28. huhtikuuta 2016

Mauno porskuttaa


Keskiviikkokisojen jälkeen Mauno sai olla pari päivää kevyemmällä ja sitten jatkettiin taas normi treenejä. Käytiin viime viikolla ekan kerran raviradalla ja Mauno oli kuin kotonaan! Huomautan taas, että ruuna ei ole ex-ravuri.. Ravattiin pieni maastotie jonka päässä ravirata on. Mauno oli vähän jännittynyt ja yritti mennä kovempaa kuin annoin, joten vähän jännitti että mitä tuleman pitää. Raviradan vieressä nähtiin banketti, joka kuumotti minua kovin. Se oli sellainen suht matala, joten sen suorittaminen ei olisi isokaan ponnistus. Näinpä mentiin se käynnillä ylös ja alas, epäröiden Mauno meni ylös, mutta alas tuli jo kuin olisi ennenkin tehnyt sen. On mulla hieno hevonen!
Otettiin ensin pari kierrosta "montea" ja siitä jatkettiin laukalla ensin oikeaan ja sitten vasempaan. Normaalisti en anna hevosen päättää vauhtia, mutta tän ainoan kerran Mauno sai mennä niin lujaa kuin halusi ja hidastaa vasta kun itse teki mieli. Oikeaan meni tosi hyvin, vasempaan Mauno koitti painaa vasempaan ohjaan, miten ärsyttävää. Olin reissussa yksin, joten kuvia ei ole.. Sport Tracker oli päällä ja sen mukaan mentiin raviradalla noin viisi kilsaa, yhteensä reissu oli kymmenen kilsan lenkki. Eipä se ruunaa väsyttänyt, koitti steppailla kotiin päin. :D

Meillä on Finnish Equestrian Boys -yhteisössä yksi Hevosopistoa käyvä mies ja kysyin häneltä, että tunteeko hän ketään ravipuolen opiskelijaa joka haluaisi tulla opettamaan Maunon kärryille. Oon itse opiskellut ravipuolta vuoden ja ollut parilla ravitallilla töissä, mutta koen silti että kaiken tekeminen itse ei ole ehkä oikotie onneen. Lisäksi tarvitsen siihen kaverin, koska en halua että Peninalle sattuu mitään. Kaveri löysikin sopivan opiskelijan ja hän kävi meitä katsomassa kun oltiin viimeksi hyppäämässä maneesilla. Tämä opiskelija, Iida, sai mennä Maunolla loppuravit ja ainakin tuli positiivinen fiilis hänen ratsastuksestaan. Sellainen sopivan herkkä, joka käyttää monipuolisesti apuja. Sovittiin uudet treffit eiliselle ja varustettiin ruuna tällä kertaa ohjasajovermeihin. Pitää oikeasti hommata ihan omat vehkeet, vaikka nyt saatiinkin lainaan tallinpitäjän ohjat. Normaalisti olen vetänyt ratsusuitsilla, ohjasajovyöllä ja kahdella liinalla. Uskon että nyt oli vähän helpompaa ohjasajaa oikeilla ohjilla.. Harmittaa kun löysin aikapäiviä sitten Elmolle kirppikseltä hyvät ravisuitset viiksikuolaimella, mutta eihän ne tuon norsun päähän mahdu.

Meille sanottiin että Maunoa on ajettu, että saattaa vain olla hyvin innokas. No me kokeiltiin ohjasajaa jokunen viikko sitten. Varusteet päälle, kentälle, Penina talutti ja minä olin ohjaksissa. Mauno hermostui, rupesi steppailemaan, yritti kääntyä ympäri ja katseli minua silmät pyöreenä. Pysyttiin molemmat rauhallisina ja kävelin itse vähän takapuolen ulkopuolella, niin että olin ruunan näkökentässä. Homma rupesi rullaamaan pikkuhiljaa, vaikka Mauno stressasikin ja sai sätkyn aina kun liikahdin vähänkin jotenkin muuten kuin kävelemällä eteenpäin. Kun saatiin pari rauhallisempaa lenkkiä kentän ympäri, lopetettiin hyvään suoritukseen.

Sitten saapui Iida, olin itse nyt taluttamassa ja Iida ohjasti. Alkuun Mauno teki samaa kuin viimeksi, tosin ei yhtä suurieleisesti. Steppasi eikä alkuun ottanut yhtään käyntiaskelta. Kun otettiin pysähdyksiä, jäi paikalleen polkemaan ja yritti omin luvin lähteä etenemään. Pikku hilljaa Mauno rauhottui ja laskin riimunnarun irti. Ja Mauno oli mainio! Joka askeleelta se rentoutui enemmän, kuunteli ohjia ja pysähdyksetkin onnistuivat paikallaan seisten. Iida jutteli kokoajan ruunalle ja pysähdyksissä tuli silittelemään takapuolta ohjilla ja kädellä. En tiedä mitään ärsyttävämpää kuin ravihevonen jolle ei ole opeteltu seisomista ja kävelyä, joten en halua Maunosta sellaista. Vaikka ei siitä oikeasti ravihevosta tulekkaan, mutta kärryttely on hyvää treeniä ratsullekkin! Alla lyhyt video, vähän ennen kun lopeteltiin. En kerral kamera messiin ni saadaan muutaki kuin kännykkälaatua!

25. huhtikuuta 2016

Keskiviikkokisat 20.4.


