20. kesäkuuta 2016

Kysy tai ehdota!

Mauno on viettänyt lomaa ja näin ollen blogissa on ollut tosi hiljaista. Olen itsekkin "kesälomalla", mutta en ole juurikaan tallille siltikään ehtinyt edes hevosia katsomaan.
Onneksi menot ja autossa istumiset vähän vähenevät loppuviikoksi ja pääsee taas ahkerammin Maunon luo.
Blogissa on ulkoasu muokkaantumassa, vähän vaatii vielä hienosäätöä!

Nyt olisi hyvä hetki kysymyspostaukselle. Aikaa kysymyksille on seuraavaan maanantaihin, eli 27.6. Voin myös katkaista aikaisemmin, jos kysymyksiä tulee nopeaa tahtia.
Laitetaan tähän samaan syssyyn että voitte ehdottaa että mistä haluaisitte lukea blogista. Tulossa on tekstiä ainakin Kisamatkalla Championista, eräästä kaviorasvasta sekä varusteaineiden vertailuista. Mutta mitä muuta?


1. kesäkuuta 2016

Hevosopiston maastoestekilpailuharjoitukset

oisko mun parempi vaan pysyy himas
ettei nyt vaan sattuis mitään
taas oon radalla
mua kuumottaa
ettei nyt vaan sattuis mitään

Kuva: Jenni Santanen

Tallikaverimme meni kysymään, että osallistuuko Mauno Hevosopiston keskiviikkokisoihin, jotka pidettäisiin tällä kertaa tiistaina ja lajina maastoesteet. Naurahdin että ei, Mauno ei ole kunnolla koskaan hypännyt maastoesteitä. Kokemuksemme maastoesteistä on taluttaen kuivahaudan hyppääminen ja kahlaaminen lätäkössä. No kuinka kävikään, kävimme hyppäämässä maastoesteitä ja sen jälkeen ilmottauduin kisoihin.. 

Minua oksetti. Lämpöä oli +20 ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Otimme alkuun laukalla ylimääräiset energiat ruunalta, niin että tämä saattoi vähän keskittyä ratsastajaankin. Verkkakentällä oli 3 pientä tukkia, joista hyppäsimme kahta. Kolmella ekalla kerralla menimme ohi.. Mietin että joo, toi hienoa. Saimme kuitenkin hyppyjä, vaikka kuvista päätellen tyyli oli aika kaunis.
Olin mennyt maastoestetreenit liian pitkillä jalustimilla ja tällä kertaa lyhensin jalkkareita reijällä. Kun katsoo kuvia niin kyllä ne edelleen on liian pitkät..

Kuva: Ida Jalo

Kuva: Ida Jalo
Itsevarmuus nousi näiden hyppyjen mukaan mullakin sen verran, ettei enää jännittänyt niin pahasti. Olimme ennen verkkaa käyneet kävelemässä radan ja se vaikutti ihan simppeliltä. Hyvin pieniä tukkeja, yksi isompi ja pari tukkiokseria. Nämä okserit jännitti mua eniten, koska näiden alla oli tyhjää tilaa ja maa näkyi siis esteiden "läpi". Isoin tukki oli myös kuumottava, vaikka oltiinkin treeneissä menty saman kokoinen sianselkä. Radalla oli vapaaehtoinen portti veteen, joka ei olisi ongelma.

Otettiin hyppyjen jälkeen käyntiä ja Mauno löntysti ees taas kentän viertä. Varmaan kuvitteli että treenit päättyisi tähän.. Kun siirryttiin lähemmäs lähtölinjaa, ruuna vissiin aavisti mitä tuleman pitää, koska ei malttanut seistä ja pyöri ympäri ämpäri. Jatkettiin sitten kävelyä ees taas. Kunnes tuli se nostalginen hetki mitä olen odottanut koko ratsastusharrastukseni aikana; minulle sanottiin "3, 2, 1, ratsasta!". Lähdettiin hiljaisessa temmossa eka este ja siitä käännyttiin metsäpolulle, jossa oli kolme pientä tukkia. Tämä oli helppo homma, laukassa hypättiin esteet ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Käännyttiin takaisin kentälle, jossa oli kaksi seuraavaa tukkia. Molemmille tukeille tuli kielto. Ekalle esteelle tultiin vinossa ja liian kovaa - menin aivan toimettomaksi, vaikka huomasin jo viisi metriä ennen estettä että ohi menee. Uusiksi ja yli. Seuraava este oli se radan isoin tukki. Katse kiinnittyneenä siihen, tuuppasin kuin pieni eläin vaikka Mauno meni jo valmiiksi liian kovaa. Ruuna oli sitä mieltä ettei tällä vauhdilla voi hypätä, joten eikun uusiksi ravista ja sitten onnistui.

Kaikki alla olevat kuvat on ottanut Jenni Santanen.





Seuraavaksi tuli suora pätkä metsässä, jossa laukattiin aikaa kiinni vaikka oikeasti ei ollut minkään sortin väliä että kauanko me tahkottaisiin rataa. Suoran loppupäässä oli okseri, kevyesti läpi pienen kehotuksen kanssa. Sitten tulikin tenkkapoo, kun unohdin mistä piti seuraavaksi kääntyä. Otettiin vähän takaisin päin, mutta se olikin väärä suunta. Näinpä jatkettiin eteenpäin ja löytyihän se oikea y-risteys mistä käännös vasemmalle. Vielä kolme hyppyä metsässä ja seuraavaksi portti veteen. Mauno meni esteiden jälkeen kovaa laukkaa kohti vettä ja olisi varmaan suorittanut hyvin tehtävän, vaikka ei ollakkaan treenattu laukkaamista veteen. En kuitenkaan halunnut ottaa riskiä, että näin loppupäässä me epäonnistuttais sillä että Mauno vetäisi vesirajaan stopit ja tippuisin. Tai jotain muuta. Näinpä otettiin ravi ja mentiin vesi. Vielä este numero 11, joka meni kevyesti. Laukattiin maalilinjan yli ja olin ihan hurmioitunut, tältäkö adrenaliini tuntuu!

Alla vielä video kypäräkamerasta. Pahoittelen surkeaa editointia, allekirjoittanut teki videon ihan itse ja olen niissä aivan äärettömän paska. En myöskään tiedä, että miksi heiluttelen päätäni noin helkkaristi.. Ja kyllä, lopussa sanon "vimi", mikä tarkoittaa Alexin kielellä viimeistä. :D