28. kesäkuuta 2015

Virheeni ratsastuksessa

Olen pohtinut jo tovin tätä kirjoitusta ja nyt vihdoin täältä pesee! Ratsastus ja ylipäätään hevosten kanssa toimiminen on siitä kiva harrastus, ettei ikinä ole valmis. Rakastan hevosteoriaa, erityisesti ruokinta ja anatomia on lähellä sydäntä. Mutta kyllä sitä haluaisi kehittyä ratsastuksessakin niin pitkälle kun aika, rahat ja kantti kestää. Minulla on vähän rahaa ja liian monta hevosta jonka kanssa voisi valmentautua. Tällä hetkellä ainoastaan Elmo on aktiivisesti käytössäni myös valmennuksissa, Bambe ja Kisse pääsevät valvovan silmän alle silloin tällöin kun on taloudellisesti mahdollista. Minulle on suotu valmentaja-kihlattu, joka kuitenkin vahtii viikottain, etten toista virheitäni ja auttaa jos olen havainnut vaikeimpia ongelmia.

Kun tulin kesällä 2013 Peninan talille töihin, ratsastukseni oli ollut puskassa samoilua ja "ratsastamista". Könötin hartiat alhaalla, katse maassa, kädet jännittyneinä ylhäällä lukkiutuneena, jalka edessä, yms.. Penina teki päivittäin 1-2 tuntia töitä ja ennen talvea rupesi toimintani jo näyttämään ratsastukselta. Nyt Penina ei valmenna minua enää joka päivä, joten joskus toistan vanhoja virheitä ja päästän itseni ja hevosen liian helpolla. Olen onneksi petrannut asennettani. Kehittelen ratsastustehtäviä etukäteen ja ratsastan kello kädessä, pakotan itseni ratsastamaan tarpeeksi pitkät alku- ja loppukäynnit ja kunnon ratsastuskin pitää kestää ainakin 30 minuuttia. Suunnittelen etukäteen myös päivät jolloin liikutan kunkin hevosen ja onko koulu/maasto/kenttä/valmennus/kisat. En pysty huijaamaan itseäni. Ja tämä tuottaa tulosta, vaikka vituttaakin kaatosateessa ratsastaa.

Olin sairaalassa tammikuu-helmikuu, makasin sängyssä putkeen 4 viikkoa. 3,5 viikon jälkeen pääsin seisomaan muutamia kertoja hetken aikaa, pyörtyen kahdella kerralla. En uskonut ennen tätä kokemusta, että makaaminen voisi aiheuttaa kaikkien lihasten surkastumisen. Ratsastin ekan kerran muistaakseni maaliskuun lopussa, aikaisemmin kun lääkäri suositteli. Kaikki meni kuitenkin leikkausalueen kannalta hyvin, mutta en pystynyt enää ratsastamaan. Minua heikotti kävellä alle kilometrin matkat, 5 minuutin keventämisen jälkeen alkoi pistää kylkeen. Pohjelihaksieni tilalla oli vain löllyvää nahkaa ja vähäisetkin yläkropan lihakseni olivat myös kadonneet. Ratsastin pitkään kevyitä 30 min - 45 min pätkiä, enimmäkseen käyntiä ja laiskaa ravia. Nyt pikku hiljaa alan vasta päästä uudestaan sille tasolle, millä lähdin leikkaukseen. Edelleen treenaan yläkropan lihaksia, mutta jaksan käyttää jalkaa, keventää ja muistan myös hengittää ratsastuksen aikana.

Pitkän ja pointittoman (onko tää sana?) aloituksen jälkeen mennäänpä itse asiaan. Ratsastan paljon itsenäisesti, mutta olen vuosien saatossa havainnut pahimmat perusvirheeni, joita osaan korjata myös itsekseni. En tietenkään kokoaikaa, mutta yritän parhaani. Olen myös huomannut, että eri hevosilla teen eri virheet. Alla on siis listattu 6 pahinta virhettäni. Ja tosiaan, olen listannut tähän vain näitä yksinkertaisia perusjuttuja, jotka vaikuttavat lähes kaikkeen ratsastuksessa. Näiden lisäksi löytyisi läjä kaikenlaisia muitakin virheitä.

