28. helmikuuta 2016

Kaksi askelta eteen, kolme taakse

Ollaan nyt puskuteltu Maunon kanssa sellaiset kolme viikkoa aktiivisesti yhdessä. Ollaan päästy treenaamaan lähes päivittäin. Kunto ei vain ruunalla ole vielä kummoinenkaan ja siksipä treenit on vielä suht maltillisia. Välillä otetaan sitten enemmän hikeen, jotta kunto kasvaa ja läskit lähtee. Nousujohteisesti Mauno on edennyt pikkuhiljaa ja erityisesti ravi on ihan wow, kun saadaan kaikki toimimaan. Nyt ollaan "paljon" jo laukattukkin. Nostot oli ensin tietty hakusessa ja tasapainoton möllykkähän painaa pää viidentenä jalkana yrittäen pysyä pystyssä. Nyt alkaa pikkuhiljaa nostotkin sujumaan ja Mauno tarjoaa hyvin oikeaa laukkaakin. Elmon kanssa kun oli iso murheenkryyni se, kun koulutusvaiheessa ruuna tarjosi vain toista laukkaa. Ja Maunolla on mitä tasasin laukka! Vielä se vivahtaa ihan vähän nelitahtisen suuntaan kun ruuna rupeaa väsymään, mutta eiköhän se parane lihaskunnon mukaan. Osaahan Mauno myös vastalaukat, tehtiin vahingossa niin tasapainonen vastalaukka kun ruuna itsekseen vaihto laukan ennen kaaretta..

Jalka taaaaaaaaaaakse


Viimeiset pari päivää olen kuitenkin repinyt tukkaa irti päästäni. Mauno on niin hyväkäytöksinen ja varma ratsastaa, että välillä en osaa suhtautua siihen että se on 4 vuotiaan tasolla. Joudun siis laskemaan kymmeneen ja miettimään että ruuna on vielä kokematon niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Eikä nyt joka asiassa niin fiksukaan. Voisihan kuvitella että Elmoa ja Maunoa katsoessa näkisi ison kuilun. Sen näkeekin, mutta eri tavalla. Mauno ei vieläkään osaa kunnolla laukannostoja ja sen jälkeen ei pysty kokoomaan itseään. Tähän Elmo suoriutui neljä vuotis talvella. Tällä hetkellä Elmo 6v, hyppää varmana 80cm rataa. Mauno 7v, etsii ponnistuspaikkaa kavalletille. Iso työ tulee kouluttaa Maunosta kilpuri, mutta ehkä se palkitaan joskus?

Tämän alustuksen saatteleman siis avaudun vähän viime päivien treeneistä. Kärkkäisen estetreenin jälkeen oli vähän venyttävää ja palauttelevaa koulua tarkoitus kentällä vääntää. Mauno oli eri mieltä. Alusta loppuun oli karmea, nosti vaan päätä ylös ja vastusti pohjetta. Missään vaiheessa Mauno ei ole saanut kiihdyttää, vaikka kiittää tai päästää toista ohjaa. Tuolloin Mauno kuitenkin ajatteli olevansa ravuri ja aina kun ohjaa himpun enemmän löysäsi, yritti poistua paikalta. Hengittelin rauhallisesti ja tehtiin voltteja. Pikku hiljaa Mauno rentoutui ja oli pitempiä pätkiä hyvä, kunnes katolta tippui lunta ja ruuna sai ihme hepulin. Hätkähti vain siis paikallaan, mutta jatkoi taas kiukuttelua ja tuplasti pahempana. Ei kuunnellut mitään apuja ja lopulta oli pakko tulla alas ennen kuin teen jotain tyhmää hevosen kustannuksella. Penina nousi selkään ja yleensä hän saa Maunon kuulolle tosi nopeasti. Tänään känkkäränkkä-Mauno kuitenkin yritti kaikkensa ettei olisi tarvinnut tehdä mitään. Pitkän keskustelun jälkeen, Mauno rupesi taas toimimaan niinkuin kuuluukin! Kävin vielä itse selässä vain sen verran että käveltiin rentona pari kiekkaa ja lopetettiin siihen.