Kirjoitin viimeksi että keskiviikkokisat meni ihan huipusti ja se taitaa kertoa siitä että seuraavaksi ei mene niin hyvin. Ja näinhän kävikin! :D Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta vaikka virhepisteitä tuli edellisiä kisoja enemmän, hevonen tuntui ja näytti paremmalta kuin viimeksi. Mauno oli itsevarma ja innokas. Viime kisojen jälkeen pidettiin viikon hyppytauko ja jatkettiin sitten hyppelöitä. Nyt pari päivää Mauno on ollut jotenkin vähemmän oma itsensä, Esimerkiksi kun se kulkee hyvin ravissa, kesken kaiken näkee jotain, hypähtää ja sitten meneekin keskusteluksi kun yrittää stepata alakaula pinkeänä. Tätä se jaksaa tehdä hetken ja sitten jatketaan kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tiedä sitten yrittääkö ruuna päästä vain helpolla. Tästä tulikin mieleen kun Mauno viime estetreeneissä meni esteestä ohi kun en ollut itse tarkkana ja tapahtui eka tippuminen ruunalta. :D Mauno ei tästä pahemmin välittänyt, laukkasi vielä puoli kierrosta ja siitä sai sen kiinni.

Päivityksessä oleva video on 60cm -luokasta, kuvat on 70cm.
Keskiviikko aamuna kävin kengittämässä kaksi asiakkaan hevosta ja sieltä mentiin syömään ja lopulta kotiin vaihtamaan vaatteet. Tallilla oltiin tällä kertaa hyvissä ajoin, viimeksi kun meni vähän tiukoille. Mun selkä oli väsyny, niskaa kolotti tuon tippumisen takia ja olin muutenkin herännyt jo seitsemältä. Mietin että mitäköhän tästäkin tulee, mutta olo onneks koheni pikku hiljaa ja yleensä Mauno saa viimisenki innostuksen päälle. Laitettiin Peninan kanssa herra kuosiin ja kipiteltiin maneesille. Mun kännykkä oli Peninalla, mutta matkan varrella oleva rakennuksen kello kertoi sen olevan vasta 15:15, joten annoin Maunon löntystää haluamaansa tahtia. Puolen maissa oltiin maneesilla ja kävelin ensimmäisenä radan joka oli juuri saatu pystytetyksi. Muuten näytti helpolta, paitsi turkasen suora missä oli kaksi estettä. Ne ei ole mun vahvuuksia ja juuri sellaisista Mauno on hilpaissut/yrittänyt hilpaista menemään ohi esteen. Muuten tiet olivat helpot ja pitkät, aikaa molempien ajatella ja ottaa vauhtia tarpeen tullen reippaammaksi tai hitaammaksi.

Mauno otti vähän kierroksia verkassa, mutta rentoutui nopeammin kuin odotin. Tällä kertaa radalla ei saanut verkata, joten otettiin verryttelyalueella muutamia hyppyjä pystylle ja okserille. Alkuun Maunon jalat meni sinne ja tänne ja punki pari kertaa ohi. Mauno tarvitsee todella paljon tukea pohkeista ennen estettä ja unohdin tämän tyystin. Ryhdistäydyin itse, niin johan ruunan jalatkin nousi. Oltiin 60cm -luokassa jo toisia, joten kaikki oli äkkiä ohi. Radalle lähdettiin taas epävarmalla ravilla, koska itseäni jännittää. Treeneissä radan eka este on aina se hankalin ja se näkyy sitten tällä tavoin kisoissakin. Kun päästään ekasta yli niin yleensä ongelmia ei enää ole. Matka jatkui hyvin kolme seuraavaa estettä, kunnes laukattiin aivan liian kovaa vauhtia neloselle. Mentiin reippahasti ohi ja eikun uusiksi. Esteelle tuli epävarma hyppy, jolloinka tuli puomi alas. Toinen puomi tuli alas, kun toiseksi viimeiseltä esteeltä tultiin väärällä laukalla, tiukka kurvi ja tasapaino ei ollut niin hyvä että olisi saanut kunnon ponnun esteen yli. Eli yhteensä huimat 12vp. Taas se sama ongelma kuin treeneissäkin, käännös menee huonosti ja Mauno ei kerkee kasata tasapainoa.


Seuraava luokka oli 70cm ja se meni paljon paremmin, vaikka pisteitä siitäkin kertyi 12vp. Mentiin samalta nelosesteeltä ohi ja kaksi puomia tuli alas. Toinen puomi oli taas se sama viimeinen este, jonka kurvi meni molemmissa luokissa pieleen. Tosin tässä jälkimmäisessä luokassa kurvi meni pieleen siksi, että muistin vikan esteen sijaitsevan vähän eri paikassa. Ensimmäistä pudotusta en itse havainnut että mikä este oli kyseessä. Kun oltiin otettu 60cm vähän maltillisemmin, niin tämän luokan uskalsin ratsastaa varmemmin ja Maunokin meni siksi paremmin. Kun mentiin nelosesteeltä ohi, olin niin että paskat tästä (siis sillä tavoin oikealla asenteella) ja meno muuttui täysin ja siksi Maunokin yritti parhaansa. Minua ei niinkään harmita tuo esteen ohi meno, vaan nuo pudotukset! Mutta niistäkin huolimatta Mauno oli ihan loistava ja jos kilpailusäännöt (ja Maunon kunto) olisi antanut periksi, olisin hypännyt vielä yhden luokan. :D Hirmuinen adrenaliini jäi päälle, pitää vissiin ottaa toinen estehevonen niin että hypättävää riittäisi.. Saatiin esille paljon juttuja mitä treenata, mutta ensi viikko on pyhitetty maastoilulle.


