Playsson.net Fair Play Cup 3. osakilpailu

Kuvassa tiimibloggaajat Jenni ja Sanna

Kolmas osakilpailu ratsastettiin 21.5. Liedossa, Ratun tallilla. Ratu on Playsson.netin tiimibloggaajan Green Eventer- Jennin perheen talli ja on kyllä hulppeat maisemat! Kun aloitin ratsastuksen siinä joskus vuonna 2009, selasin Turun seudun talleja ja silmäni osuivat Ratun tallin kotisivuihin. Silloin ei kyllä tullut mieleen että tulisin joskus kilpailemaan kyseisellä tallilla..

Isäni tuli jälleen vetämään koppia, koska meidän traileria ei vieläkään saatu Ypäjälle. Näin tosin Penina vapautui nopeammin järestämään kilpailujen alkua kun pääsi lähtemään aikaisemmin tallilta Lietoa kohti eikä tarvitsisi auttaa mua. Kun kilpailut oli näin lähellä meitä, ei onneksi tarvinnut herätä ihan älyttömän aikaisin. Siinä kahdeksan pintaan päästiin lähtemään tallilta, kun ensin kasasin kamat, putsasin nopeasti satulan ja saappaat sekä pakattiin kamat autoon. En ollut edellisenä päivänä edes jaksanut katsoa tavaroita valmiiksi, mutta nopeastihan ne pakkasi.

Suurinpiirtein tunti meillä meni että oltiin Ratulla. Vessareissun jälkeen suuntasin varustamaan Maunon. Alusta saakka Mauno oli taas aivan erilainen kuin kotona. Kotona Mauno esittää ekat 10 minuuttia ettei osaisi kävellä. Nyt ei ollut minkään sortin kiihdytyksiä tiedossa, malttoi kuunnella eikä välittänyt kaikenmoisista esteitä, puomeista, mainoksista, peileistä yms.. Kun alkuun oltiin haettu sopivaa tempoa ja katseltu uutta maneesia, lähdin verkkaamaan ravissa. Vähän Maunoa jännitti, mutta tempo pysyi aivan täydellisenä ja ruuna kuunteli ihan kaiken avun mitä annoin. Myös voltit onnistuivat paremmin kuin hyvin ja hyvillä mielin lähdin odottamaan meidän vuoroa. Taisimme olla luokkamme kolmas, joten kohta oltiinkin radalla.

Tällä kertaa minua jännitti ihan älyttömästi, enkä tiedä miksi. Mauno tuntui paremmalta kuin viimeksi ja osaisin vaikka unissani radan.. Siitä se sitten lähti, alkutervehdyksestä eteenpäin. Alkutervehdykseen tultiin vähän kiemurrellen, mutta käynti ja pysähdys onnistui paremmin kuin viimeksi. Siitä kaksi keskiympyrää ja diagonaalia. Radan alku meni paljon paremmin kuin viimeksi, loppupää menikin vähän häsläten. Hevonen oli hieno, itse vain valmistelin asioita liian myöhään ja näin ollen siirtymiset tuli askeleen liian myöhässä. Tiet eivät myöskään olleet täydelliset, joka oli turhaa pisteiden pudotusta, koska alkupään tiet sujuivat hyvin.

"Ei linjalla, hyvä pysähdys 5,5"
"Hyvä tie, rennompi käynti 6"
"Hyvät käynti askeleet, säilytä linja loppuun asti 6"
"Hyvä pysähdys 7"

Täl hetkel ainut kuva musta ja Maunosta kisoista :D

Yhteensä pisteitä 122p, ja 58,3%. Eli kaksi prosenttia huonommin kuin Aulangolla, joskin tuomarikin toki oli eri. Ruuna oli kuitenkin taas parempi kuin viimeksi, rennompi ja kuunteli tarkemmin ratsastajaa. Sitähän tässä vaiheessa haetaan, ei niinkään pisteitä. Siksipä siis oon äärettömän ylpeä jälleen kerran punaisesta ruunasta! Otettiin ulkona verkkakentällä vielä vähän ravia ja laukkaa, taluttelin loppukäynnit. Tunti tästä eteenpäin, oltiin kotona. Huuhtelin Maunolta hiet ja hän pääsi tyytyväisenä syömään ulos päiväheiniä, kun ajoin takaisin Ratulle auttamaan pisteiden laskussa, kakkojen keräämisessä ja kilpailujen jälkeen aitojen purkamisessa.

