Hevosopiston maastoestekilpailuharjoitukset

oisko mun parempi vaan pysyy himas

ettei nyt vaan sattuis mitään

taas oon radalla

mua kuumottaa

ettei nyt vaan sattuis mitään

Kuva: Jenni Santanen

Tallikaverimme meni kysymään, että osallistuuko Mauno Hevosopiston keskiviikkokisoihin, jotka pidettäisiin tällä kertaa tiistaina ja lajina maastoesteet. Naurahdin että ei, Mauno ei ole kunnolla koskaan hypännyt maastoesteitä. Kokemuksemme maastoesteistä on taluttaen kuivahaudan hyppääminen ja kahlaaminen lätäkössä. No kuinka kävikään, kävimme hyppäämässä maastoesteitä ja sen jälkeen ilmottauduin kisoihin.. 

Minua oksetti. Lämpöä oli +20 ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Otimme alkuun laukalla ylimääräiset energiat ruunalta, niin että tämä saattoi vähän keskittyä ratsastajaankin. Verkkakentällä oli 3 pientä tukkia, joista hyppäsimme kahta. Kolmella ekalla kerralla menimme ohi.. Mietin että joo, toi hienoa. Saimme kuitenkin hyppyjä, vaikka kuvista päätellen tyyli oli aika kaunis.

Olin mennyt maastoestetreenit liian pitkillä jalustimilla ja tällä kertaa lyhensin jalkkareita reijällä. Kun katsoo kuvia niin kyllä ne edelleen on liian pitkät..

Kuva: Ida Jalo

Kuva: Ida Jalo

Itsevarmuus nousi näiden hyppyjen mukaan mullakin sen verran, ettei enää jännittänyt niin pahasti. Olimme ennen verkkaa käyneet kävelemässä radan ja se vaikutti ihan simppeliltä. Hyvin pieniä tukkeja, yksi isompi ja pari tukkiokseria. Nämä okserit jännitti mua eniten, koska näiden alla oli tyhjää tilaa ja maa näkyi siis esteiden "läpi". Isoin tukki oli myös kuumottava, vaikka oltiinkin treeneissä menty saman kokoinen sianselkä. Radalla oli vapaaehtoinen portti veteen, joka ei olisi ongelma.

Otettiin hyppyjen jälkeen käyntiä ja Mauno löntysti ees taas kentän viertä. Varmaan kuvitteli että treenit päättyisi tähän.. Kun siirryttiin lähemmäs lähtölinjaa, ruuna vissiin aavisti mitä tuleman pitää, koska ei malttanut seistä ja pyöri ympäri ämpäri. Jatkettiin sitten kävelyä ees taas. Kunnes tuli se nostalginen hetki mitä olen odottanut koko ratsastusharrastukseni aikana; minulle sanottiin "3, 2, 1, ratsasta!". Lähdettiin hiljaisessa temmossa eka este ja siitä käännyttiin metsäpolulle, jossa oli kolme pientä tukkia. Tämä oli helppo homma, laukassa hypättiin esteet ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Käännyttiin takaisin kentälle, jossa oli kaksi seuraavaa tukkia. Molemmille tukeille tuli kielto. Ekalle esteelle tultiin vinossa ja liian kovaa - menin aivan toimettomaksi, vaikka huomasin jo viisi metriä ennen estettä että ohi menee. Uusiksi ja yli. Seuraava este oli se radan isoin tukki. Katse kiinnittyneenä siihen, tuuppasin kuin pieni eläin vaikka Mauno meni jo valmiiksi liian kovaa. Ruuna oli sitä mieltä ettei tällä vauhdilla voi hypätä, joten eikun uusiksi ravista ja sitten onnistui.

Kaikki alla olevat kuvat on ottanut Jenni Santanen.

Seuraavaksi tuli suora pätkä metsässä, jossa laukattiin aikaa kiinni vaikka oikeasti ei ollut minkään sortin väliä että kauanko me tahkottaisiin rataa. Suoran loppupäässä oli okseri, kevyesti läpi pienen kehotuksen kanssa. Sitten tulikin tenkkapoo, kun unohdin mistä piti seuraavaksi kääntyä. Otettiin vähän takaisin päin, mutta se olikin väärä suunta. Näinpä jatkettiin eteenpäin ja löytyihän se oikea y-risteys mistä käännös vasemmalle. Vielä kolme hyppyä metsässä ja seuraavaksi portti veteen. Mauno meni esteiden jälkeen kovaa laukkaa kohti vettä ja olisi varmaan suorittanut hyvin tehtävän, vaikka ei ollakkaan treenattu laukkaamista veteen. En kuitenkaan halunnut ottaa riskiä, että näin loppupäässä me epäonnistuttais sillä että Mauno vetäisi vesirajaan stopit ja tippuisin. Tai jotain muuta. Näinpä otettiin ravi ja mentiin vesi. Vielä este numero 11, joka meni kevyesti. Laukattiin maalilinjan yli ja olin ihan hurmioitunut, tältäkö adrenaliini tuntuu!