1. Kädet eri korkeudella.
Tämä on suht uusi juttu. Olen vasta hetkittäin oppinut pitämään kädet paikallaan ja joskus kädet ovat liiankin passiiviset. Tähän vaivaan valmentaja on paras lääke, mutta kädet eri korkeudella on sellainen vaiva, jonka osaan itsekkin katsoa ja korjata. Todennäköisesti tämän on aiheuttanut myötääminen ja ulko-ohjan tuki. Tuntuu helpommalta ja nopeammalta myödätä, jos pidän kättä alempana. Sen sijaan ulko-ohjan tuki pysyy varmempana jos ulkokäsi on ylempänä. Liian korkea käsi lukitsee kyynerkulman, sen sijaan liian matala käsi on kova.

Jalka edessä, kädet eri tasolla, jalustin syvällä.

2. Kaadun eteenpäin.
Kun tulin -13 kesällä Peninan tallille, suurimpia ongelmiani oli etukeno. Tuntui että ratsastan suorassa ja kaadun selälleni jos nojaan yhtään taaksepäin. Opin kuitenkin ratsastamaan suorassa, vaikka estetunneilla etukeno palautui ajoittain takaisin. Estetuntien lisäksi laiskat hevoset saavat etukenon, yritän sillä korjata hevosen vauhtia, vaikka tällöin hevonen muuttuu vain etupainoiseksi. Vaikka hevonen kulkisikin kovempaa, tämä ei ole ratkaisu.
Sairaalassa makaamisen jälkeen selkä- ja vatsalihakset katosivat, joten en jaksa istua suorassa. Yritän kokoajan treenata yläkroppaa, mutta ratsastuksen aikana joudun silloin tällöin palaamaan etukenoon koska en jaksa. Nykyään kuitenkin tiedän millon en ole suorassa ja yritän ratsastaa suorassa aina sen aikaa kun pystyn. En tiedä vaikuttaako se, vai onko se vain päässäni, mutta estesatulassa en vain pysty istumaan suorassa. Heti satulaan istumisen jälkeen yritän suoristaa, mutta olen silti kenossa..

Jäätävä etukeno, ohjat pitkinä.

3. Vien jalkaa liian eteen.
Kun alotin aikoinani ratsastamaan, olin liian plösö ja lihakseton pitämään jalkaa oikeassa paikassa. Treenillä se korjaantui, mutta nyt se on taas palannut. Istun estesatulassa todella pahassa tuoli-istunnassa (etukeno ja jalat edessä). Ajoittain osun jalalla Elmon kyynerpäihin. Samaa ongelmaa ei ole isommilla hevosilla vaikka istuisinkin päin persettä. Ollaan sairasloman jälkeen treenattu jalan oikeaa paikkaa ja vihdoin alkaa taas se löytyä. Aikaisemmin en ole oikein saanut tukea satulan polvituista, mutta nyt olen löytänyt yhteyden näiden kanssa ja ne auttavat jalkaa oikeaan paikkaan. Mutta niin kuin hevosetkin, välillä ratsastajatkin yrittävät päästä helpolla. Näinpä huonoina päivinä yritän esittää etten huomaa jalan taas valuavan eteenpäin. Joudun kuitenkin kohta toteamaan että pohje ei mene läpi ja skarppaan itseäni taas ratsastamaan jalka taaempana.

Jalka edessä, kädet eri tasolla, hartiat lysyssä.

4. Ulko-ohja löysänä.
Olen vasta sellaisen vuoden verran ymmärtänyt mitä tarkoittaa ulko-ohjan tuki sekä kiittämisen ja myötäämisen vain sisäohjalla. Tunneilla aina erehdyin myötäämään tai taputtamaan kaulalle ulkokädellä ja tajusin aina tilanteen liian myöhään. Yritin muistaa ja heti seuraavalla hetkellä tein uudestaan saman mokan. Automatisoinnin oppiminen kuitenkin auttoi tässäkin, enää ei tarvitse sanoa "kiitä sisäkädellä", vaan riittää pelkkä "kiitä hevosta". Mutta tuo myötääminen! Kun heppa toimii ja haluan kiittää, myötää sisäkäsi kunnolla. Jostain syystä edelleen, myötää myös ulkokäsi. Ei yhtä reilusti kuin vastakkainen, mutta kuitenkin. Hevoselta katoaa tuki ja heikompi hevonen voisi kompuroida tämän takia. Kiittämisen jälkeen saatan myös jättää ratsastamatta seuraavat pari askelta, jollon hevonen saa tilaisuuden kääntyä kulkemaan selkä notkolla.

