Ah, ihana kenttäratsastus

Kenttäratsastus on aina ollut mun mielestä se kiinnostavin asia ratsastuksessa. Kun aloitin harrastuksen, en uskonut että tulisin koskaan hyppäämään yhtään maastoestettä. Se olis vaan ikuinen unelma, niinkuin näytteleminen tai ratsupoliisin ammatti. Lähdin kuitenkin Elmon kanssa aluekenttärenkaan katsastuksiin ja pääsinkin nuorten hevosten ryhmään. Silloin meillä oli paljon autojen kanssa ongelmia ja näin ollen päästiin matkustamaan aluevalmennuksien maastoestetreeneihin vain kerran. Se oli Elmon ja mun ensimmäinen kerta maastoesteillä. Kun Elmo myytiin, jäin vain miettimään että millonkohan sitä pääsee taas hyppimään mastareita. En silloin ajatellut että Maunon kanssa hypittäisiin näin pian, mutta kyllä tuo eläin on osoittanut olevansa ihan äärettömän nöyrä, rohkea ja hieno!

Yhtenä vapaapäivänä olin unohtanut kotiin saappaat, kypärän ja hanskat, enkä siis viitsinyt nousta hevosen selkään. Joten käytiin maastoesteillä, hypättiin kuivahautaa maastakäsin ja kahlailtiin lätäkössä. Mauno olisi enemmänkin halunnut kirmailla lätäkössä, mutta mulla ei ollut liinaa ja multa olisi kastunut housut jos olisin mennyt vielä syvemmälle. "Maastoesteet" Mauno otti lunkisti ja nämä unohdettiin hetkeksi kun ruvettiin taas treenaamaan raviohjelmaa.


Käytiin kuitenkin muutamia päiviä sitten uudestaan maastoesteillä, tällä kertaa olin ihan ratsuni selässä. Selkään nousussa Mauno pyöri ku hyrrä, eikä olisi millään seissyt kun olisin katsonut vyön tiukkuuden. Mietin että mitäköhän tästä tulee jos Mauno ei pysty edes seistä hetkeä paikallaan. Käveltiin kuitenkin rohkein mielin maastoesteille. Oli lämmin päivä, joten Maunon lihakset oli reisien välissä nopeasti sulaa vahaa ja lähdettiin suorittamaan bankettia. Banketti oltiin joitakin viikkoja sitten kävelty kertaalleen ylösalas kun oltiin oltu käyntimaastolla. Näinpä tiesin että Mauno osaisi. Otettiin kuitenkin nyt ravilla; banketin ylätasanteelle tultiin vähän ripeästi, alaspäin Mauno malttoi jo katsoa että mihin astelisi jalat. Mulla oli vähän pitkät jalkkarit, joten valuin takakaarella, mutta eipä se ruunaa haitannut. Siitä jatkettiin tukeille ja sianselälle. Tukkien ylityksessä ruuna vain mietti että mitä nämä risut ovat. Sianselkää jännitin itse vähän, vaikka Mauno itse meni korvat tötterössä ja imi juuri kahta metriä ennen. Penina joutui sanomaan että tue hevosta, kun jäin vain istumaan. Eihän tuonkaan kanssa mitään ongelmaa ollut, ykkösellä yli ja hienosti. Minua kuumotti mennä uusiksi tuo este, mutta koska tämä meni näin hyvin niin jätettiin se siihen. Loppuun vielä kerran kuivahauta, mitä oltiin hypitty maasta käsin. Mauno teki silloin pieniä löysiä hyppyjä yli. Tällä kertaa lähestyttiin estettä, sanoin ääneen että hyppy ja sittenhän hypättiin! Mauno olisi ehkä pienemmälläkin hypyllä tuollaisen hurjan esteen päässyt. :D Kahlailtiin ravissa vielä vettä ees taas ja siirryttiin tallille päin.

Suomenhevosten Match Show 22.5.-16

Kauan sitten löysin kutsun Suomenhevosten mätsäreihin, jotka pidettäisiin sunnuntaina 22.5. Lahden Jokimaan ravikeskuksella, (jossa tätä nykyään toimii myös Salpauksen hevosoppilaitos). Pidin ajatuksesta viedä Mauno mätsäreihin, jossa katsottaisiin kaikkia hevosia samana rotunaan. Perus mätsäreissähän on vähän se idea että söpöin voittaa, nyt ehkä katsottaisiin vähän enemmän rakennetta ja liikettäkin. Vaikka olin ajoissa liikkeellä, ilmottauduin ja maksoin osallistumisen tietenkin viimeisenä päivänä.. Meille meinasi tulla samat logistiikkaongelmat, jotka estivät meitä lähtemästä Mäntsälän osakilpailuunkin. Kuitenkin Kisamatkalla-Senni, lähti samalle matkalle kahden trailerin voimin ja toiseen kyytiin mahtuisi toinenkin pötkylä mukaan. 