Playsson.net Fair Play Cup 2. osakilpailu

laitetaan elämä risaseks vaan, eks vaan?

anna siis mennä, olo kevennä, äläkä häiritä anna kenenkään

koska tänään täysii mennään

Kaikki kuvat on ottanut Linnea Huilla.

Oltiin treenattu paljon seuraavaa Playsson.netin osakilpailua varten, mutta viime hetkellä tulikin logistiikkaongelmia. Meidän autoon on vasta tulossa vetokoukku ja trailerikin on vielä Palomaalla. Näin ollen päätettiin ettei heitetä elämää niin vaikeaksi ja jätetää Mauno tällä kertaa kotiin. Oltiin kuitenkin juteltu (ystäväni ja Maunon hierojan) Linnean kanssa, että tulisin joskus ratsastamaan hänen Jönssillään. Ratsukko oli tulossa Aulangon lisäksi nyt myös Mäntsälän osakilpailuun. Näinpä keksittiin että voisin myös ratsastaa Jönssillä raviohjelman. Tulisi olemaan ensimmäinen kerta kun ruunalla ratsastan, mutta onneksi kyseessä olisi vain kilpailuharjoitukset.

Mäntsälään on meiltä lähes kahden tunnin matka, joten lauantaina jouduttiin heräilemään aamukuuden pintaan. Jatilan tallilla oltiin puoli yhdeksän pintaan. Penina ja Löppö laittoivat aitoja kuntoon, kun itse ohjeistin ensimmäiset kilpailijat parkkipaikalla autoineen parkkiin. Ensiksi olin ajatellut että haluaisin ratsastaa vasta Linnean jälkeen, mutta meillä oli jäänyt pari toimihenkilöä pois, joten ratsastin ensin. Näin vapauduin nopeasti avuksi loppupäivää varten. 

Linnean kyyti saapui ensimmäisten joukossa, hän varusti Jönssin ja ruuna pääsi taapertamaan hetkeksi aikaa pitkin kilpailualuetta. Kampesin satulaan kun oli puoli tuntia kilpailujen starttiin. Olin luokan toinen, joten minulla oli aikaa hyvin kokeilla miltä Jönssi tuntuu. Ensimmäinen vartti meni hakiessa yhteistä säveltä, mutta sitten rupesi jo sujumaan. Jönssi rentoutui ja oli pohkeiden välissä, ainakin silloin tällöin. Vähän ruunaa laiskotti ja vierasti kentän vieressä tarhassaan seisovia hevosia, jotka innostuivat pukittelemaan kun siitä ratsastettiin ohi. 

Vähän ennen starttia päästiin vielä ravailemaan aitojen sisäpuolelle ja maneesin toiseen päähän pyörimään. Jönssi tuntui sen verran hyvältä että lopetettiin verkka ennen kuin ruuna mahdollisesti kyllästyisi ja rupeisi kiukuttelemaan. Käveltiin hetken aikaa ja muistelin vielä päässäni kouluohjelmaa. Vuorollamme mentiin aitojen sisäpuolelle ja ravattiin molempiin suuntiin pari kierrosta. Kun kuului lähtömerkki, oltii molemmat aika jännittyneitä ja ravi katosi tyystin. Otin yhden voltin, jonka aikana tahti parani ja aloitettiin siitä ohjelma. Jönssi kulkee rauhallisemmin kuin Mauno, joten mulla oli aikaa ihan ratsastaakkin sitä eikä vain istua kyydissä ja ohjata. Siitä huolimatta Jönssi oli vähän vastahakoinen pyöristämään selkäänsä ja muutaman kerran piti ohjeistaa vähän enemmän, että ruuna tajusi asettua. Verryttelyn alussa Jönssi oli viskonut päätään ja se oli vähentynyt verkan loppua kohden. Nyt ohjelman käyntiosuuksissa se taas alkoi, ja se laski pisteitä. 