Sitten oli vapaapäivä. Olisin halunnut käydä maastakäsin työskentelemässä Maunoa ja muistuttamaan että ihminen on se joka päättää asioista. Aikataulut kuitenkin venyi ja päivästä tuli täysin Maunoton. Seuraavana päivänä oli Satula.comissa satulan sovitus, josta tulossa oma postaus. Heidän tilansa on maneesin vieressä, joten oli kätevä käydä ensin treenaamassa. Oltiin yksinään, joten otin alkuun ensin laukkaa molempiin suuntiin pari kiekkaa. Ylimääräisen energian purkaamisen jälkeen Mauno oli taas vähän enemmän hereillä. Otettiin helppoa kavallettitehtävää, joka onnistui ihan hyvin kuitenkin. Treenattiin esteen jälkeen pysähtymään, kun Maunolla on tapana lähestyä hyvässä temmossa kavallettia, mutta sen jälkeen yrittää kiihdyttämään.

Siitä seuraava päivä, meille tuli yökyläilemään talliporukkaa. Näinpä Jesse sai kunniatehtäväkseen hyppiä kavallettia ravissa ja laukassa. Mauno taas yritti olla hirviö, nosteli päätä ja laski selkää. Pikkuhiljaa kohti rentoutta ja ratsukko pääsi tekemään itse tehtävää. Mauno oli ihan elementissään ja katseli itse hyvin ponnistuspaikkoja. Yksi koikkaloikka syntyi kun ruuna lähti hitusen liian aikaisin hyppyyn. Ravissa hypyt oli vähän löysiä ja jokanen jalka sojotti joka suuntaan, mutta laukassa Mauno alkoi näyttämään jo ihan hyppyponilta. Mauno kuunteli hyvin ratsastajaa, mutta painoi vain hirveästi ja yritti taas kiihdytellä kavalletin jälkeen. Loppuun vielä pehmeää ravia ja lämpimikseni minä talutin väsähtäneen suokin takaisin kotiin. Tänään Penina saakin hoitaa palauttelun, venytellä ja taivutella ruunaa. Toivottavasti saadaan sitä upeaa ravia pitkästä aikaa!




26. helmikuuta 2016

Vierailu Satula.comilla

Ollaan onnekkaassa asemassa kun Opiston lisäksi naapurissamme on hevossairaala ja Satula.comin yksi toimipaikoista, joka on kehujen mukaan yksi parhaimmista satulapajoista Suomessa. Itsekin olen saanut positiivisen kuvan, vaikka olenkin ollut heihin tähän asti yhteydessä vain kyselemässä neuvoa ja ihastelemassa kotisivujen kirjoa.

Vihdon ja viimein pääsin sopimaan omalle putelle aikaa, joka sekin jo jouduttiin sumplimaan kertaalleen uusiksi kun työvuoro pukkasi päälle. Satula.com sijaitsee Vitostallin "kellarissa", joten käytiin ensin treenaamassa kun maneesi siinä naapurissa sattuu olemaan. Lopeteltiin sen verran hyvissä ajoin että ainakin satulansija kerkeisi loimen alla kuivua. Onnistuin Maunon kanssa lähes eksymään, Penina tuli perässä autolla neuvomaan meidät perille asti. Onhan siellä täällä Opistolla opaskylttejä, mutta en minä sokea nää kuin vasta kohdalla että mitä niissä lukee, Lähdettiin toiselta maneesilta varttia ennen ja mietin että oltaisiin hyvissä ajoin paikalla. Talutin Maunon, kun olisi ehkä pitänyt ratsastaa. Herra nimittäin katseli maisemia eikä mitään kiirettä.. :D


Oltiin kuitenkin juuri oikeaan aikaan perillä, Satu Peltomäki otti meidät ystävällisesti vastaan. Kävelymatkalla Satula.comiin mietin ääneen että eihän me tajuttu ottaa ollenkaan riimua mukaan. Tää ei ollut ongelma, Mauno seisoi nätisti ja pidin vain ohjista kiinni. Saikin kehuja käytöksestä! Väsynyt suokki ei jaksanut hääsätä hikitreenien jälkeen.. Pyh ja pah, Mauno on oikeasti  mitä kiltein.

Satu paineli ja tarkasti ensin selän sekä kokeili meidän Passier Papillonin sopivuuden. Niin kuin meinasinkin, satula istuu sivuttaissuunnassa hyvin ruunalle. MUTTA, paneelit eivät ole Maunolle passelit. En siis oo ihan hakoteillä oo ollut kun oon katonut leveyden ja kaarevuuden oikein. Harmittelin mielessäni, sillä tuo Passier on erinomainen istua!
Satu katsoi silmämääräisesti muutaman muun sopivan satulan ja kokeili niitä. Kertoi myös ammattilaisten elkein että miten satula istuu ja mitä kannattaa välttää satulaostoksilla. Pari uutta vinkkiä tarttui mieleen ja nyt osaa amatöörikin taas vähän paremmin katsoa satulan istuvuutta.
Satu myös neuvoi vyön valinnassa ja nyt onkin sellainen etsinnässä, kun messuilta bongaamani S-vyö olikin liian pitkä Maunolle.