Näinpä sunnuntai aamuna Senni koukkasi Ypäjän keskustan kautta hakemaan meidät. Peninan piti alunperin lähteä mukaan, mutta lauantain Fair Play Cup oli imenyt raukan energiavarastot tyhjäksi niin lähti takaisin nukkumaan. Itsekkin mietin että mitähän vittua, kun seisoin hevosen kanssa pihalla klo 7:45 sunnuntai aamuna. Rakkaudesta lajiin vai miten se meni. 

Olin tuskaillut edellisenä iltana, että mitä tästä tulee.. Meidän yksi kuljetussuojista on rikki ja suitset ihan kulahtaneet ja turparemmi edelleen liian pieni. Mulla ei myöskään itselleni ollut mitään fiksuja vaatteita. Yläosia löytyi, mutta ryppysinä ja silitysvempeleet on vielä Hämeenkoskella. Alaosaan ei mitään, en ilmeisesti omista kuin työ- ja ratsastushousuja.. Mietin myös Maunon jaksamista, kun oltiin tosiaan oltu lauantaina Liedon osakilpailussa. Onneksi Mauno ei stressaa matkustamista tai vieraita paikkoja, on jopa lunkimpi kuin kotona! 

Oltiin ajoissa Jokimaalla, kerkesi hyvin hakea numerolapun, käydä vessassa, katsoa kehien sijoittelun yms.. Hevoset seisoi vielä hetken traikussa, kunnes siinä puoli tuntia ennen kehää otettiin ne ulos. Käveltiin Maunon kanssa käsihevosaluetta ympäri ämpäri, välillä otettiin muutama ravispurtti. Alkuun Mauno oli tosi tahmea lähteä juoksemaan, mutta virkistyi pian. Päivä oli erityisen lämmin ja ruuna nautti kun sai vain seisoa vieressä ja ottaa arskaa. :D Jos ei voittoa tulis niin ainakin käytös oli koko päivän ihan 10+. 

Olimme Sennin Pyryn kanssa samassa luokassa, suomenhevosruunissa. Toisin kuin useissa mätsäreissä, nämä suoritettiin yksittäisarvosteluna, joka oli mukavaa vaihtelua. Olimme luokamme viimeisinä kehässä ja Mauno oli sielläkin hienosti. Ruuna malttoi jopa seistä näyttelyasennossa jalat oikein päin, vaikka ei se ehkä ihan kaunein asento siltikään ollut. Salaa toivoin ykköspalkintoa, mutta kakkonenhan sieltä napsahti, niin kuin kaikille ruunille.

Pisteitä 38;

Tyyppi: hyvänpuoleiset tyypit, ryhdikäs 8

Runko: kevyt, lihaksikat lyhyehkö. hyvänmuotoinen, lyhyehkö kaula. vahva lapa, hyvä säkä, lyhyt selkä, luisu lautanen 7

Jalat: supistuneet etusääret, takajalat länkinen, kiverä kinner, ahtaat käytiliikkeet, väljenee ravissa 7

Käynti: tarmokas, takaa jäykkä 7

Ravi: tasapainoinen, letkeä 8,5

Hienossa kunnossa, hyvin esitetty ja valmistettu

Mauno voitti luokkansa ja meitsi oli äärimmäisen ylpeä, vaikka kamppailu oli tiukka Pyryn kanssa. Mauno vei voiton kuulemma ravinsa takia ja mä olen kaikille hokenut että ravi on Maunon paras ominaisuus! Myös Sennin Herkku pääsi luokkavoittajana biskehään, joten odottelua.. Herkun luokka oli aikalailla myöhässä, joten siitä ei onneksi ollut pitkä aika biskehään. Pyry ja Mauno seisoi sillä aikaa Jokimaan ravikatoksilla ja Mauno joi jonkun 20 litraa vettä kerta heitolla. 

Biskehä alkoi kahden maissa, vähän ennen otin vielä harjalla suurimmat tomut ruunasta ja parilla ravipätkällä herätin Maunon takaisin tähän päivään. Kierreltiin ikuisuus biskehää ja lopulta alettiin sanomaan hevosia jotka voivat poistua kehästä. Hoin päässäni "ei numeroa 68", mutta huudettiin 69. Mun mielestä seuraavan numeron olisi pitänyt olla joku seiskalla alkava, joten olin hämilläni että tarkoitettiinko Maunoa. Jonkinlainen sekaannus oli tapahtunut koska Mauno oli numero 69, mutta meillä oli silti 68 numerokyltti. No nii tai näin, me ei päästy tällä kertaa jatkoon. Herkku sen sijaan oli BIS5!

Herkku meni vielä kuvattavaksi, kun itse juotin Maunon ja laitoin kuljetussuojat valmiiksi. Mauno voitti hienon arvostelupaperin lisäksi riimu + riimunnarun ja showshinea. Kaikki biskehässä olijat saivat lisäksi Black Horsen Balancesäkin, joka lähti Vilanereiden matkaan koska itse en sillä mitään tee. 