Paino ei jalustimilla, kiitän ulko-ohjalla myötäämällä.

6. Jalustin liian syvällä.
Ilmeisesti tähän johtaa, kun puristaa polvella tai reidellä. Kun ratsastan meidän estepenkillä, olen kokeillut ratsastaa toinen kämmen polven ja polvituen välissä. Puristusta ei tunnu, joten uskon ongelman olevan enemmän reisien alue. Otan reisillä hevosesta vakaan otteen, jollon en tarvitse jalustimia ja jalustin höllyy taakse päin jalassa. Tämähän on väärin, puristava reisi estää hevosta liikkumaan kunnolla. Tähän ongelmaan kokeilen harjoitusta, jossa seistään jalustimien varassa. Harjoituksia löytyy Tina Sederholmin "Ratsasta paremmin" kirjasta.

Jalustin syvällä, katse maassa, hartiat edessä.

22. kesäkuuta 2015

Valtava kuvapostaus; hevoset kesäkuussa

Huhu, jopas on ollut pitkä väli viime postaukseen. Viime viikolla käytiin Tallinnassa ja muuten onkin vapaa-aika mennyt töissä ja häitä suunnitellessa. Elmokin oli lainaratsuna muutaman päivän, kun Mira meni ruunalla Ville Vaurion klinikalla. Elmo siis asui muutaman päivää Aulangolla. Eipä ne tunnit päivään lisääntynyt siltikään, vaikka ei ollut huolehdittavana Elmon liikuntaa!
Ruuna vietiin torstaina Aulangolle, jossa Elmo pääsikin suoraan tarhaan viettämään loppupäivää. Illalla Mira kävi, minulle vieraan valmentajan, Kristan kouluvalmennuksessa.
Perjantaina oli Villen klinikka, jonka teemana oli "Tehoa kotitreeniin". Vähän hölmöä sinällään kun hevonen on minun, mutta uskon että molemmat saivat jotain irti, vaikka kotitreenejä eivät yhdessä jatkakkaan. Ehkä Elmo menee toistekkin lainaratsuksi! Peruasioita siis, ympyröitä, siirtymisiä, yms.
Lauantai aamuna Elmo joutui vieläkin punkemaan Miran kanssa koulua, ja Mira toikin sitten ruunan kotiin, kun haki Dannyn takaisin laitumelta Aulangolle. Itse olin siis klinikan aikaan töissä, niin en harmi päässyt paikalle.

Tallinnaan lähdin vain ostamaan hääjuttuja, vaikka kävimme myös Veskimetsan ratsakeskuksessa, Rocca Al Maren vieressä. Anni ja Roosa kävivät tunnilla, mutta itse säästin rahani häähommiin. Ehkä ensi kerralla!
Samaisella viikolla käytiin katsomassa oriehdokasta Kisselle ja vihdoin ja viimein olen tainnut löytää sopivan! Heinäkuun alussa olisi tarkoitus heittää Kisse orin luo asumaan muutamaksi päiväksi ja elokuun alussa toivottavasti näkyy ultrassa jotain! Jos ei, täytyy pitkittää tiineyttä ensi keväälle, kun ollaan näin myöhässä, edellinen oriehdokas kun joutui leikkaukseen.
Olen myös käynyt tekemässä vuolu- ja kengityskeikkoja, joka on vienyt aikaa bloggaamiselta!
Perjantaina 26.6. olen menossa yhteen haastatteluun, mutta minne? Se selviää myöhemmin jos tulos on positiivinen!

Mutta itse postauksen otsikkoon, kuvia meidän kesäkuulta! Vaurion klinikalta otetut kuvat (maneesi) on (c) Jenni Santanen, loput kuvat ovat (c) Alex Muurinen, (c) Penina Peltonen sekä (c) Anni Ihalainen.





































