22. joulukuuta 2013

Kisakalenteri 2014

2014 tuo mahdollisesti todella paljon uusia tuulia, osa niistä vaikuttaa myös positiivisesti kisakalenteriin - jos ja kun kaikki menee niin kuin pitää. Siksi tuntuu nyt vähän tyhmältä päivittää tätä asiaa, koska kisakalenteri näyttää myöhemmin joko paljon suuremmalta tai pienemmältä kuin tämä nyt. Myöskään kaikki eivät ole seurakisojaan kalenteriin merkinnyt.
Kuitenkin tarkoitus olisi ensi kaudella kehittyä lisää, joten saattaa olla että jotkut kisat jää valmennuksien tieltä pois. Sitä rahaakaan kun ei ole jakamiseen asti.
Jos alue-esteet menee edes kohtalaisesti, niin ehkä voisi vielä loppuvuodesta kävästä joissakin Ehon tallin kisoissa.
Jos saadaan Kisse kuntoon, niin tällekkin tekisi hyvää nähdä kisapaikkoja. Jos ei muuten niin HäkRan koulukisat ainakin?

Lihavoidut kisat ovat ne tärkeimmät!

19.1. Rataharjoitus, Pyyrylän tila
21.4. Harjoituskisat (koulu tai este), Ratsutalli Uusmattila
27.4. Seurakoulu, Pyyrylän tila
1.5. Harjoitusestekisat, Ratsutalli Uusmattila
8.-11.5. Spring Tour, Korpikylän Ratsastuskeskus
18.5. Seuraeste, Pyyrylän tila
25.5. Alue-este, Takkulan Talli
29.5. Koulukisat, Ratsutalli Uusmattila
1.6. Aluekoulu, Takkulan Talli
7.6. Seurakoulu, HäkRa
8.6. Seuraeste, HäkRa
15.6. Seuraeste, Ratsutalli Uusmattila
5.7. Aluekoulu, Ratsutalli Uusmattila
6.7. Estekisat, Ratsutalli Uusmattila
11.-12.7. Alue-este, Hennala
30.-31.8. Alue-este, Takkulan Talli
6.9. Seurakoulu, HäkRa
7.7. Seuraeste, HäkRa


19. joulukuuta 2013

Massuongelmia

Nyt kun voin huokaista helpotuksesta, niin uskallan kirjoittaa asiasta *puun koputus*. Nimittäin tuossa viikko sitten Kisse otti iltatalliin ähkyn oireita, katseli kylkiään, kävi makuulla eikä syönyt. Oireet oli suht pienet, Kisse ei hikoillut, potkinut mahaa, piehtaroinut tai yrittänyt purra kylkiään. Ruokintaakaan ei olla nyt muutettu moneen viikkoon ja suurempi sokerisempi ruokakuurikin loppui aika päiviä sitten. Tällä hetkellähän Kissen ruokinta on vähä sokerista ja muutenkin tosi yksinkertainen.

Ekana iltana talutin Kisseä ulosteeseen asti jolloin oireet lähti ja tyttö söi taas. Yöllä ulostetta oli tullut ihan normaalisti. Myös oireiden aikana mahaäänet kuuluivat normaalisti ja siksi en heti ollut lääkärille soittamassa. Seuraavana iltana naapuri talutteli Kisseä ja seuraavana päivänä oireita oli taas hieman, kävi ulkona maahan makaamaan ja ei syönyt. Ulostamisen jälkeen taas normaali.

Nyt tuon jälkeen Kisse on ollut täysin normaali, joten todennäköisesti kyseessä oli vain pientä mahanpurua. Mähän luin ties mitä kauhutarinoita jo mahahaavasta.
Oon kuitenkin panostanut mahan hyvinvointiin, käyn itse heittämässä Kisselle useammin heinää + yöksi sille on laitettu lattialle sekä heinäverkkoon heinää. Ennen aamuruokia saa myös vähän heinää että syljen eritys on käynnissä väkirehuja varten. Väkirehut saa myös jäädä karkeammaksi kuin ennen.
Haettiin myös ihmisten magnesiamaitoa Kisselle, jota sai kaksi päivää 2krt/päivä ruiskulla suoraan suuhun.
Mahan toimintaan vaikuttaa myös se, ettei meillä ole talvella ulos jatkuvaa veden saantia. Tosin nyt asia on muuttunut niin että Kissellä on kokoajan vettä ulkonakin.
Aijon myös matotutkimuksen ottaa Kisseltä, en niistä tiedä sen vertaa että voivatko ne aiheuttaa mahanpurua.