21. huhtikuuta 2016

Playsson.netin FAIR PLAY CUP

Playsson.netin järjestämä kilpailusarja, Fair Play Cup, on täällä vihdoin!

fpc

Jos hyvin käy, minut ja Mauno nähdään ainakin Hämeenlinnassa ja Liedossa. Mäntsäläänkin on tarkoitus ajella, mutta pitää katsoa että saanko työt sumplittua sopivaksi.
Cupin kouluradat on meille juuri sopivat. Mauno osaa raviohjelman tehtävät ja K.N.Specialia lähdetään kokeilemaan ehkä Lietoon. Se on B-ohjelmista helpoin ja laukkaosuus maltillinen, sellainen että meidän läpipääseminen ei ole laukkatehtävistä kiinni.

Nähdäänkö kilpailuissa? :)

18. huhtikuuta 2016

Pieniä hyppelöitä

Lyhyestä virsi kaunis, video puhukoot tällä kertaa puoleestaan, yleensä kun tulee tekstin muodossa analyysit. :D Mauno kehittyy hurjaa vauhtia, esteillä herra totisesti syttyy! Esteet on myös parantanut laukkaa kovin. Nyt ollaan hypitty pelkästään pystyjä, seuraavaksi olisi kavalletti-treenejä, jotta saadaan lisää tasapainoa ja jalkatyöskentelyä paremmaksi.


13. huhtikuuta 2016

Moniponi-Alli

Pari kuukautta sitten Kisamatkalla-Senni kysyi apua hevostensa liikutuksessa. Ilmottauduin apuriksi ja kävin kovassa pakkasessa ratsastamassa Allin ja juoksuttamassa kaksi Sennin suokkia. Jännitin jonkun verran, olin ekaa kertaa edes käymässä heidän perheensä tallissa ja hevosetkin vielä täysin uusia. Hyvä kun edes tunnistin suokit toisistaan. Senni oli toisaalla, mutta hänen äitinsä kävi näyttämässä varusteet ja Penina istui autossa tekemässä töitä = henkisenä apuna. :D

Aloitin Allista. Ajattelin että sellainen tunnin reissu selästä käsin tulee olemaan varmasti aika jäätävää menoa, vaikka olinkin paksusti pukeutunut. Sen jälkeen olisi ihan mukava päästä taluttelemaan ja juoksuttamaan, niin lihaksiinkin ehkä palautuisi tunto pikku hiljaa..  Alli on isompi miltä se näyttää blogin kuvissa ja videoissa, eikä tilannetta paranna se että olen itse tällainen taskuraketti. Kuitenkin Sennin blogin perusteella oon aina tykännyt Allista, vaikka se ei ehkä olekkaan tallin helpoin hevonen. Jostain syystä tykästyn aina niihin, ehkä johtuu siitä että ensimmäinen hoitohevoseni oli läpensä mulkku ja silti rakastin sitä ylikaiken. Allissa on paljon samoja piirteitä kuin Bambessa ja Kissessä, joten uskoin että tultaisiin toimeen. Kissen jälkeen sanoin ettei enää ikinä tammaa, mutta koska kyseessä ei ole oma, niin väliäkö tuolla. :D

Älkää välittäkö löysälle jääneestä turpiksesta..

Käytiin maastossa vajaa tunnin lenkki. Alunperin meidän piti mennä kentälle, jossa itselläni on varmempi fiilis kun alla on uusi hevonen. Koska suunnistusvaistoni on mitä paskin, käännyttiin väärään suuntaan. Tajusin jossain vaiheessa että hutiin meni. Tuolla suunnilla on kuitenkin hyvin maastoja, joten kierreltiin siellä täällä. Ravia otettiin puolet matkasta, laukkaa ei otettu ollenkaan, koska tietkin olivat tuolloin vielä niin jäässä. Alli olikin tosi kiva! Kun käännyttiin takaisin päin, rupesi viimein sitä innostustakin löytymään. En antanut tamman paahtaa ykkönen silmässä, joten hän otti kerran seis, nousi vähän takajaloilleen ja sitten jatkettiin matkaa. Ei näitä tammoja ymmärrä ikinä..

Nyt ollaan muutamia kertoja oltu maastoilemassa ja pari kertaa kentällä. Aina kokee jotain uutta, yksi kerta painettiin menemään hackamorella, kun Allilla oli suussa piikkejä. Tämä siis ensimmäinen kertani hackamorella, vaikka olen mä Elmolla ja Kissellä ratsastanut pelkällä riimulla. Onneksi tällä kertaa oli Penina messissä, niin osasi neuvoa miten tuolla ratsastetaan. Hackamore oli itseasiassa ihan jeessin oloinen kapistus! Itse olen pitkään harkinnut jonkinlaisten kuolaimettomien suitsien ostoa, koska musta on hevoselle reilua pitää välillä kuolaimettomia päiviä.

Olen päässyt tuhottoman vähän viimeaikoina ratsastamaan, kaiken maailman messut, kengityskeikat yms, vie aikaa. Ja kun on vielä oma Maunokin. Onneksi nyt on vihdoin kaikki paikat sulana, niin pääsee tarpeen tullen pyörälläkin liikkumaan ja voi mennä aikaisemmin aamulla tai myöhemmin illalla kun ei ole niin tuhottoman pimeää kokoajan. Blogia ajatellen kuviakin on tosi vaikea saada, kun ollaan lähes joka kerta maastossa. Yritän että saisi vähän todistusaineistoa, jos Penina tulisi joku kerta vaikka pellon reunalle kuvaamaan kun paahdetaan hiekkateitä.