Satu otti telineistään kokeiluun (ainakin) Prestige Roman, Prestige ja Presence Jumpin, jotka istuivat kaikki lähes yhtä hyvin selkään. Maunon selkä voi vielä muuttua suuntaan ja toiseen ja noh, rahatilannekkaan ei ole niin hyvä että lähtisin ostamaan yli 2t penkkiä. Vaikka varsinkin tuo Prestigen Roma oli ihana, joutui se palaamaan hyllylle ainakin toistaiseksi. Valittiin Presence kokeiluun, edullisen hintansa takia. Ihastuin myös satulan polvitukiin, jotka ei ole äärimmäisen isot. Hypätään vielä niin pieniä, että liian isot tuet on vain häiriönä. Penkissä on myös leveät ja muhkeat paneelit. Lisäksi vaikka satula on halpa, se löytyy Satula.comista, joten en epäile laatua siitä huolimatta! Presence on Satula.comin oma merkki, joka on suunniteltu laadukkaaksi "ratsastuskouluhevos"penkiksi. Meillä on viikko ilmaista kokeiluaikaa ja sitten päätös että ostetaanko vai kokeillaanko toista.


23. helmikuuta 2016

Tuotetestauksessa: Acavallon geelipatjat

Hevari Oy lähestyi jokin aika sitten tuotepaketilla Playsson.nettiä. Mun kiinnostukseni herätti Hevarin myymät geelituotteet, jonkalaisia en ikinä ennen ollut kuullut taikka nähnyt missään. Sivuilla on myös tosi niukat tiedot tuotteista, joten pakkohan ne oli siis itse testata! Paketista löytyi minulle Acavallon geelipatjat takasiin sekä geelipatjat etusiin.

Hevari Oy:n sivuilta lainattu teksti etujalan geelipatjoista:
"Muhkeat geelityynyt jänteiden kohdalla.
Vaihtosisukset Acavallon Ultimate suojiin"

Etujalan geelipatjat on kehitetty siis vaihdettavaksi Acavallon Ultimate suojien sisään, mutta toimivat missä tahansa suojissa. Paras olisi kuitenkin jos suojissa olis irroitettava tai ainakin mahdollisimman ohut sisus.

Nopealla googletuksella näitä Acavallon geelituotteita jalkoihin ei myy kuin Hevari ja Nethorse. Joku muukin saattaa siis myydä, mutta jos on hätä etsiä! :D
Hinta on 36,00e / 2kpl patjoja ja 17,00e / 2kpl vaihtosisuksia.
Minun eli tavallisen tallaajan mielestä 36 euroa kahdesta patjasta on suht korkea hinta, sen sijaan tuo etusten hinta on ok! Varsinkin kun samanlaiset etusten sisuspatjat tulee mukaan myös Acavallon Ultimate -suojien mukana.



Ulkonäkö

Tuotteet on neonpreeniset, joissa toisella puolella on geeli. Takasten patjoissa se yltää koko patjan leveydeltä, etusten patjoissa geeli on vain keskellä ja näissä on porkkanana vielä geelityynyt jänteiden kohdalla. Puikulaiset tyynyt jäävät siis sääriluun ja jänteiden väliin.
Patjoja löytyy vain yhtä kokoa, joka on mitoituksiltaan reilu full.
Elmo on kokoa cob/pieni full ja Mauno taas full. Maunolle tuotteet istuvat hyvin, Elmolle isohkot. Käyttää siis voi kylläkin Elmollakin, mutta patjojen reunat jäävät väkisinkin näkymään pintelien alta. Geelityynyt eivät istu Elmon pieniin sääriin, Maunolle taas istuvat kuin nakutettu. Etusten patjoissa tarvitsee olla juuri oikeanlainen sääri, jotta geelityynyt asettuvat oikealle kohdalle. Liikaluu, yms, väärässä paikassa ei siis käy, ettei geelityyny paina.
Molemmista tuotteista pystyy helposti leikkaamaan ylimääräistä pois. Esimerkiksi patjoista saa leikattua pienelle ponille 4 kappaletta, jolloin hintaa jää 9e/per patja!