Mutta kaikki hyvin nyt onneksi, jospa se tästä voittoon nousisi pikkuhiljaa! (: Kisse on venytyksien ansiosta ainakin vähän jo vetrestynyt!

Ps. kohta on joulu, ei yhtään tunnu siltä! Jos Kisse on kiltisti loppukuun, se saa lahjaksi bot-verkkoloimen. ;D

11. joulukuuta 2013

Muse kilpailee!

"Tahallasi olet aivan muuta kuin nuo muut.."


Uljas valkoinen kisaratsuni Muse, jonka kanssa olen pyörinyt nyt seitsemissä kisoissa, vaihtelevasti paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Musen kanssa tavotteet on jossakin HeA:ssa sitten joskus, esteillä metri alkaa olemaan jo liian iso ruunalle joten en saa kehittyä liian nopeasti etten joudu etsimään toista esteratsua. :D

Parhaimmillaan Muse on rento, tukeutuu kuolaimeen, pehmeä suusta sekä toimii kevyelläkin pohkeella. Mutta minkälainen lentävä lihapulla on käytökseltään kisapaikalla?


Kaikki meidän kisailevat hevoset kävelevät suoraan hevosautoon, myös Muse. Pitkään matkailua harrastanut Muse tietää että autossa seistään ja syödään heinää, eikä ruuna välitä vaikka olisi kuka vieressä. Jopa Akro saa olla rauhassa vierustoverina, vaikka karsinanaapureina toimivat Akro ja Muse välillä kamppailevat kumpi pääsee niskan päälle. :D

Oli paikka mikä tahansa, Muse käy aavistuksen kierroksilla ja katselee ympärilleen. Rauhoittuu kuitenkin pian kun rutiinit pidetään joka kerralla suht samanlaisina. Autossa laitetaan suitset, otetaan hevonen/hevoset ulos, satula selkään ja ratsastaja kyytiin. Ratsastaja kun pysyy satulassa rennosti, niin Musekin rentoutuu. Vähän huutelua muille hevosille ja varmuuden vuoksi ollaan pidetty hännässä punaista narua. Tuntemattomalle tielle yksin pois päin muista hevosista Muse ei pahemmin kävele ja saattaa tarvita myös ekalla kerralla maneesin ovella taluttajan sisälle.

Ratsastaessa Muse on aikalailla oma itsensä. Alkuun tahmea, mutta hetken kuluttua jo rento ja energinen. Koulua tuupatessa täytyy huomioida ettei yhtään purista polvilla, koska muuten vauhti hiipuu olemattomiin. Muse keskittyy täysillä ratsastajan kanssa ja tekee kyllä juuri sen mitä selässä pyydetään.


Esteillä taas täytyy olla itsevarma ja päättäväinen, niin Muse hyppää. Muse on aavistuksen liian tarkka teistä ja temposta. Pohkeet erityisen lähellä eikä liikaa mukana. Myöskään yliratsastaa ei saa, täytyy antaa Musen tehdä hommat. Meillä ei ole kovin erikoisia esteitä kotona ja näinpä hassumman näköiset esteet kannattaa Muselle näyttää ennen rataa. Varsinkin erikoisesteillä täytyy olla tosi hyvä tempo päällä eikä yhtään itse kytätä estettä.

(c) Milla Lankinen

10. joulukuuta 2013

Kuvapostaus


Pikaista kuvapostausta!

Yritän pitää Kissen mielen virkeenä, kun ei voida tehdä juurikaa kummempia. Yhtenä päivänä jumppailtiin selkää lumituiskussa, siirtymisiä niin että tamma pysyisi rentona ja selkä olisi käytössä. Alkuun Kisse on jäykkä, vastustelee vähän tuntumaa ja kulkee selkä notkossa, mutta alkaa sitten pehmentyä ja tukeutua kuolaimeen, kunhan keskityn itsekkin rentouteen. Laukkaa ei olla nyt otettu kuin apuohjien kanssa liinassa, ratsain me molemmat lähdetään niin jännittyneiksi että selkä notkahtaa - kivut ja pukittelu alkavat. Liinassa laukka kulkee kun selkä on oikein käytössä alusta lähtien.
Tänään vaihtelun vuoksi käytiin metsässä, tamma käyttäyty suht hyvin vaikka metsässä oli metsäkoneita huristelemassa.

Minulla itselläni on muutama rauta tulessa, jotka ehkä vaikuttavat jonkin verran Kisseenkin, mutta katsotaan tuleeko niistä mitään!