Yksi päivä Senni oli menossa juoksuttamaan Pyryä maneesille, joten sain tilaisuuden lähteä mukaan ratsastamaan Allilla. Ja tamma olikin kivempi kuin koskaan! Olin ratsastanut monta päivää Maunolla ja menettänyt siihen melkein jo hermonikin pariin otteeseen. Siispä oli mielettömän ihanaa ratsastaa jo koulutetulla hevosella. Nostin laukan ja annoin hevosen laukata. Alli nosti heti laukkapohkeilla. Ei tarvinnut antaa ylitseampuvaa ulkopohjetta jotta hevonen suorittaisi kulman, ei tarvinnut paljoa pohkeella painaa jotta hevonen menisi uralla tai rohkaista kokoajan jotta se jatkaisi laukkaa, Sai vain istua ja kokeilla miten taitava tamma on. Kaarteet otettiin maltillisemmin ja suoralla venytettiin laukkaa pitemmäksi. Rupesin hifistelemään; tehtiin laukkakasikkoa ja suoritettiin mun ekat laukanvaihdot kasikon keskellä. Niin että keskellä laukanvaihto ja matka jatkui toiseen suuntaan kasikolla. En ehkä tehnyt optimaallisen tarkkoja apuja, mutta taitavana hevosena Alli tiesi mitä haettiin. Pari kertaa jäi takapää jälkeen, mutta lopetettiin hifistelyt kun tuli molempiin suuntiin parit loistavat vaihdot. Alli oli alkuun ollut vähän laiskakin, mutta laukan jälkeen rupesi innostumaan. Otettiin Sennin neuvojen saattelemana muutamaa kavallettia jotka oli kahden laukka-askeleen välein. Ensimmäiset kerrat mentiin ihan päi honkia kun yritin vain pysyä hypyissä mukana. Ja tuli sieltä hiekalle laskeutuminenkin kun kumpikaan ei ollut varmoja että hypätäänkö seuraava kavalletti vai ei. :D Ihan loppuun sitten tulikin elämäni parhaimman tuntuiset kavalletit! Ja on sillä Allilla vaan järkyttävän pitkä laukka..


Viimeksi käytiin vähän reippaampi lenkki maastossa. Vajaassa tunnissa mentiin alta kymmenen kilsaa, josta käveltiin vain alku- ja loppukäynnit. Ja on maastoilu vaan kivaa kun on maastovarma hevonen alla! Voit reippaassakin laukassa vain katsella maisemia, kun ei tarvitse miettiä mahdollista U-käännöstä tai ojaan hyppäämistä. Puolessa välissä matkaa Alli alkoi jo reilusti innostua, mutta hidasti silti nopeasti tahtoessani.

Mut jep, näihin kuulumisiin! (:

11. huhtikuuta 2016

Helite, turvallisuus tuo varmuutta

Postaus on tehty yhteistyössä Heliten ja Equestrialin kanssa.

Nyt on jo hetken aikaa kovasti ollut pinnalla ratsastajien turvallisuus. Hyvä näin, itse olen sitä mieltä että ihmiset eivät vieläkään aina tajua, minkälaisten eläimien kanssa ovat liikenteessä. Suurin osa käyttää kypärää, mutta eri asia että miten paljon ja minkälaista. Väärän mallinen kypärä ei välttämättä suojaa niin hyvin kuin istuva ja ainakin se tekee epämukavan olon. Onneksemme se ei ole kilpailijoiden määrättävissä, käyttääkö kisoissa kypärää sekä useimmissa maneeseissa on nykyään kypärättä ratsastaminen kielletty. Sen sijaan hevosten käsittelijät, toimihenkilöt, hevosten esittäjät harvemmin kypärää käyttävät. Onneksi tähänkin on nykyään paremmin kiinnitetty huomiota, esimerkiksi alaikäiset ja oriiden käsittelijät pakotetaan käyttämään kypärää. Isoimmissa näyttelyissä on kypärän pakko olla päässä jokaisella. Raveissa on kypärän lisäksi suht uutena sääntönä tullut turvaliivipakko. Siellä myös toimihenkilöt ja hevosten hoitajat joutuvat käyttämään kypärää.

Olen itse aina ratsastanut kypärä päässä. Kun aloitin hevostelun, äitini osti tutultaan minulle nahkasaappaat ja kypärän. Kypärä on mulla edelleen ja se on maailman kaikkeuden paras kypärä päässä, kuin mulle valettu. Sellainen silkkipotta, kannan sitä silti ylpeästi päässä silloin tällöin. En ollut ikinä käyttänyt turvaliiviä, kunnes haettiin Elmo meille. Kun rupesin ruunalla hyppäämään, Penina antoi turvaliivinsä mulle. Vähän skeptisenä otin vastaan ja laitoin varustekaappiin. Käytin sitä kerran kokeiluna hyppäämiseen. Ja sen jälkeen, en ole ruunalla hypännyt tai maastoillut ilman sitä. Turvaliivi tuntuu hyvältä päällä ja se fiilis mikä siitä tulee! En helposti pelkää ja tippumisen jälkeen kampean takaisin selkään. En tosin ole ratsastanut hirveän vaikeita hevosia, mutta silti. Siitä huolimatta turvaliivin tuoma varmuus on ihan mahtavaa. Tuntuu että pystyy keskittymään enemmän toimintaan, koska mahdollinen tippuminen ei tule sattumaan läheskään niin paljon kuin ilman liiviä. Näinpä olen pukenut turvaliivin myös kisoihin. Oon hypännyt todella pieniä esteitä, mutta se esimerkki mitä tuon, on toivottavasti positiivista. Turvaliivi ei ole nolo. 25 vuotias mies voi pitää turvaliiviä päällään hypätessään puolen metrin esteen, vaikka ei pelkäisi. Koska hän on fiksu.
Penina ei ole hypännyt ilman turvaliiviä, oon niin ylpeä sen takia. Eikä sekään Peninalla tapaturmaa estänyt, vaikka hän ei satulasta tippunutkaan.


