun tajusin että kyllä sen voi ravata ilman hyppyjäkin. Nostin keskivartalon pystyyn, suuntasin katseen oikein, suuntasin Kinkun keskeltä ja puolipidätteillä valmistelin. Kinkku kuunteli hyvin ja keskittyi jalkojen nostoon, ja loppua kohden vain parani kokoajan.

Seuraavaksi siirryttiin ristikkoon maneesin uuden päädyn päässä, jokainen tuli vuorollaan hyppäämään laukassa. Tämä sujui kaikilta kohtalaisen hyvin, jopa multa ja Kinkulta. Kinkku hyppäsi leppoisasti ja jatkoi oikeaa laukkaa.Vaihdettiin aika pian tehtävää pystyyn, ehkä arviolta jotain 50cm, mutta jostain syystä este tuntui paljon korkeammalta.
Tässä Kinkku rupesi jo kunnolla ponnistamaan ja mä nojasin kokoajan ihan liian eteen, ja tämä asentoi jäi alas tultaessa päälle, jolloin tasapaino meinasi kokoajan mennä. Tähän sain kaverilta hyvät ohjeet, niin että ylävartalo pitäis pitää ylhäällä ja rennosti antaa mennä hevosen mukana, eikä yrittää kevyttä istuntaa itse tuhottomasti.
Hypyt onnistuivatkin siksi melko kehnosti, että oma kevyt istunta oli liikaa ja se jäi esteen jälkeenkin päälle. Kinkku kuitenki hyppäsi reippaasti, ohjasin sen hyvin esteelle ja opin tuntemaan miltä tuntuu ylipäätänsä kun heppa hyppää. Vielä pitäisi lähestymistä harjotella, sen verran jännän ylimääräisen askelman ottaa tuossa ekassa videossa, jossa sitten tipuinkin alas.

Tyytyväisyys: Oon kaiken kaikkiaan kyllä ihan tyytyväinen. Sain Kinkun kuuntelemaan mua tosi hyvin, se teki alku jäykkyyden jälkeen energisesti ja halukkaasti tehtävät. Tyytyväinen oon siihen miten sain Kinkun keskittymään puolipidätteillä ennen puomeja/esteitä ja miten rohkeesti uskalsin hypätä sitä pystyäkin.

Korjattavaa: Kevyt istunta vaatii vielä totaalisen muutoksen, jos olisi vain rahaa niin kävisin joka ikisessä estevalkassa minkä löytäisin. Lähestymiset on toinen juttu, mutta vielä tässä vaiheessa mulle riittäisi se että tekniikka ja istunta olis oikea.

Apsun ratsastustunti - ratsastusleikkejä

Apsu mainitsi heti aluksi että nyt olisi vuorossa ratsastusleikkejä - ja joo, en mitenkään hyppinyt ilosta. En oo ikinä ratsastusleikkejä pahemmin mennyt ja ei niissä sinällään mitään vikaa ole, pitää vain olla oikeanlainen hevonen ja mä en tällä kertaa ihan sellaista saanut.

Sain Asterixin, jonka ensi tapaamisesta olis tarkotus lähipäivinä raapustaa päivitys kanssa. Sinällään mukava valinta kun kuitenkin leikeissä auttaa ainakin jo hieman tuttu hevonen ja Asterix on muuten ihan kelpo peli, mutta aika laiska ja jäykkä. Ja joko se on minä tai hevonen, mutta painaa toiselle ohjalle aika kovaa välillä.

Tällä kertaa mentiin kaikki samaan aikaan maneesiin ja mukaan tuli Ditte, Veltsu, Fago, Kinkku, Nortti, Tiikeri ja Taisto.

Mutta kuitenkin, haettiin toisen luokkalaisen kanssa Fago ja Asterix tarhastaan, harjasin kevyesti, viskasin varusteet päälle, viltti selälle ja pihalle. Satulavyötä kiristäessä luimistelu alkoi ja kuolaimia ei olisi millään ottanu suuhunsa, muuten oli asia polle.

Maneesilla alkukäyntien aikana Apsu otti oranssin ison jumppapallon josta Asterix tykkäs ja automaattisesti hakeutu ite pallon luo potkimaan sitä. Ditte oli toinen rohkea, muille pallo oli vähän hurjempi juttu.

Asterix tuntu melko laiskalta, tukeutu ohjaan ja raippaa joutu käyttämään  melko lailla koko ajan.