Muuten rata oli sujuva, muistin sen helposti ja Jönssi suoritti tiet ja tehtävät ihan hyvin. Saatiin prosentteja 56 ja rapiat, joka on mulle ihan riittävä kun ratsastin hevosella ensimmäisen kerran. Harmittaa kun ei tajuttu tätä jo Mäntsälässä, koska nyt en voi osallistua cup-pisteisiin kun Jönssi ei lähde enää muihin osakilpailuihin.

Playsson.netin Fair Play Cup, 1. osakilpailu

Kuvat: Dressage Onsite

Playsson.netin Fair Play Cupin ensimmäinen osakilpailu käytiin vappuaattona 1.5.-16, Hämeenlinnassa Aulangon ratsastuskoululla. Vappu verotti osallistujia, vaikka paikka ja puitteet oli yhtä hienot kuin aina! Onneksemme myös sää suosi ja  kilpailut pidettiinkin kentällä, alkuperäinen suunnitelma kun oli maneesi.

Olimme edellisenä päivänä treenannut yhden ainoan kerran rataa ja pähkäilin kokoajan kun se on niin epälooginen.. Maunolla oli ekan kerran baucher ja se tuntui sopivan, vaikka kaikella muilla tavoin Mauno yritti tehdä ratsastuksesta hankalaa. Tuskailin selässä tovin, kunnes vikalla yrittämällä me saatiin raviohjelma suoritettu ihan ookoosti.

Isäni tuli _taas_ kuskiksi, traileria lainasimme tallinpitäjältä, omamme kun on vielä Hämeenkoskella. Isä tuli yöksi meille, joten aamulla päästiin ajoissa tallille. Edellisenä iltana olin tuskaillut Maunon tukan kanssa ja lopulta päädyimme leikkaamaan ruunalle pystärin. Maunolle kasvaa luonnostaan "anita hirvonen" -tukka, joten en siitä tule ikinä saamaan suoraa, ohutta ja pitkää. Näinpä pystäri on hyvä vaihtoehto ja sopii Maunolle! Kerran sitä on leikelty vielä kisojenkin jälkeen, mutta edelleen se on vielä vähän epäsiistin näköinen kun ei ole päässyt klipperillä kunnolla tasottamaan. Pesin myös hännän ja parhaani mukaan yritin tehdä koko hännän pienille ja tiukoille pikkuleteille.
Iltasella katsoin vielä omat ja hevosen kamat läpi, vaihdoin otsapannan ja ohjat suitsiin, vaihdoin satulaan kisahuovan yms.

Aamulla avasin Maunon hännän, mutta aivan yhtä piikkisuora se oli kuin normaalistikkin. Ehkä en tehnyt lettejä tarpeeksi kireälle. Mauno voisi siirtää harjan pörheyden häntäänsä! Siistimme myös harjaa vielä vähän, kuljetussuojat jalkaan ja traileriin. Jollonka Mauno laittokin pelleilyksi, ei muka voinut mennä vieraaseen koppiin. Pienen suostuttelun jälkeen kuitenkin käveli sisään.
Oltiin jo myöhässä, perille päästyämme meille tultiin sanomaan että meidät siirrettiin luokan viimeiseksi. Hevonen ulos, kiinni traileriin ja varusteet päälle. Mauno osasi käyttäytyä hienosti eikä juurikaan katsellut että missä nyt ollaan.
Verkkasin noin 20 minuuttia, Mauno kulki välillä todella hyvin pohkeiden välissä, välillä yritti päättää vauhdin itse. Kaiken kaikkiaan oli täysin erilainen kuin edellisenä päivänä, mutta vielä enemmän voisi keskittyä. Laskeudun hetkeksi harjotusraviin, koska pystyn itse silloin paremmin ratsastamaan ja keskittymään. Siinä saatiin sellainen tvisti, että käveltiin loppu aika ja katsottiin vielä edellisen suoritus radan muistin virkistykseksi.