Vanhat patjat

Olen käyttänyt aikaisemmin ratsastuksessa puuvillaisia, neonpreenisia ja villaisia patjoja. Neonpreenisten ja puuvillaisten ongelma on huono hengittävyys, jalka on aikajoin ollut märkä hiestä. Puuvillaiset myös kastuvat herkästi ja kuivuvat hitaasti. Villaiset hengittävät vähän ja kuivuvat suht nopeaan. Neonpreenit on helppo putsata ja kuivuvat pikaisesti. Puuvillaiset on helpoin asetella jalkaan, mutta huonoimmat muuten.

Käytössä

Kokeilin patjoja ensin omaan sääreen. Geeli on pehmeä ja nahkea, näin ollen pysyvät hyvin paikallaan, kun kokeilun vuoksi laitoin pintelin vähän löysälle. Patjan alla ei nouse lämpötila ja paketti tuntuu mukavalta.

Seuraavaksi testasin hevosilla. Patjat on paksut ja näin ollen estää paremmin kolhuilta kun ohuemmat patjat. Geeli antaa iskuille myös vaimennusta. Jämäkät, paksut ja uudenkarheat patjat on vähän hankalammat asetella paikalleen pintelöidessä, kun esimerkiksi lerput puuvillapatjat. "Hengitysreikien" takia hevosen jalat pysyvät kuivina vaikka tehtäisiin kunnon hikitreeniä. Estekisoissahan myös pintelit on sallitut ja näitä voisin harkita sinne jos suojia ei jostain syystä voida käyttää. Nihkeä geeli ei valu ja kovassakin menossa patjat pysyvät paikallaan.
Patjat kuivuvat salamana eivätkä märkänäkään paina sen enempää kuin kuivana.

Vielä kun näihin lähtisi yhdistämään Acavallon geelipintelit niin avot, jotka ovatkin seuraavana ostolistalla! Itse innostuin muutenkin geelituotteista, seuraavaksi lähtee pinteleiden ohella kokeiluun Acavallon niskapehmuste suitsiin.


Lyhyesti;

+ kuivuvat nopeasti
+ hengittävät
+ isot koot
+ etusten hinta

- etusten iso koko
- etusten muoto ei säädettävissä
- ainoana värinä musta
- patjojen hinta

21. helmikuuta 2016

Kärkkäisen estevalmennus

Maunohan on mitä mainioin irtohyppääjä. Hyppäisi varmasti mitä vain tai ainakin kovasti yrittäisi. Yli metriä sitä ei kuitenkaan edes olla hypytetty, jottei vähäisen lihasmäärän takia kolisisi puomit ja hevosen itsevarmuus laskisi. Kuitenkin selästä käsin ei olla hypätty ja viime viikolla korjattiin tilanne kun mentiin maneesilla muutaman kerran kavalletti.

Porhallettiin maneesille ihan neljän ihmisen voimin, kun Anni ja Löpö oli myös kyläilemässä meillä. Olisihan useampi pelastaja jos Mauno hurjistuisi! No ei vaiskaa. Mauno on niin kiltti, vaikka välillä yrittääkin esittää kuumempaa yksilöä kuin onkaan.

Lyllerrettiin Haimi-halliin, jossa olikin valmiina esteitä, joista otettiin käyttöön yksi ristikko ja kavalletti. Alkuun tehtiin lämmittelyä ravissa ja ai että ku hevonen tuntu hyvältä! Selkeästi katseli esteitä ja puhisi itsekseen, mutta pysyi pohkeiden välissä. Lähdettiin tulemaan kavallettia ja tämä mun perisynti, kun olen liian lepsu, ja mentiin ohi. Tiukemmalla otteella ja yli. Toistettiin tätä sen verran että Mauno teki sen varmasti. Hypättiin vielä ristikko, eikä mitään ongelmaa. Ajatuksena oli ottaa seuraavaksi nämä laukassa, mutta ruuna oli jo sen verran väsyneen oloinen että jätettiin tähän.