Pitkän alustuksen jälkeen; tiimimme sai loistavan tilaisuuden päästä testaamaan Helite -turvaliivejä, jotka toimivat pamahtavalla tekniikalla. Tuotekokoelmaan kuuluu:
* Helite Airnest, joka on yksinkertaisesti pelkkä paukkuliivi.
* Helite Show Airbarg, paukkuliivillä varustettu kisatakki.
* Helite Airshell Gilet, shoftshell-liivi, jonka sisällä on paukkuliivi.
* Helite Air Shell Blouson, shoftshell-takki, jonka sisällä on paukkuliivi.

Itse valitsin tuotetestaukseen Airnestin, koska se kiinnosti itseäni eniten. Liivi sopii kaiken kanssa käytettäväksi. Itselläni ei myöskään olisi tarvetta shoftshell liiville tai takille, koska mulla on jo älyttömästi takkeja joissa on omat brodeeraukset. Airnestin kanssa pitää valita vain riittävän väljä liivi/takki, jos haluaa pitää Airnestia nimenomaan päällysvaatteen alla. Suositus kuitenkin on, että liiviä käytettäisiin päällimmäisenä.

Airnestin ulkonäkö miellyttää silmää. Se on yksinkertainen ja värejä löytyy kahdeksaa erilaista, heijastimesta ruskeaan. Soljet on helppo yhdelläkin kädellä avata ja kiinnittää, sekä solkien säätö on helppoa. Patruuna sijaitsee liivin etupuolella, mutta ei ole huomiota herättävä. Käytössäni oleva liivi on Heliten isompaa mallistoa, kokoa S. Normaalikokoista Helite -liiviä ottaisin M tai L -kokoisena.

Kun otin liivin käteen, ihmettelin miten paljon se painaa, vaikka sitä mainostetaan kevyenä. Toin liivin Tampereen Hevosmessuilta kotiin ja laitoin henkariin odottamaan. Kun tuli sen hetki, liivi ei ollutkaan painava päällä ollessaan. Liivi on kevyt ja väljä, lämpö ei jää siis hautumaan kropan ja liivin väliin niin kuin normaaleita turvaliiviä käyttäessä. Selässä on myös ylhäältä alas yltävä verkkokangas, josta pääsee ylimääräinen lämpö ulos.
Liivissä on vetonaru, joka saadessaan 30 kilon voiman, se laukaisee paukkuliivin täyteen ilmaa. Täyttyminen kestää 0,1 sekunttia ja liivi täyttyy kauttaaltaan. Takki ja liivimalliset paukkuliivit suojaavat myös lantion. Yksinkertainen paukkuliivi suojaa koko selkärangan, mutta ei kokonaan lantiota. Vetonarun voi kiinnittää pikalukolla esimerkiksi satulan kauhukahvaan tai pikkusiiven alla olevaan renkaaseen. Liivin mukana tulee myös renkaalla varustettu hihna, jonka voi pujottaa jalustinkoukkuihin ja vetonarun renkaaseen kiinni. Näin hihnan pituus pitenee vähäsen, joka voi olla tarpeen pitkäselkäisillä. Molemmilla tavoilla vetonaru on yhdellä kädellä irrotettavissa, jos haluaakin sen pois päältä kesken kaiken. Jos jostain syystä haluaa käyttää liiviä, mutta ei haluta että se pamahtaa, vetonarun voi kiinnittää ylimpään liivin solkeen. Näin ollen  se ei häiritse roikkumalla vapaana.



Liivi on menossa seuraavalle testaajalle, joten ei tällä kertaa ei ehditty hyppätä liivin kanssa. Väännettään siis koulua, minä, Mauno ja Helite -liivi. Kolmenkimppa toimi hyvin, en edes huomannut liivin olevan päälläni. Yleensä turvaliivin muistaa viimeistään silloin, kun hiki virtaa selkää pitkin ja se ei pääse haihtumaan tiukan liivin takia. Paukkuliivillä ei käynyt tätä ilmiötä vaikka aurinko paistoi ja oli tekemistä pidätellä innokasta Maunoa. Ainut hermoa raastava asia oli kun vetonarun pikalukko ja rengas hakkasivat toisiaan ja pitäessään kilinä-ääntä.