Mentiin radalle ja ekan kerran ikinä, mua ei jännittäny yhtään! Verryttelyssä Mauno oli hyvä, mutta vielä vähän parempi olisi saanut olla. Mutta huolehdin turhia, Mauno kuunteli ohjaa ja pohjetta mielettömän hyvin. Ei tarvinnut pohjetta käyttää yhtään ylitse, Mauno reagoi silti.
Ohjelma alkaa keskiympyröillä ja diagonaaleilla, jonka aikana sain Maunon hyvin kuulolle koska nämä oli ne radan helpoimmat kohat. Ensimmäiset siirtymiset olivat huonoja, ne ovat aina treeneissäkin. Harjoitusravia en muistanut valmistella ja ruuna laski selkänsä kun jäinkin istumaan satulaan ykskaks. Ja heti perään oli käännös ja siirtyminen käyntiin, enkä ehtinyt ratsastaa selkää takaisin käyttöön. Unohdin radan puolessa välissä, se perisynti.. Heti kun olin kääntyänyt hevosen väärälle tielle, muistin että ei perse. Nopea korjaus ja loppurata suoriutuikin oikein. Mutta loppupään pari tiukkaa käännöstä menivät myös vähän vain sinne päin, joista tulikin huonoimmat pisteet. Pysähdyksessä Mauno seisoi hienosti paikallaan ja lähti rauhallisesti liikkeelle, treeneissä nämä ei aina suju niin hyvin kuin tällä radalla. Lopputervehdyksenkin jälkeen raviohjelma jatkuu vapaassa käynnissä diagonaalin. En muistanut että pitikö se suorittaa löysin ohjin vai pitkillä ohjilla tuntuman kanssa. Näinpä päästin ohjat suht löysäksi ja Mauno vähän hätäili radan poikki, vaikka kotona onkin mennyt löysin ohjin tasapainosesti rentoa askelta.
Kaiken kaikkiaan Mauno oli tosi hieno! Se oli aitojen sisällä melkeinpä kuin eri hevonen! Oon niin tyytyväinen punaseen ruunaan.
Radan jälkeen kävin purkamassa satulan pois ja käytiin kävelyllä ja syömässä nurmikkoa Vanajaveden äärellä. Kun lastattiin Maunoa traileriin, ruuna veti taas pelleilyksi. Yritin samoja kikkoja kuin kotona ja silti Mauno pyöri vain lastaussillan päässä. Isä otti hevosen ja käveli Maunon kanssa sisään, kun itse otin liinan jonka avustuksella hän suostui menemään ekalla yrittämällä koppiin.

Pöytäkirjaan tuli mm. näitä mainintoja;
- 6,5 hieman jännittynyt, melko hyvä tie (käynti, ravi)
- 6,5 melko hyvä tie, hieman korkeassa muodossa (radan poikki)
- 5,5, ei aivan tasan, lepuuttaaa toista takajalkaa (pysähdys)
- 6,5 aktiivinen, hieman kiireinen (vapaa käynti radalta pois)
- 6,5 melko siisti istunta ja avut, valmistele siirtymiset huolella (ratsastajan istunta ja avut)

Yhteensä saatiin pisteitä 127, eli 60,476 %. Olimme luokan kolmas, eli keräsimme 3 cup-pistettä.