Viime tiistaina lähdettiin jatkamaan estemoodia ihan valmennustunnilla, Anna Kärkkäisen kanssa kun oltiin sovittu että tulen hänen ryhmätunnilleen. Alunperin lähdin kyselemään yksityistuntia, mutta Kärkkäisellä ei valitettavasti ole tällä hetkellä näihin aikaa. Mun piti tätä ennen vielä mennä vähän ristikkoa Maunolla, mutta työkuviot päätti toisin. Niinpä Maunon kanssa tehtiin edeltävinä päivinä vain helppoja koulujuttuja. Mua alko jännittämään vasta maneesin ovella, milloinkohan viimeksi oon ollut estevalkussa.. Jännitys näkyi myös vähän tunnilla. Mauno ei ollut oikein oma itsensä, yritti ottaa hätäkaasutuksia eikä kuunnellut pohkeita. Sai myös kipinää kun muut ympärillä hyppivät isompia esteitä. Olihan Maunolla ollut kevyempää tätä edeltävät päivät, mutta ei se yleensä tällaisena höyryveturina silti käy.

Ollaan tuntematon ratsukko Kärkkäiselle, joten ensin katsottiin ravi ja laukka pääty-ympyrällä. Mua vähän hävetti, kun Mauno ei ollut normaali itsensä. Kulki selkä pinkeenä ja yritti hilpaista alta. Yritin vain mielessäni laskea kymmeneen ja ajatella että kokematon hevonen, ei sillä voi aina olla hyvä päivä. Ei ollut Elmollakaan. Mutta miksi juuri silloin kun on uusia ihmisiä ympärillä. Nostot olivat ok! Tehtiin vähän siirtymisiä joiden jälkeen aloitettiin varsinaiset tehtävät.

Koska Mauno oli sen verran kokematon, meille oli ihan omat tehtävät ja muut tekivät sitten omia hyppyjään. Maneesissa oli kaksi eri korkuista kavallettia ja ensin piti hypätä korkeampi. No eihän  siitä mitään tullut, Mauno meni kaksi kertaa ohi. Tämä minun perisynti, päästän hevosen liian kiireellä esteelle, jollon kokematon ei tiedä miten asettelisi itsensä ja menee ohi. Yritettiin matalampaa ja se oli fine. Uusiksi korkeammalle kavalletille. Ei mennyt; varmempi ote, hitaampi vauhti ja yli.


Pidettiin huilitaukoa kun muut hyppi jonkun aikaa. Otin ensin laukassa muutaman pääty-ympyrän, josko ylimääräinen energia vähän purkaantuisi. Käveltiin tovi ja palattiin kohta jatkamaan.
Palattiin samalle kavalletille. Nyt tarkoituksena oli hypätä kavalletti hyvin, jatkaa laukassa, laskea raviin, ravata hitaasti kavalletille ja uusi hyppy. Toistettiin tätä kunnes Kärkkäinen oli tarpeeksi tyytyväinen ja mentiin toiseen päähän tekemään Peninan kanssa loppuverryttelyä. Kaksi viimeistä hyppyä laukka- ja raviosuuksineen meni jo vihdoin siihen tyyliin kuin viimeksi itsenäisesti hyppiessä. Isoin yllätys oli että miten hyvin Mauno nosti kavalletin jälkeen laukan. Vaikein tehtävä oli saada rauhallinen ravi laukan jälkeen. Tehtävää ei helpota se että ruunan tasapaino ei päätä huimaa ja sen korvaakin laukassa vauhti.

Loppuverryttelyssä etsittiin pehmeää hevosta, joka ravaisi tahdissa pohkeiden välissä. Jouduttiin hetki keskustelemaan tästä, kunnes ruuna rentoutui ja nosti ylälinjaa.

18. helmikuuta 2016

Hyvää syntymäpäivää, Kisse!


Tänään Kisse täyttäisi virallisesti 14 vuotta. 
Siispä rakas, onnittelut sinne pilven reunalle. 
Mulla on sua älytön ikävä edelleen joka päivä.
Meillä oli tapana ottaa joka vuosi syntymäpäiväkuva yhdessä, 
mutta nyt joudutaan missaamaan se. 
Onneksi on vanhat kuvat, 
joiden parissa voi silloin tällöin nollata ajatukset ja purkaa tunteet itkuksi. 
Koska kyllä mieskin voi itkeä.


16. helmikuuta 2016

Mauno ja kouluvalmennus

Ensimmäinen virallinen valmennus Maunon kanssa on nyt check! Haeskelin netin syövereistä sekä kyselin tutuilta jotakuta valmentajaa Ypäjän lähistöltä. Täällä on Suomen arvostetuin hevoskoulu ja enemmistö asukkaista on hevosihmisiä ja siitä huolimatta en tuntunut löytävän ketään!
Laitoin omankin ilmoituksen nettiin ja lopultakin minulle pisti viestiä Ahosen Silja.
Sovittiin siis koetunti viime torstaihin. Alunperin meidän piti mennä maneesille, mutta päätettiinkin jäädä kentälle kun se oli juuri sopivasti sulanut. Valitettavasti sen verran pimeää ehti tulla ettei enää saanut kuvia, joten toisten päivien kuvat täyttäkööt tyhjiön tällä kertaa.

Mulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia uudesta opettajasta ja ehkä hyvä niinkin! Enkä edes ehtinyt stressata, Mauno piti huolen että ajatukset pysyivät hänessä.. Oltiin tallilla ajoissa ja päästiin kävelemään reilut alkukäynnit alkuun. Mutta herra M vain kipsutti ja yritti lähteä raville heti kun vähän hellitin. Tehtiin voltteja voltteja voltteja, kunnes Mauno taas malttoi ja kuunteli apuja. Rentoutuminen tapahtui sopivasti juuri kun Silja saapui ja käytiin vähän läpi Maunon viime aikaisia touhuja. Päätettiin pysyä perusasioissa, kun on kaikkien eka kerta ja ollaan vielä vieras ratsukko Siljalle. Laukka jätettiin kokonaan pois, koska sitä ollaan treenattu vielä niin vähän. Lisäksi Maunon huono tasapaino tarvitsee laukkaan ison tilan ja todella pitävän pohjan.


Käytiin alkuun ihan perusasioita käynnissä läpi. Tällaisia "opeta tyhmää" -tyylisiä neuvoja iskostettiin mun päähän minkä Silja vaan kerkesi. Jalka taaemmas ja alapohje hevoseen kiinni sekä nyrkki kevyenä, mutta kyynerpäät painavana. Odotin koko tunnin että milloin Silja kommentoi ryhtiäni, mutta ehkä nämä muut seikat olivat tärkeämpiä. Mauno toimii hyvin pelkällä istunnalla ja jään helposti passiivisesti pitämään kädet paikallaan, kun hevonen toimii. Silja muistutteli että pitää kiittää hevosta useasti ja heti reagoida jos Mauno meinaa lähteä alta kun saa löysempää ohjaa hetkeksi.

Tehtiin käynti - stop - käynti -siirtymisiä, pääty-ympyrän sisällä neljä kertaa. Tehtävä vaati multa aika paljon, oli hankalaa tehdä yllättävän monta asiaa samaan aikaan pelkän pysähdyksen ja liikkeelle lähdön takia. Maunon kanssa on tehty paljon paikallaan olo harjoituksia, se ei ole koskaan ollut ruunalle mikään itsestään selvyys. Siksi nytkin seistiin pysähdyksessä vain sen verran, että Mauno pysyi rentona ja sain itse sen siirrettyä käyntiin.

Jatkettiin tehtävää ravissa. Ensin haettiin rento tahti ja tulihan sitä sieltä aina silloin tällöin. Silloin tällöin Mauno yritti himmailla paikallaan tai sitten vauhdittaa tahtia, jolloin meni hetki että sain ruunan takaisin pohkeiden väliin ja kuuntelemaan minua.
Uutena tehtävänä oli spiraalimainen voltti. Tarkoitus oli laskea vähän tahtia ja pienin askelin spiraalimaisesti pienentää ympyrää. Olin vähän malttamaton ja muutaman kerran vedimme vähän hätäisesti isosta voltista suoraan pieneen, jolloin spiraali jäi pois. Kun sain ajatuksesta kiinni, niin homma sujui paremmin. Alkuun Mauno niskotteli ulkopohjetta vastaan ja jäin liian herkästi ohjaamaan vain sisäkädellä. Silja huomautti tästä, käski antaa sisäohjan löysemmäksi ja tällöin oli pakko antaa sellaiset pohkeet ulkoa, että Mauno reagoi niihin. Muutaman kerran jouduttiin keskustelemaan asiasta, kunnes Mauno antoi periksi, venytti kylkeä ja taipui sisäpohkeen ympärille. Ei vielä täydellistä, mutta pikku hiljaa!