Seuraavana päivänä meidän piti testata liiviä, niin että tipun hevosen selästä. Liivi ei saisi kuitenkaan likaantua turhan paljoa ja Mauno oli myös ratsastuksen ajan ollut suht hektisessä mielentilassa, joten ajattelimme että mukavampi kaikille että testaamme pamahdusta ihan vain maasta käsin.
Matkaa aidalta maahan oli ehkä puoli metriä, mutta silti jännitti.. Olin epäileväinen pamahduksesta ja siitä että sattuisiko se. Minähän tipuin selkä pyöreänä, mutta liivi suoristaa sen pakonomaisesti 0,1 sekunnin vauhdilla. Mutta ihan turhaan! Puolessa välissä matkaa tapahtui pamahdus mitä en edes ehtinyt reagoida, kun jo makasin maassa. Tuntui kuin olisi kellunut ilmatyynyn päällä. Matkaa maahan ei ollut järrin paljon, mutta siltikin, hyppy ei tuntunut miltään. Joskus vielä ostan itselleni ja siten pääsen kokeilemaan tätä ihan maastoesteilläkin!


Miinuksia on liivin suht kova hinta. Paukkuliiviä ei voi kenttäkisoissa pitää pelkiltään, vaan tarvitsee kaverikseen hyväksytyn turvaliivin. Näin ollen näiden yhteishinnaksi voi tulla lähes tonnin verran euroja. Harmillisesti liivi ei myös hyödytä jos hevonen kompastuu tai ratsastaa ilman satulaa.

Plussia on ehdottomasti käyttömukavuus ja nopea täyttymisaika. Liivejä saa monissa eri väreissä ja lapsille on oma kokonsa, eikä liivi ole huomiotaherättävä (paitsi positiivisesti (; ) Käyttö on helppoa eikä vaadi suuria ponnistuksia. Patruuna ei ole kallis hankinta ja sen vaihto on helppoa.

Voit ostaa oman Helite -paukkuliivisi Equestrialin sivuilta. Nettikaupasta voi ostaa myös patruunoita ja satularemmejä.

8. huhtikuuta 2016

Keskiviikkokisat Opistolla

Nyt voi huokaista helpotuksesta. Ensimmäiset kilpailuharjoitukset suoritettu ja vielä hyvin. Ajattelisin että tästä saattaisi tulla myös katastrofi. Tosin, koska tämä kerta meni näin hyvin, ehkä seuraavaksi ei mene niin hyvin? :D

Orhini näki naisia :'D
Olin jo aikoja sitten kirjoittanut kalenteriin Hevosopiston keskiviikkokisojen päivämäärät. Kalenteria selatessani äkkäsin että seuraavana olisi vuorossa esteet ja ajatus kutkutti kummoisesti. Kuitenkin aika extemporena ilmoitin mut ja Maunon kisoihin, voisihan sitä peruakkin jos siltä tuntuisi. Meillä oli viikko aikaa harjoitella, joista ei tietenkään voitu treenata esteitä joka päivä. Suoritettiin yhdet huonommat ja yhdet paremmat treenit, joiden pohjalta ajattelin että kyllä me ehkä suoriudutaan. Ilmoitin meidät 60cm ja 75cm luokkiin, mutta jätettiin jälkimmäinen pois aikataulu-ongelmien vuoksi. Illalla piti vielä hakea laina-auto ja ajaa Hämeenkoskelle, niin olisi tullut mielettömän pitkä päivä.


Myös päivä suhattiin siellä ja täällä, tallilla oltiin kolmen pintaan. Porukalla laitettiin Mauno kuntoon, hän sai myös ensimmäistä kertaa jalkaan uudet suojat ja bootsit. Oltiin myös metsästetty joka paikasta mustaa teippiä, jotta saataisiin martingaalin ylimääräinen nahkahihna kiinni niin ettei se läpsyisi. Ruskea sähköteippi sai kelvata kun mistään ei muuta löytynyt.. Erittäin komea Mauno ja minä raahustettiin Haimi-halliin, muut menivät autolla edeltä ja kävivät hoitamassa ilmoittautumisen ja maksun. Oltiin jo myöhässä, hilpastiin pikaseen katsomassa rata Peninan kanssa. Pitkät tiet ja yksinkertaiset esteet, eli jees homma.

Verryttelyssä saimme olla kaikki kilpailijat, luokassa oli sen verran vähän osallistujia. Toisin kuin oikeissa kisoissa, saimme verrytellä radalla ja kaksi estettä toimi verryttelyesteenä. Tämä systeemi helpotti varmasti Maunon suoritusta. Kävimme ihastelemassa apina- ja ananasestettä, joita Mauno näytti katselevan eniten. Toinen verryttelyeste oltiin päätetty vähän kehnosti, koska seuraava este oli linjassa sen kanssa ja suht lähellä, joten hypyn jälkeen piti siis laukata sen esteen ohi, mikä tulisi olemaan radalla seuraavana.

Eikun kisat pyörimään. Oltiin neljäs ratsukko, eli pian olikin meidän vuoro. Lähtömerkki ja siitä se lähti. Ensimmäiselle esteelle Mauno päästeli massusta kaasuja pihalle ja saatiin aika kehno hyppy. Mutta Mauno oli ihan mieletön! Se ei ole esteillä ollut näin kuulolla vielä koskaan ja matkasi todella rentona esteeltä toiselle. Esteen jälkeen laskeutui aina laukassa, mutta ei lähtenyt siitä kaahottamaan. Rauhassa otettiin uudestaan ravi ja seuraava este. Mutta se perkeleen ulkopohje edelleen on jossakin Maunon ymmärryksen ulkopuolella. Pari käännöstä meni todella pitkäksi kun herra ei tekisi mitään ilman ylitseampuvaa kääntävää sisäohjaa.. Vitosesteeltä tuli harmillisesti pudotus, mentiin aivan liian löysästi hyppy ja myös tosi pohjaan. Mutta se ei todellakaan haittaa, kun ekat kisat meni näin hyvin muuten! Ja vielä näin vähäisellä treenillä.