Kotimatkaan lähdettiin lopulta, jolloin Mauno heitti ranttaliksi että hän ei mene traileriin. Lopulta kun liinan veti takapuolen alta, ruuna menikin koppiin. Kotimatka onneksi tuntui kestävän vähemmän kuin tulomatka. Ja kotona Mauno menikin tyytyväisenä suoraan päiväheinille.

Playsson.net Fair Play Cup 3. osakilpailu

Kuvassa tiimibloggaajat Jenni ja Sanna

Kolmas osakilpailu ratsastettiin 21.5. Liedossa, Ratun tallilla. Ratu on Playsson.netin tiimibloggaajan Green Eventer- Jennin perheen talli ja on kyllä hulppeat maisemat! Kun aloitin ratsastuksen siinä joskus vuonna 2009, selasin Turun seudun talleja ja silmäni osuivat Ratun tallin kotisivuihin. Silloin ei kyllä tullut mieleen että tulisin joskus kilpailemaan kyseisellä tallilla..

Isäni tuli jälleen vetämään koppia, koska meidän traileria ei vieläkään saatu Ypäjälle. Näin tosin Penina vapautui nopeammin järestämään kilpailujen alkua kun pääsi lähtemään aikaisemmin tallilta Lietoa kohti eikä tarvitsisi auttaa mua. Kun kilpailut oli näin lähellä meitä, ei onneksi tarvinnut herätä ihan älyttömän aikaisin. Siinä kahdeksan pintaan päästiin lähtemään tallilta, kun ensin kasasin kamat, putsasin nopeasti satulan ja saappaat sekä pakattiin kamat autoon. En ollut edellisenä päivänä edes jaksanut katsoa tavaroita valmiiksi, mutta nopeastihan ne pakkasi.

Suurinpiirtein tunti meillä meni että oltiin Ratulla. Vessareissun jälkeen suuntasin varustamaan Maunon. Alusta saakka Mauno oli taas aivan erilainen kuin kotona. Kotona Mauno esittää ekat 10 minuuttia ettei osaisi kävellä. Nyt ei ollut minkään sortin kiihdytyksiä tiedossa, malttoi kuunnella eikä välittänyt kaikenmoisista esteitä, puomeista, mainoksista, peileistä yms.. Kun alkuun oltiin haettu sopivaa tempoa ja katseltu uutta maneesia, lähdin verkkaamaan ravissa. Vähän Maunoa jännitti, mutta tempo pysyi aivan täydellisenä ja ruuna kuunteli ihan kaiken avun mitä annoin. Myös voltit onnistuivat paremmin kuin hyvin ja hyvillä mielin lähdin odottamaan meidän vuoroa. Taisimme olla luokkamme kolmas, joten kohta oltiinkin radalla.

Tällä kertaa minua jännitti ihan älyttömästi, enkä tiedä miksi. Mauno tuntui paremmalta kuin viimeksi ja osaisin vaikka unissani radan.. Siitä se sitten lähti, alkutervehdyksestä eteenpäin. Alkutervehdykseen tultiin vähän kiemurrellen, mutta käynti ja pysähdys onnistui paremmin kuin viimeksi. Siitä kaksi keskiympyrää ja diagonaalia. Radan alku meni paljon paremmin kuin viimeksi, loppupää menikin vähän häsläten. Hevonen oli hieno, itse vain valmistelin asioita liian myöhään ja näin ollen siirtymiset tuli askeleen liian myöhässä. Tiet eivät myöskään olleet täydelliset, joka oli turhaa pisteiden pudotusta, koska alkupään tiet sujuivat hyvin.

"Ei linjalla, hyvä pysähdys 5,5"
"Hyvä tie, rennompi käynti 6"
"Hyvät käynti askeleet, säilytä linja loppuun asti 6"
"Hyvä pysähdys 7"

Täl hetkel ainut kuva musta ja Maunosta kisoista :D

Yhteensä pisteitä 122p, ja 58,3%. Eli kaksi prosenttia huonommin kuin Aulangolla, joskin tuomarikin toki oli eri. Ruuna oli kuitenkin taas parempi kuin viimeksi, rennompi ja kuunteli tarkemmin ratsastajaa. Sitähän tässä vaiheessa haetaan, ei niinkään pisteitä. Siksipä siis oon äärettömän ylpeä jälleen kerran punaisesta ruunasta! Otettiin ulkona verkkakentällä vielä vähän ravia ja laukkaa, taluttelin loppukäynnit. Tunti tästä eteenpäin, oltiin kotona. Huuhtelin Maunolta hiet ja hän pääsi tyytyväisenä syömään ulos päiväheiniä, kun ajoin takaisin Ratulle auttamaan pisteiden laskussa, kakkojen keräämisessä ja kilpailujen jälkeen aitojen purkamisessa.