Kääntävää ulkopohjetta päästiin harjoittelemaan salmiakin muotoisella uralla. Malli oli vähän hankala hahmottaa, koska se piti suhteuttaa rajatulle kentän alueelle. Jolloinka salmiakin kaikki sivut eivät olleet saman pituisia. Tämä oli hermoja raastavin vaihe tunnissa ja Maunoakin otti päähän. Jossain näissä maissa Mauno alkoi myös väsymään ja aloitti ajoittaisen pään heiluttelun. Tehtävänä oli kulmissa vähän hidastaa, kääntää ulkoavulla ja jatkaa rauhallisella käynnillä eteenpäin. Otettiin ensin ennen ja jälkeen käännöksen pysähdys, jolloin minä sekä hevonen pystyttiin paremmin ajatuksella keskittymään itse käännökseen. Ja tämä kyllä auttoi, pysähdyksen aikana kerkesin koota ajatukset ja miettiä mitä teen ja miksi. Tehtävä ei onnistunut yhtä hyvin kun jätettiin pysähdykset pois, mutta lisää treeniä vain.  
Loppuun ravattiin vain ympyrällä ja kaiken kyllä kruunasi se, kun Mauno oli todella hyvin molemmilla pohkeilla eikä painanut ohjiin. Tahti oli täydellinen ja hevonen tuntui hyvältä. Vaikka on vielä pitkä matka siihen että tehdään temppuja tällä samalla ravilla, niin ollaan jo voiton puolella että edes kun "ei tehdä mitään", niin ravi on ekselent!

14. helmikuuta 2016

Ystävänpäivät!

Hyvää ystävänpäivää! Pahasti jo myöhässä, mutta ei anneta sen häiritä.




Pitkästä aikaa Elmoilin


Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, en ole juuri ratsastanut Elmolla. Nyt oli ollut taukoa ehkä sellainen kaksi viikkoa. Olin kuitenkin käymässä Palomaalla sen verran että ajattelin aikani kuluksi kokeilla ruunaa pitkästä aikaa. Piti mennä vielä toisenakin päivänä, mutta tilsojen takia en viittinyt. Maastoon teki mieli mennä, kun pohjat siellä oli hyvänä, mutta meillä oli sen verran kiirus aikataulu etten lähtenyt.

Kenttä oli pitkään jo hyvässä kunnossa, mutta pakkasten loputtua lumi suli ja paljasti liukkaan pohjan altaan. Elmolla on hyvät hokit, joten en ole jäästä huolissani. Satoi kuitenkin lunta ja siitähän tulikin sitten kunnon tilsat. Näimpä me vain kävelimme vajaa tunnin, ettei satu mitään. En siis mitään vaikeaa lähtenyt vaatimaan, kunhan selkä olisi käytössä ja jalka aktiivinen. Uran seuraamisen lisäksi yritettiin tehdä mahdollisimman pyöreitä voltteja, onnistumisien seuraaminen oli helppoa vielä tamppaamattoman lumen vuoksi. Volttien lisäksi tehtiin meidän kummankin vihaamia peruutuksia ja takaosakäännöksiä, jotka molemmat onnistuivatkin yllättävän hyvin. Tosin halusin päästä helpolla ja peruutukset tehtiin uralla, jolloin kentän aita auttoi.

Ajattelin että ruunalla olisi ollut enemmänkin menohaluja, mutta hänpä olikin itseasiassa laiska! Herra ajatteli että jos hän niputtaa itsensä ja sipsuttaa, niin tämä on ok. Eikä minulla tietenkään ollut kannuksia tai raippaa, että olisi kerran muistuttanut että ne neljä koipea liikkuu kyllä nopeamminkin. Lopuksi käytiin tiellä kävelemässä ja takaspäin tultiin lumista pellon reunaa pitkin. Ja sepäs se vasta jännää olikin! Aivan kuin olisi eka kerta pellolla, myös selän taakse jäänyt lato oli jännääkin jännempi.

Ps. leikkasin pitkästä aikaa itse Elmon tukan ja siitä tuli yllättävän tasainen! Myös häntä on hyvin vahvistunut, kesällä kun se kuivui ja katkeili biotiinilisästä huolimatta. Öljylisä ruokinnassa ja hännän jokapäiväinen harjaus kera Solhedsin on tuonut siihen lisää pituutta ja tuuheutta.






12. helmikuuta 2016

Kun Ypäjän valtasi Mauno

Elmo on ollut nyt tovin myynnissä. Enempi vähempi on tullut kyselyjä, pakkasten takia useat jättävät hevosten ostelun keväälle. Mun sydän jättää aina lyönnin välistä kun Penina mainitsee että joku olisi tulossa katsomaan ruunaa. Itse en ole mennyt tässä viime aikoina Elmolla ollenkaan. Uskon että on helpompi päästää irti, kun ei ole kokoajan ruunan ihossa kiinni. Sitten kun sen aika tulee.