Harmittaa vähän ettei ollut aikaa seuraavaan luokkaan. Se oltaisiin menty laukassa ja voitettu! :D Tämän ekan radan halusin suorittaa varmuuden vuoksi ravissa, niin että kerkeää mahdolliset virheet korjata ja Maunonkin itsetunto nousisi lisää. Tosin mietin myös sitä että parempi lopettaa hyvään suoritukseen, ei sitä tiedä miten penkin alle se seuraava olisi ehkä mennyt. Jos olisi ollut kyse seuratason kisoista, niin olisin vääntänyt aikatauluja.. Eli pudotuksen takia jäätiin sijalle 5/8, mutta Mauno oli ihan liekeissä niin väliäkö tuolla.

7. huhtikuuta 2016

HUMANTOOL - työkalu istuntaan

Postaus on tehty yhteistyössä Humantool Oy:n kanssa.

Ei ole olemassa oikotietä onneen. Mutta olisiko kuitenkin olemassa apuvälineitä jotka parantaisivat elämää pienellä vaivalla? Oli se sitten pieni tai iso muutos, niin se voi merkitä paljon.

Humantool on näitä pieniä valintoja. Tiesittekö että selkävaivat ovat toisiksi yleisin syy työelämän poissaoloihin? Parhaimmillaan ihmiset istuvat 11 tuntia päivästään. Jos et ole istumatyössä, istut silti paljon. Mietitääs.. Istut aamupalapöydässä. Istut bussissa/autossa. Istut lounastunnilla. Istut kirjastossa/ravintolassa/kahvilassa. Istut jääkiekko-ottelussa. Istut telkkarin/tietokoneen ääressä. Ja niin edespäin. Tietokoneella istuessa, suositusten mukaan pitäisi nousta kävelemään joka 15 minuutin välein. Just joo, kuka tekee näin? En minä ainakaan.

Satulatuoli
Kuva: www.isku.fi
Istumisessa kipeytyy selkä ja hartiat. Jännitämme lihaksia jatkuvasti samaan asentoon ja olemme tässä monta tuntia. Kun väsymme, lössähdämme Quasimodo -asentoon. Kun nousemme seisomaan, olemme jäykkiä ja tekisi mieli vain venytellä. Jos selkä pääsisi liikkeeseen myös istuessamme, säästyisimme monilta lihasjumeilta. Tässäpä on Humantoolin juju, jota demonstroi alempana oleva video.
Humantool mahdollistaa selän lihasten ja selkärangan olla jatkuvassa liikkeessä. Satulanmallinen apuväline pitää kokoajan lonkan oikeassa asennossa, joka helpottaa yläkropan ryhdin pitämisessä. Humantoolissa on alapuolella pallomainen rakenne, joka mahdollistaa liikkumisen erilaisiin asentoihin, etkä ole lukittu yhteen tiettyyn asentoon kuten tavallisissa satulatuoleissa.

Sitten itse kokeiluun..
Satula tuntuu alkuun hassulta ja menee hetki löytää oikea asento. Ensimmäisillä käyttökerroilla minulla jumiutui niskat, mutta päivittäisen käytön jälkeen se on jäänyt pois. Pitemmän käytön jälkeen myös reidet saavat hyvää venytystä. Humantooliahan ei tarvitse käyttää koko päivää, jos siltä tuntuu, satula on helppo siirtää tuolilta pois. Sanonkin että alkuun kannattaa käyttää Humantoolia ensin vain vähän kerrallaan ja pidentää aikaa pikku hiljaa. Kun löytää istunnan, satulalla on helppo heilua ja liikuttaa selkää. Tällähän voi vaikka venyttää kylkiä puolin ja toisin.


Humantool ei täysin estä röhnöttämästä selkä pyöreänä. Se kuitenkin pistää kohta havahtumaan että sinulla on väärä asento. Selkä ei kuitenkaan jumiudu heti, vaikka Humantoolilla ei tunnollisesti joka hetki istuisi suorana.

Tämä apuväline tarvitsee pöydän tai tuolin, mitä jompaa kumpaa voi tarpeen tullen laskea tai nostaa. Satula nostaa oman istuntasi noin 10 senttiä korkeammalle kuin se olisi tavallisesti omalla tuolillasi.

Humantool on kotimainen ja tehty yhteistyössä Suomen Selkäliiton kanssa.

4. huhtikuuta 2016

Mauno thö estehirmu

Toissa viikolla aloitettiin ratatreenit vihdoin ja viimein! Olen tehnyt tätä postausta jotakin neljä päivää, joten toivottavasti ei ole kovin sekalainen kun olen lisännyt tekstiä ja kuvia sinne tänne päivien mittaan..

Meillä ei tallin kentällä ole kuin yhdet tolpat ja muutama puomia. Näinpä estetreenit suoritetaan maneesissa. Joka onkin ok, koska pohja on parempi, löytyy erilaisia esteitä ja paaaljon enemmän tilaa. Ollaan nyt käyty vain yhdessä tietyssä maneesissa, vaikka pitäisi varmasti pyöriä myös muissa maneeseissa että tulisi lisää uusia kokemuksia..

Mehän ollaan nyt vaihdettu kuolain D-kuparirolleriin, joka on tuntunut oikein hyvältä. Kuolain nostaa vähän päätä maan pinnalta ja kuolaimeen puremista ei tapahdu. D-muotoinen kuolainrengas myös toimii apuna käännöksissä. Tämähän oli käytössä myös Kissellä, joka puri kuolaimeen ja omasi kuivan suun. Maunolla ei ole onneksi ongelmaa syljen erityksessä.

