Kauan sitten löysin kutsun Suomenhevosten mätsäreihin, jotka pidettäisiin sunnuntaina 22.5. Lahden Jokimaan ravikeskuksella, (jossa tätä nykyään toimii myös Salpauksen hevosoppilaitos). Pidin ajatuksesta viedä Mauno mätsäreihin, jossa katsottaisiin kaikkia hevosia samana rotunaan. Perus mätsäreissähän on vähän se idea että söpöin voittaa, nyt ehkä katsottaisiin vähän enemmän rakennetta ja liikettäkin. Vaikka olin ajoissa liikkeellä, ilmottauduin ja maksoin osallistumisen tietenkin viimeisenä päivänä.. Meille meinasi tulla samat logistiikkaongelmat, jotka estivät meitä lähtemästä Mäntsälän osakilpailuunkin. Kuitenkin Kisamatkalla-Senni, lähti samalle matkalle kahden trailerin voimin ja toiseen kyytiin mahtuisi toinenkin pötkylä mukaan.
Näinpä sunnuntai aamuna Senni koukkasi Ypäjän keskustan kautta hakemaan meidät. Peninan piti alunperin lähteä mukaan, mutta lauantain Fair Play Cup oli imenyt raukan energiavarastot tyhjäksi niin lähti takaisin nukkumaan. Itsekkin mietin että mitähän vittua, kun seisoin hevosen kanssa pihalla klo 7:45 sunnuntai aamuna. Rakkaudesta lajiin vai miten se meni.
Olin tuskaillut edellisenä iltana, että mitä tästä tulee.. Meidän yksi kuljetussuojista on rikki ja suitset ihan kulahtaneet ja turparemmi edelleen liian pieni. Mulla ei myöskään itselleni ollut mitään fiksuja vaatteita. Yläosia löytyi, mutta ryppysinä ja silitysvempeleet on vielä Hämeenkoskella. Alaosaan ei mitään, en ilmeisesti omista kuin työ- ja ratsastushousuja.. Mietin myös Maunon jaksamista, kun oltiin tosiaan oltu lauantaina Liedon osakilpailussa. Onneksi Mauno ei stressaa matkustamista tai vieraita paikkoja, on jopa lunkimpi kuin kotona!
Oltiin ajoissa Jokimaalla, kerkesi hyvin hakea numerolapun, käydä vessassa, katsoa kehien sijoittelun yms.. Hevoset seisoi vielä hetken traikussa, kunnes siinä puoli tuntia ennen kehää otettiin ne ulos. Käveltiin Maunon kanssa käsihevosaluetta ympäri ämpäri, välillä otettiin muutama ravispurtti. Alkuun Mauno oli tosi tahmea lähteä juoksemaan, mutta virkistyi pian. Päivä oli erityisen lämmin ja ruuna nautti kun sai vain seisoa vieressä ja ottaa arskaa. :D Jos ei voittoa tulis niin ainakin käytös oli koko päivän ihan 10+.
Olimme Sennin Pyryn kanssa samassa luokassa, suomenhevosruunissa. Toisin kuin useissa mätsäreissä, nämä suoritettiin yksittäisarvosteluna, joka oli mukavaa vaihtelua. Olimme luokamme viimeisinä kehässä ja Mauno oli sielläkin hienosti. Ruuna malttoi jopa seistä näyttelyasennossa jalat oikein päin, vaikka ei se ehkä ihan kaunein asento siltikään ollut. Salaa toivoin ykköspalkintoa, mutta kakkonenhan sieltä napsahti, niin kuin kaikille ruunille.
Pisteitä 38;
Tyyppi: hyvänpuoleiset tyypit, ryhdikäs 8
Runko: kevyt, lihaksikat lyhyehkö. hyvänmuotoinen, lyhyehkö kaula. vahva lapa, hyvä säkä, lyhyt selkä, luisu lautanen 7
Jalat: supistuneet etusääret, takajalat länkinen, kiverä kinner, ahtaat käytiliikkeet, väljenee ravissa 7
Käynti: tarmokas, takaa jäykkä 7
Ravi: tasapainoinen, letkeä 8,5
Hienossa kunnossa, hyvin esitetty ja valmistettu
Mauno voitti luokkansa ja meitsi oli äärimmäisen ylpeä, vaikka kamppailu oli tiukka Pyryn kanssa. Mauno vei voiton kuulemma ravinsa takia ja mä olen kaikille hokenut että ravi on Maunon paras ominaisuus! Myös Sennin Herkku pääsi luokkavoittajana biskehään, joten odottelua.. Herkun luokka oli aikalailla myöhässä, joten siitä ei onneksi ollut pitkä aika biskehään. Pyry ja Mauno seisoi sillä aikaa Jokimaan ravikatoksilla ja Mauno joi jonkun 20 litraa vettä kerta heitolla.
Biskehä alkoi kahden maissa, vähän ennen otin vielä harjalla suurimmat tomut ruunasta ja parilla ravipätkällä herätin Maunon takaisin tähän päivään. Kierreltiin ikuisuus biskehää ja lopulta alettiin sanomaan hevosia jotka voivat poistua kehästä. Hoin päässäni "ei numeroa 68", mutta huudettiin 69. Mun mielestä seuraavan numeron olisi pitänyt olla joku seiskalla alkava, joten olin hämilläni että tarkoitettiinko Maunoa. Jonkinlainen sekaannus oli tapahtunut koska Mauno oli numero 69, mutta meillä oli silti 68 numerokyltti. No nii tai näin, me ei päästy tällä kertaa jatkoon. Herkku sen sijaan oli BIS5!
Herkku meni vielä kuvattavaksi, kun itse juotin Maunon ja laitoin kuljetussuojat valmiiksi. Mauno voitti hienon arvostelupaperin lisäksi riimu + riimunnarun ja showshinea. Kaikki biskehässä olijat saivat lisäksi Black Horsen Balancesäkin, joka lähti Vilanereiden matkaan koska itse en sillä mitään tee.
Kotimatkaan lähdettiin lopulta, jolloin Mauno heitti ranttaliksi että hän ei mene traileriin. Lopulta kun liinan veti takapuolen alta, ruuna menikin koppiin. Kotimatka onneksi tuntui kestävän vähemmän kuin tulomatka. Ja kotona Mauno menikin tyytyväisenä suoraan päiväheinille.