Lähdinkin jo ajoissa suunnittelemaan uusia hevoskuvioita. Alkuun katselin muunmuassa ylläpitohevosia, mutta ei mikään oikein iskenyt senkään vertaa että olisi mennyt katsomaan. Pari varteenotettavaa vaihtoehtoa löytyi. Osa jätti vastaamatta, osa oli liian kaukana. Joten lopulta käytiin katsomassa vain yhtä hevosta. Hevosella oli samanlaisia piirteitä kuin Musella, eli yritti päästä helpolla eikä liikkunut eteenpäin. Ei minun tyylinen hevonen, vaikka treenillä tästä ruunasta varmasti olisi kiva tullutkin!
Lopetin jo uusien hevosten katselemisen, kun Penina ehdotti että rupeisin treenaamaan Maunolla Ypäjällä. Mauno on kaikkea mitä vähän vierastan, nimittäin jästipää ja suomenhevonen. Lisäksi olisin toivonut hevosta, jonka kanssa ei tartteisi taas aloittaa alusta. Mutta kuinkas kävikään.. Parin sähköpostin jälkeen käytiin katsomassa pientä yksityistallia Hevosopiston vieressä. Tallissa oli juuri Maunon mentävä aukko ja näinpä ruunan rupsukka matkusti Hämeenkoskelta Ypäjälle tammikuun viimeisenä päivänä.

treenin jälkeen saa väsyttää :D


Muuttoa edeltävän viikon yritin putsailla varusteet ja pakata kaiken tarvittavan mukaan. Mä kun ajattelin ettei meillä ole juuri mitään kamaa, mutta tulihan sitä yksi takakontillinen ja kisakaappi pursui loimista ja huovista. Vaikka olen kaiken lisäksi myynyt ylimääräisiä Elmon ja Kissen tavaroita, joille ei ole enää käyttöä. Kuten kisavarusteita, huppu sekä suojat liian pieniä Maunolle. Ja muutenkin, punainen Mauno ansaitsee punaiset varusteet!

Mauno matkusti trailerissa Akron kanssa, joka suuntasi vielä Ypäjältä Vahdolle. Auto + traileri -yhdistelmää lähti ajamaan jälleen isäni, joka on ollut iso apu hevosten kanssa! Pientä ongelmaa meinasi tuottaa traileri, joka ei käsijarrun takia mennyt ekalla kerralla läpi katsastuksesta. Onneksi jarruun riitti kiristys ja kärry saatiin leimaan taas. Matka meni hyvin, neliveto Skoda veti ku pieni veturi, vaikka muutto tapahtuikin nyt liukkaiden aikaan.


Mauno pääsi trailerista suoraan tarhaan tutustumaan uuteen laumaansa, johon kuuluu Maunon lisäksi shettis ja kolme hevosta. Muut olivat tosi kiinnostuneita Maunosta ja tunkivat iholle nuuskimaan, kun tämä olisi tahtonut vain popsia heiniä.. Nyt tässä viikon jälkeen ruuna ei ole muiden mielestä enää ihmeellinen ja tyypit on kuin näin oltaisiin aina oltu.

Pari kertaa ollaan nyt käyty maneesilla ja edellisellä ratsastuskerralla tesmattiin tallin kenttää. Mauno on käyttäytynyt kohtalaisen hyvin, vaikka kaikki on ihan uutta. Ensimmäinen kerta maneesille tultiin aika jännittynyttä käyntiä ja muutama polkupyörä ansaitsi silmien pyörittelyä, kuten myös suojatien valkoiset raidat... Tällaisia pikkujuttuja huomioonottamatta, Mauno on ollut oikein reipas poika! Olen yllättynyt että Mauno ei välitä autoista taikka traktoreista eikä edes metsoista, kun eräs huutava yksilö ohitettiin. Maneesissa ruuna on ku omiaan, itseasiassa oli siellä rennompi kuin mitä kentällä.

Mauno on jonkun verran tehnyt Palomaalla treeniä, niin että on ollut vähän kaulasta ja ryntäistä hikinen. Nyt Ypäjällä Mauno on tehnyt enemmän hommaa että tietenkin uuden paikan takiakin vähän pukkaa jännähikeä. Varsinkin laukkatreenin jälkeen Mauno oli sen verran vaahdossa, että ruuna oli pakko klipata ennenkuin (jos ja kun) yhtäkkiä nyt löisikin uudet kovat pakkaset.