Lähettiin rollerin kanssa maneesiin treenataksemme esterataa. Mauno kyttäili kun maneesissa oli lisäksemme ainakin kuusi muuta ratsukkoa. Verryteltiin toisessa päässä missä ei ollut esteitä ja sillä aikaa väki vähän väheni. Mauno rauhottui, joten siirryttiin esteille. Penina laski esteitä ristikoiksi ja ensin suoritettiin sujuvasti vain yhtä. Lopuksi jatkettiin ristikolta kahdelle esteelle joiden välissä oli kolmen tai neljän laukka-askeleen väli. Tultiin ekalle esteelle ravissa ja nostettiin laukka hypyn jälkeen. Joka hypyn jälkeen ruuna lähti kuin pieru saharaan joten tehtiin ristikon jälkeen voltti ravissa, ennen kahta seuraavaa estettä. Näin Mauno ehti vähän rauhoittua ja itse kerkesin kokoo ajatukset ennen seuraavaa hyppyä. :D 

Maunolla on paljon meno haluja ja itse haluaisin ratsastaa mahdollisimman pienin avuin. Se hoituu hyvin jo kun väännetään koulua, mutta laukkaaminen ja hypyt saa ruunan liekkeihin, maastosta puhumattakaan. Näinpä Penina ehdotti että kokeiltaisiin gag-kuolainta. Itse en ole ikinä ratsastanut tällä ja oon pitänyt sitä tosi kovana ja kauheana kuolaimena. Penina kerto enemmän kuolaimesta ja konsultoin muutamaa kaveriakin asian tiimoilta. Tuossa googlettaessa tajusin senkin, että gagi-kuolaimella voi ratsastaa kaksin ohjin! En ole kymmeneen hevosvuoteen nähnyt ikinä tuollaista kellään! :D No tajuttuani että ei gag ole kuolemaksi, ostettiin facebookin kautta eräältä forssalaiselta muutaman kerran käytetyt hihnat ja kuolaimet 35 eurolla, kun kaupassa ne olisi maksanut 80 euron pintaan.

Tällä kertaa siis otettiin testaukseen gag.
Verryttelimme alkuun ravissa ja Mauno tuntui todella kummalliselta. Ei malttanut rentoutua ja venkslasi päällään. Ja tähän ei varmastikkaan auttanut se, että itse hain uusia asetuksia ruunasta. Miten herkästi uuden kuolaimen myötä menee puolipidäte läpi ja mikä olisi jo liikaa, näin esimerkkinä. Mauno maisteli kuitenkin pikku hiljaa kuolainta ja loppuun alkoi jo olemaan hyvin tuntumalla. Kuolaimen ero tuntui selkeästi, pehmeämmät puolipidätteet riittivät eikä Mauno vain kaahottanut tehtävien läpi. Tällä kertaa isompi ongelma oli ulkopohje, jonka olemassa olon herra unohtaa välillä tyystin..
Hypättiin kotitallilla yksittäistä ristikkoa, joka nostettiin pystyksi hetken päästä. Hypyt meni ok ja tällä kertaa saatiin otettua hyppyä myös laukassa, joka sujuikin ravilähestymisiä paremmin. Muutaman hypyn jälkeen tuli väärä laukka, jonka herra korjasi ennen kaarretta oikeaksi laukaksi ihan itsekseen! Ensimmäinen vaihto meni sen verta peppu keikkuen et itekki säikähdin. :D



Parin kevyemmän päivän jälkeen tehtiin uusintareissu maneesiin. Nyt lähdettiin aamupäivällä tallille, jotta kerettäisiin maneesiin ennen kuin siellä olisi kaikki muutkin. Se on hyvä että Mauno saa treeniä kanssaratsastajista, mutta ei haluttais pilata muiden treenejä sillä että Mauno suhaa keskellä maneesia esterataa.
Meillä oli tarkoitus hypätä ensimmäistä pitempää rataa maneesissa, mutta siellä olikin maastoesteet vielä viikonlopun leirin jäljiltä. Joukossa oli pari normaalia estettä, joita päädyttiin sitten hyppäämään. Eli tälläkin kertaa esteitä oli vain kolme.

Mauno oli paljon parempi kuin viimeksi kotikentällä. Rauhallisempi ja kuunteli apuja. Maneesissa oli tosiaan kasa maastoesteitä ja ajattelin että jännittääkö Mauno niin ettei hyppäämisestä tule mitään. Käytiin katselemassa ja puhisemassa parille isommalle esteelle ja hypätessä ruuna ei enää muistanutkaan mitään tukkeja. Kevyt puolipidäte menee tällä kuolaimella läpi, mikä on loistohomma! Vielä kun saataisiin ulkopohje (kääntävä pohje) läpi nopeammin, ni avot! Hypättiin aika haipakalla esteet, mutta ruuna kulki rentona hyvässä temmossa, niin en lähtenyt häiritsemään liiaksi.  Alla rata jonka Penina kuvasi kännykällä. Ja se perus, paras suoritus jäi kuvaamatta, joten tämä kelpanee.


Alla on toinen video yhdeltä toisolta kun hypättiin vika este. Tippuu puomi, mutta tämä oli kuitenkin pakko laittaa, koska katsokaa minkä täydellisen vaihdon Mauno tekee! Ja ihan kyllä ilman ratsastajan apuja.