11. kesäkuuta 2015

Finnderby 2015

Onkohan mulla jotkut asetukset päin honkia kun kuvat muuttuvat bloggeriin lisätessä ihan rakeisiksi?!

Väinö ja Sulo

Mikael Wahlman
Finnderby jäi osaltani hyvin vaatimattomaksi, niin seuraamisen kuin kuvaamisenkin merkeissä. Penina ja kumppanit olivat päättäneet jo aikaisemmin lähtevänsä Just Dressagelle töihin Finnderbyyn, mutta itse olin suuntaamassa HäkRan kisaviikonlopulle. Vähäisten treenien, autopulan ja rahapulan vuoksi suuntasimme kuitenkin koko tallipoppoo paikan päälle Ypäjän Finnderbyyn. Lauantaille lähti lisäkseni Penina, Löppö, Jesse ja EA. Koiratkin pääsi mukaan, vaikka saivat mennä välillä autoon sadetta karkuun. Rahapussi ei ollut painava kun lähdettiin ja ei se juuri siitä keventynytkään onneksi.

Aikomukseni oli seurata silmäkovana maasto- ja rataesteitä, sekä lempibloggaajani Noora Peltolan >(Kootussa Ravissa) koulurata. Turhauduin kun en löytänyt mistään karttaa maastoradasta! Oliko tällainen infossa? Enhän perussuomalaisena kysynyt keneltäkään apua.. Finnderbyn kartassa oli kahden vesiesteen kohta merkitty, toisella oli niin julmetut ihmisvallit ettei kuvien ottaminen ollut mahdollista. Toista estettä yritin etsiä, mutta pyörin jossain pöpelikössä maastoesteiden seassa ja häivyin äkkiä ennen kuin kukaan hyppää niskaan. :D Niinpä maastoesteeni rajoittuivat tähän toiseen vesiesteeseen sekä osuuteen joka ratsastettiin derbykentällä. Sielläkin esteet olivat niin kaukana katsomosta että antauduin vain katselemaan kuvaamisen sijaan.

Peltolan koululuokka alkoi klo 13, Tärisin katsomossa kun tuuli ja satoi. Noora oli lähtövuorossa numero 8 ja rata oli omaan makuun todella pitkä. Siitä huolimatta en hakenut lisää vaatetta autosta, vaikka olisi aikaa ollut. Kuvasin vain virolaisen Dina Ellermanin ja Nooran radat. Nooran jälkeen oli tauko, joten lähdin autolle kusettamaan koirat ja jäin kännykällä facebookkaamaan ja lämmittelemään itseäni auton (ja uuden lämpökerraston) lämpöön.






Sadetta tuli silloin tällöin ja enempi vähempi, joten en halunnut riskeerata järjestelmäkamerani elämää kuvaamalla estekisoja. Katsomohan oli katettu, mutta olisi pitänyt kuvata vain vielä kauempaa. En ansaitse mitään kuvistani, joten hyötysuhde oli nolla, näinpä jätin kameran autoon. Estekarkeloissa voitti Mikael Wahlman. Jouduin juoksemaan autolta derbykentälle jotta ehdin nähdä radan.. Ansaittu voitto!

Expoalue oli yksi kuja, sekä muutama koju oli vielä katsomon alla. Vähän köyhähkö tarjonta! Muutama teltta oli vain esittelyä varten, ei siis vartavasten myyty mitään. Erityisesti odotin Horzen ja Agrimarketin kojuja. Horzen teltta oli isoin (jos ei lasketa Parkanon ratsutarvikkeen bussia + telttoja), mutta tarjonta ei ollut niin hyvä kuin odotin. Agrimarket sen sijaan ei edes myynyt mitään. Monille tuotti ongelmaa kun satoi, tavaraa joutui siis laittamaan vähän piiloon ahtaiden telttojen sijaan tai peittää kokonaan pressuilla.
Buffettarjonta oli odotuksien mukainen, Jesse kehu kovasti hodareita, mutta itseltä jäi maistamatta. Koirat sen sijaan sai omat makkarat! Metrilakuja oli liian vähän, olin menossa ostamaan niin lähes kaikki oli loppu! :D
Pienemmille (ja miksei isommillekkin) löytyi kanihyppelyä ja keppareita.
Mukaan tarttui 10 eurolla QHP:n vihreä kouluhuopa, jossa on vähän erikoisempi leikkaus. Sekä tarjouksessa olleet kaksi elektrolyyttipastaa Elmolle ja levottomuutta vähentävä pasta Kisselle lastaustilanteisiin.