Alla vielä video kypäräkamerasta. Pahoittelen surkeaa editointia, allekirjoittanut teki videon ihan itse ja olen niissä aivan äärettömän paska. En myöskään tiedä, että miksi heiluttelen päätäni noin helkkaristi.. Ja kyllä, lopussa sanon "vimi", mikä tarkoittaa Alexin kielellä viimeistä. :D

Ah, ihana kenttäratsastus

Kenttäratsastus on aina ollut mun mielestä se kiinnostavin asia ratsastuksessa. Kun aloitin harrastuksen, en uskonut että tulisin koskaan hyppäämään yhtään maastoestettä. Se olis vaan ikuinen unelma, niinkuin näytteleminen tai ratsupoliisin ammatti. Lähdin kuitenkin Elmon kanssa aluekenttärenkaan katsastuksiin ja pääsinkin nuorten hevosten ryhmään. Silloin meillä oli paljon autojen kanssa ongelmia ja näin ollen päästiin matkustamaan aluevalmennuksien maastoestetreeneihin vain kerran. Se oli Elmon ja mun ensimmäinen kerta maastoesteillä. Kun Elmo myytiin, jäin vain miettimään että millonkohan sitä pääsee taas hyppimään mastareita. En silloin ajatellut että Maunon kanssa hypittäisiin näin pian, mutta kyllä tuo eläin on osoittanut olevansa ihan äärettömän nöyrä, rohkea ja hieno!

Yhtenä vapaapäivänä olin unohtanut kotiin saappaat, kypärän ja hanskat, enkä siis viitsinyt nousta hevosen selkään. Joten käytiin maastoesteillä, hypättiin kuivahautaa maastakäsin ja kahlailtiin lätäkössä. Mauno olisi enemmänkin halunnut kirmailla lätäkössä, mutta mulla ei ollut liinaa ja multa olisi kastunut housut jos olisin mennyt vielä syvemmälle. "Maastoesteet" Mauno otti lunkisti ja nämä unohdettiin hetkeksi kun ruvettiin taas treenaamaan raviohjelmaa.


Käytiin kuitenkin muutamia päiviä sitten uudestaan maastoesteillä, tällä kertaa olin ihan ratsuni selässä. Selkään nousussa Mauno pyöri ku hyrrä, eikä olisi millään seissyt kun olisin katsonut vyön tiukkuuden. Mietin että mitäköhän tästä tulee jos Mauno ei pysty edes seistä hetkeä paikallaan. Käveltiin kuitenkin rohkein mielin maastoesteille. Oli lämmin päivä, joten Maunon lihakset oli reisien välissä nopeasti sulaa vahaa ja lähdettiin suorittamaan bankettia. Banketti oltiin joitakin viikkoja sitten kävelty kertaalleen ylösalas kun oltiin oltu käyntimaastolla. Näinpä tiesin että Mauno osaisi. Otettiin kuitenkin nyt ravilla; banketin ylätasanteelle tultiin vähän ripeästi, alaspäin Mauno malttoi jo katsoa että mihin astelisi jalat. Mulla oli vähän pitkät jalkkarit, joten valuin takakaarella, mutta eipä se ruunaa haitannut. Siitä jatkettiin tukeille ja sianselälle. Tukkien ylityksessä ruuna vain mietti että mitä nämä risut ovat. Sianselkää jännitin itse vähän, vaikka Mauno itse meni korvat tötterössä ja imi juuri kahta metriä ennen. Penina joutui sanomaan että tue hevosta, kun jäin vain istumaan. Eihän tuonkaan kanssa mitään ongelmaa ollut, ykkösellä yli ja hienosti. Minua kuumotti mennä uusiksi tuo este, mutta koska tämä meni näin hyvin niin jätettiin se siihen. Loppuun vielä kerran kuivahauta, mitä oltiin hypitty maasta käsin. Mauno teki silloin pieniä löysiä hyppyjä yli. Tällä kertaa lähestyttiin estettä, sanoin ääneen että hyppy ja sittenhän hypättiin! Mauno olisi ehkä pienemmälläkin hypyllä tuollaisen hurjan esteen päässyt. :D Kahlailtiin ravissa vielä vettä ees taas ja siirryttiin tallille päin.

Kenttäratsastuksen aluevalmennuskatsastukset 27.-28.9.-14

Liiankin tarkkana ihmisenä olin listannut jo reilu viikkoa ennen hirveän litanian, mitä Elmo tartteisi kuljetukseen, tallipaikalle ja valmennuksiin, sen lisäksi listalla oli mun kamat myös. Mutta pakko myöntää, mitään ei jäänyt puuttumaankaan!
Olin viikolla pessyt satulahuovat, loimet, pintelit ja lisäksi pesasin pitkästä aikaa myös matkustavan harjakassin sisällön. Käytiin vielä ostamassa Elmolle hokit ja hokkikengät. Perjantaina pakkasin kaiken mahdollisen ja lauantaina loput. Perjantaina myös vaihdoin hokkireikäiset kengät ruunalle, sen varuilta että sunnuntaina tartteisi nurmihokit.
Meidän kouluvalmennus oli vasta 19-20, joten ei ollut lauantaina kiireitä. Siivoiltiin ja pakattiin vielä omat tavarat lauantai aamulla, lähdettiin keskipäivällä tallille siivoomaan. Kolmen maissa Akro ja Elmo olivat autossa ja tavarat perässä. Hevosauto on tilaihme, sinne mahtui kahden hevosen tavarat, iso kisakaappi, paaleja heinää yms.