Ensiksi jaettiin ryhmä kahteen osaan; Asterix ja minä sekä Taisto, Veltsu ja Fago muodostettiin toinen ryhmä. Tehtävänä oli pistää jalan ja satulan väliin paalin naru ja näitä piti toisilta napata, askellajilla ei ollut väliä. Asterixia ei pahemmin innostanut, laiskasti ravasi ja pienessä tilassa laukka lähti tosi nihkeästi. Lisäksi piti suunnata tietystä kulmasta, ettei Asterix olisi luiminut ja yrittänyt purra toisia hevosia.

Sama jatkui myöhemmin jalkapallossa ja vielä pahempana. Tarkotuksena oli potkia hevosten kanssa jumppapallo toisen maalin tolppien välistä. Asterix tuntui olevan halukas potkimaan palloa, mutta sen verran kovaa yritti toisia purra, että päätin pysyä pakkina. Ditte ja Fago sitten veivät peliä hienosti. Tiikeri oli kanssa kovin halukas, mutta Fago oli hampaat irvessä koko ajan ruunaa kohtaan.

Viestikään ei sujunut kovin kummoisesti; hypättiin ristikko, kierrettiin kaksi tötsää, kosketettiin seinää ja takaisin sama reitti. Asterix hyppäsi reippaasti, mutta tötsät kiersi tosi jäykästi.

Yhtenä leikkinä oli vielä tämä ns. "tuolileikki". Kierrettiin ravissa suurta ympyrää, jossa oli tötsiä yksi vähemmän kuin ratsastajia. Musiikin loppuessa, piti mennä seisomaan hevosen kanssa tyhjän tötsän viereen. Asterix suostui vain lönköttely raviin ja siksipä taidettiin neljäntenä tippua pelistä pois.

Loppukäynnit, jonka aikana Asterix rupesi vihdoin virkistymään ja pehmenemään.. Heitettii viltit niskaan ja talliin.

Tyytyväisyys: No meni kyllä tosi penkin alle tämä, hätäilin avuissa ja Asterix ei todellakaan pistänyt parastaan.

Korjattavaa: Selkä oli seuraavana päivänä vähän kipeä, eli vissiin jotain istunnassa möhläsin ja pahasti. Ensi maanantaina on kouluvalmennus Nortilla, jossa toivon että kuulen ongelmat istunnassa, vaikka mun istunta on alusta asti ollut hyvä omasta ja ratsastusopettajieni mielestä.

Ensi esittelyssä Ginger

Tänään (ti 6.11.) oli tiedossa Apsun estetunti johon Apsu valitsi taas miljoona vuotta hevosia meille. :D Lopulta jokainen kahdeksasta ryhmäläisestämme (luokkamme on jaettu kahteen ryhmään ja meidän ryhmästä on lopettanut 3) saivat hevosen, mutta menimme kahdessa ryhmässä tunnille. Pelkäsin saavani Asterixin, koska olen jo koulu- että estetunnin käynyt tällä. Ei Asterixissä yhtään mitään vikaa, on vain mukava kokeilla mahdollisimman monet hevoset läpi.

Sain Gingerin, eli Kinkun. Rautias puoliverinen ruuna, s. 1996 ja tasoltaan HeA, re 110cm (ainakin vielä 2009). Hingunniemeen tullut 2006.

 

Haettiin hevoset pienestä lumituiskusta sisälle ja me mentiin pesupaikan kautta karsinaan, sen verran mutaset oli jalat. Mä olin kolmen muun kanssa vasta kakkosryhmässä, joten autettiin ykkösryhmäläisiä ja harjasin vähän perusteellisemmin Kinkun kuin mitä normaalisti kerkeisi ennen tuntia.

Kinkulle tuli Kiefferin yleissatula huovalla ja romaanilla, suitset kolmipalakuolaimilla sekä jänne- ja hivutussuojat. 

Kinkku toimi tosi nätisti, seisoi liimattuna karsinassa ja huuli lerppui varsinkin jalkoja harjatessa. Kaviot sai hyvin puhdistettua, takapää nousi vähän kankiasti. Päänkään harjaamisesta herra ei välittänyt. Poika otti halukkaasti kuolaimet suuhun eikä välittänyt satulavyön kiristyksestäkää.

Kun kaikki olivat hetken vitkastelujen jälkeen valmiita, mentiin pihalle kaartoon viltit heppoje seläs ja eräs kolmosen opiskelija katto muutamilta jalustimet ja roikkui toisella puolella ku noustiin selkään.