Kuva lainattu netistä.

2. kesäkuuta 2015

Kisse treenaa

Pitkään aikaan ei ole ollut kokonaista postausta vain Kissestä, joten tässä vihdoin sellainen! Muutama lukijakin on ehtinyt pyytää Kissepostausta, joten olkaa hyvä.

Kuten pitempään blogia lukeneet tietävät, Kisse oli viime vuonna pitkällä sairaslomalla. Odotettiin kinnerpatin luutumista, Kisse liikkui hyvin kevyesti eikä blogiin löytynyt oikein mitään kerrottavaa tammasta. Talvella aloitettiin hiljalteen liikuntaa, mutta kovat pohjat ei tee patille hyvää. Kesää kohden ollaan treenattu enemmän ja kaikkia askellajeja, laukkaa vielä hyvin pieniä pätkiä.

Kisselle ei ole vieläkään löytynyt satulaa, joten lainaamme Akron stubbenia. Se istuu hyvin, mutta eipä ole kaupoilla näkynyt samanlaista penkkiä. Käyntipäivinä käytämme ratsastusvyötä, mutta sillä ei harmillisesti voi keventää, muuten menisin tällä useamminkin. Säännöllisesti Kisse myös juoksee liinassa ja pessoassa, sekä pääsee irti kentälle.



Tällä hetkellä uskallan jo sanoa että Kisse on taas kunnossa! Lihaksia ei ole yhtään, jonka takia ratsastus pidetään vielä alle tunnissa pitkillä alku- ja loppukäynneillä. Myös alkuravit pidetään pitkänä, jotta kintereet pääsevät kunnolla lämpenemään. Mahaa on vähän kasvanut (alapuolelle, kylkiin ei vain rasvaa tule..). Kissellä on ihan mielettön aineenvaihdunta, talvella sai kolmen kertaiset heinät ja silti tuntui että on vaikea saada kylkiluita piiloon. Kai se on joku täykkärijuttu? Sairasloman aikana Kisse oli jatkuvasti kiukkuinen eikä tahtonut liikkua. Se kaikki on ohitettu, Kisse liikkuu taas eteenpäin mielellään ja välillä jopa liiankin innokkaasti. Tamma ei jaksa vielä kantaa itseään pitkiä pätkiä, mutta yrittää kovasti.

Tänään pitkästä aikaa sain kuvaajan ja vielä niin että sääkin oli edukseen, ei satanut tms. Tänään myös ensimmäistä kertaa Kisselle laitettiin gramaanit. -13 kesällä ratsastin silloin tällöin Ramsesta gramaaneilla, mutta siitä on jo sen verran aikaa, että itsekkin olin vähän hukassa aluksi monen ohjan kanssa. Alkuun mentiin ihan gramaanit löysinä. Kun otettiin gramaanit käyttöön niin piti tehdä paljon työtä että Kisse rentoutui ja tahti pysyi samana. Kokoajan joko himmailtiin paikallaan tai tamma lähti alta. Oikea kierros oli selkeästi hankalampi! Hieroja on tulossa taas lähiaikoina, kuulee että löytyykö jotain jumia. Oikeaan kierrokseen tammalla meni ihan hermokin, kun vaadittiin käyttöön ylälinjaa eikä pelkkää alakaulaa, mitä tamma olisi mielellään tarjonnut. Lopulta löytyi tatsi ja lopetettiinkin nopeasti onnistuneiden pätkien jälkeen.



Kerroin blogissa jokunen aika sitten miten kiva Kisse oli yksi päivä ratsastaa. Olen niin helpottunut että takapakit tuntuvat olevan takanapäin ja toivon et tästä vain paranee. Kisse tuntuu taas niin omalta itseltään. On tuntunut jo tovin siltä, että oon saanut terveen ja iloisen ystäväni takaisin.

kuva joulukuulta -14