Matka sujui maltillisesti, molemmat  ruunat mussuttivat heiniään. Noin kahden tunnin autolla huristelujen jälkeen oltiin Ypäjällä. Löydettiin kaksi viikkoa sitten Elmolle yöpaikka yksityistallilta ihan Opiston vierestä, Akro jäi sinne kun me Elmon kanssa jatkettiin matkaamme Opistolle. Oltiin vähän liian aikaisessa, joten kerettiin katsoa edellisten tuntia ja valmistautua henkisesti.

Puoli tuntia ennen Elmo pääsi autosta, laitettiin ruuna kuntoon ja mies kyytiin. Käveltiin siinä loppuaika, kunnes päästiin maneesiin. Pakko sanoa tähän ehti että Elmo veti kyllä parastaan, tosin niin yritin minäkin! Ajottain ruuna jännittyi, mutta se oli odotettavissakin. Seppo Laine teki meillä ihan perusratsastusta, siirtymisiä ja pitkiä pätkiä ravia ja laukkaa. Elmo kuunteli minua, eikä keskittynyt muualle, niin kuin aina välillä on hällä tapana. Ajottain hidas edelleen jalalle. Saatiin Sepolta apua käynnin energisyyteen, joka on viime aikoina ollut hukassa totaalisesti.
Tunti meni siis omasta mielestäni hyvin ja oli hyvä jatkaa matkaa takaisin tallille.
Elmo jäi tutimaan ja me lähdettiin isäni kanssa Turkuun asti yöpuulle.

Maastoesteet oli meillä sunnuntaina klo 13-14, Turusta lähdettiin yhdentoista pintaan. Kouluvalmennusta en jännittänyt, mutta esteitä kyllä aavistuksen. Esteille piti verkata hevonen valmiiksi, joten oltiin reilusti aikasissa derbykentän päässä ja ravissa sekä laukassa lämmittelin ruunan. Kentällä oli kaikennäköistä estettä, mutta me hyppättiin vain erinäköisiä tukkeja. Aloitettiin hyvin, Elmo hyppäsi kuin sammakko ja yritin pysyä perässä. Sitten tapahtui esteen ohitus, jonka jälkeen aloin vähän itse epävarmaksi. Pari kertaa jouduttiin lähestymään esteittä uusiksi ohituksien takia, mutta kaikille esteille saatiin hyviä hyppyjä, sen jälkeen kun olin liukunut satulasta alas kolmannelle tukille. :D Hypättiin kolme tukkia ja kakkostukki oli kaikenkaikkiaan vaikein, kun kolmosen jälkeen palattiin kakkoselle.
Lopuksi mentiin pienelle lätäkölle, Elmo pääsi ensimmäistä kertaa veteen. Ryhmän kaksi muuta hyppäsivät nousuesteen, tukin ja jatkoivat veteen. Elmolle riitti nousuesteen ylitys, sekä ravissa veden läpi meno.

Ensimmäinen tukki.

Toinen tukki.

Kolmas tukki.

Oon niin ylpee pienestä ruunasta! Kaikkien ohituksien jälkeen pakko sanoa että odotin tunnin menevän kaiken kaikkiaan paljon pahemmin! :D Elmo oli ihan loistava, mutta eikun reeniä molemmille. Minun pitää vielä itse oppia olemaan kyttäämättä estettä, sekä jatkaa ratsastusta myös esteen jälkeen. Lähden myös liian aikaisin esteelle. Elmo hyppää vielä jalat sikin sokin, mutta hyppää rohkeasti. Elmo myös tekee hyvin ratkaisuja itsekseen, ollakseen vasta 4v. Tämän parempaa ekaa kertaa en voisi kummallekkaan odottaa!

Emme päässeet varsinaiseen ryhmään, mutta kahden muun nuoren ratsun tavoin saamme osallistua leireille aina kun tilaa löytyy! Nyt aletaan etsiä meille kenttävalmentajaa, niille kuukauksille kun emme leirille mahdollisesti pääsekkään. Tässä lähellä on onneksi useampikin paikka jossa harjoitella maastoesteitä ja oonhan mä pari estettä kotiinkin tehnyt jo.

Käytiin hakemassa loput kamat tallilta ja lähdettiin Elmo autossa takaisin kotiin. Akro jäi tyytyväisenä uuteen ylläpitopaikkaansa.