Vaikka olikin estetunti tulossa, jätin jalustimet melko normaaliin pituuteensa, koska uusi hevonen ja muutenkaan mun kevyt istunta lyhyillä jalustimilla ole niin hyvä että olisin jaksanut ottaa riskiä että nielen hiekkaa. :D

Käveltiin kentälle ja pyörittiin siellä käynnissä alkulämmittelyjä, kunnes ykkösryhmä tuli maneesista ulos. Mentiin maneesissa kaartoon ja ope tarkisti satulavyöt ja otti viltit.

Otettiin pienet käynnit vielä maneesia ympäri. Kinkulla oli tasanen käynti, tosin vähän laahaava ja piti vähän kehottaa rivakkaammin menemään välillä. Kinkku totteli aika mukavasti apuja, aika hyvin myös pelkkää painoa.

Ohjat tuntumalle ja lähdettiin kevyeessä ravissa verryttelemään hevosia, kiertämällä maneesia ja menemällä myös maneesin päädyissä valmiiksi poljetut isot voltit. Kinkun ravi oli tasaista ja mukava keventää, vaikka puolet huomiostani menikin juuri siihen, että saisin vasemman kevennyksen päälle, perkele.

Kun hevoset alkoivat olla kuulolla ja lämpimiä, tehtävänä oli tulla ravissa pienelle ristikolle, hypätä se kevyessä istunnassa ja jatkaa oikeassa laukassa. Jos tulisi väärä laukka, se tulisi vaihtaa ravin kautta oikeaan laukkaan. Mentiin vuorotellen tämä ristikko ja minun vuoroni tuli sitten kolmantena, opettaja käski reilusti ottaa ohjat tiukemmalle ja pitämään harjasta kiinni, koska Kinkun hypyt voisivat olla melkoisia.

Kinkku hyppäsi rennosti matalalta ja tiesin heti ettei jatkussa tarvitsisi pitää kiinni. Taidettiin hypätä kolme kertaa, joista kahdella kerralla jouduin hidastamaan raviin laukanvaihdon takia.

Muutaman kerran hypyn jälkeen keskittymiseni ohjaamiseen herpaantui ja Kinkku käytti tilanteen hyväkseen oikaisemalla, opettaja käski pitää lyhyempänä ohjia ja kun itse katsoin tulevaa reittiä niin ohjaaminen siihen oli helpompaa. Myöhemmi ope kehuiki katseen käyttöäni.

Seuraava tehtävä oli ravata esteelle, hyppy ja laukassa pääty-ympyrä 1,5 kertaa. Tämä tehtiin muutaman kerran ja molempiin suuntiin. Onnistuttiin Kinkun kanssa kohtalaisesti, ohjasin hevosen rauhallisesti hyvin esteelle ja itseäni ei enää yhtään jännittänyt hypyt. Rauhallisesti siirsin hevosen nopeasti raviin jos oli tarpeen ja annoin kevyet laukka-avut, joista Kinkku nousi laukkaan. Nopeatempoisissa tehtävissä minulla on yleensä vaikeutta muistaa, miten päin asiat tehtiin, kuten kevennys tai laukka-avut. Koko tunnin aikana ei ollut kummankaan kanssa ongelmia ja esteen jälkeenkin muistin heti kummat laukka-avut pitää antaa.

Paitsi no, se vasen kevennys on edelleen tuskaa.

Loppuveryttelyt, ravailtiin kenttää sikin sokin ja muutaman kerran me mentiin pääty-ympyröitäkin, Kinkku kun rupesi kuumenemaan ja pysyi näin hanskassa.

Kaiken kaikkiaan olen nyt ratsastanut kolmella Hinkulan hevosista ja Kinkku on kyllä tän hetkinen lempparini ehdottomasti. Rakastuin tasaisiin askeliin ja laukan pehmeyteen, sekä siihen, että sai tehdä vähän töitä, mutta mitenkään halumaton tai kiukkuinen ei herra kuitenkaan ole. Energinen ja mukava kaiken puolin.

Tyytyväisyys: Erityisesti tällä tunnilla huomasin kuinka hyvin käytän katsettani. Kevyt istunta onnistui vielä paremmin kuin ennen, nykyään korjaan automaattisesti itse välittömästi, jos lukitan liikaa polvia ja päästän itseni etunojaan.

Korjattavaa: Hevonen ei ole posliinia, pitäis siis uskaltautuu ottaa oikeasti kireälle ohjat että hevonen olisi paljon enemmän kuulolla. Kinkkukin heti lähti omille teilleen jos vähänkin herpaannuin.