Ah, ihana kenttäratsastus

Kenttäratsastus on aina ollut mun mielestä se kiinnostavin asia ratsastuksessa. Kun aloitin harrastuksen, en uskonut että tulisin koskaan hyppäämään yhtään maastoestettä. Se olis vaan ikuinen unelma, niinkuin näytteleminen tai ratsupoliisin ammatti. Lähdin kuitenkin Elmon kanssa aluekenttärenkaan katsastuksiin ja pääsinkin nuorten hevosten ryhmään. Silloin meillä oli paljon autojen kanssa ongelmia ja näin ollen päästiin matkustamaan aluevalmennuksien maastoestetreeneihin vain kerran. Se oli Elmon ja mun ensimmäinen kerta maastoesteillä. Kun Elmo myytiin, jäin vain miettimään että millonkohan sitä pääsee taas hyppimään mastareita. En silloin ajatellut että Maunon kanssa hypittäisiin näin pian, mutta kyllä tuo eläin on osoittanut olevansa ihan äärettömän nöyrä, rohkea ja hieno!

Yhtenä vapaapäivänä olin unohtanut kotiin saappaat, kypärän ja hanskat, enkä siis viitsinyt nousta hevosen selkään. Joten käytiin maastoesteillä, hypättiin kuivahautaa maastakäsin ja kahlailtiin lätäkössä. Mauno olisi enemmänkin halunnut kirmailla lätäkössä, mutta mulla ei ollut liinaa ja multa olisi kastunut housut jos olisin mennyt vielä syvemmälle. "Maastoesteet" Mauno otti lunkisti ja nämä unohdettiin hetkeksi kun ruvettiin taas treenaamaan raviohjelmaa.


Käytiin kuitenkin muutamia päiviä sitten uudestaan maastoesteillä, tällä kertaa olin ihan ratsuni selässä. Selkään nousussa Mauno pyöri ku hyrrä, eikä olisi millään seissyt kun olisin katsonut vyön tiukkuuden. Mietin että mitäköhän tästä tulee jos Mauno ei pysty edes seistä hetkeä paikallaan. Käveltiin kuitenkin rohkein mielin maastoesteille. Oli lämmin päivä, joten Maunon lihakset oli reisien välissä nopeasti sulaa vahaa ja lähdettiin suorittamaan bankettia. Banketti oltiin joitakin viikkoja sitten kävelty kertaalleen ylösalas kun oltiin oltu käyntimaastolla. Näinpä tiesin että Mauno osaisi. Otettiin kuitenkin nyt ravilla; banketin ylätasanteelle tultiin vähän ripeästi, alaspäin Mauno malttoi jo katsoa että mihin astelisi jalat. Mulla oli vähän pitkät jalkkarit, joten valuin takakaarella, mutta eipä se ruunaa haitannut. Siitä jatkettiin tukeille ja sianselälle. Tukkien ylityksessä ruuna vain mietti että mitä nämä risut ovat. Sianselkää jännitin itse vähän, vaikka Mauno itse meni korvat tötterössä ja imi juuri kahta metriä ennen. Penina joutui sanomaan että tue hevosta, kun jäin vain istumaan. Eihän tuonkaan kanssa mitään ongelmaa ollut, ykkösellä yli ja hienosti. Minua kuumotti mennä uusiksi tuo este, mutta koska tämä meni näin hyvin niin jätettiin se siihen. Loppuun vielä kerran kuivahauta, mitä oltiin hypitty maasta käsin. Mauno teki silloin pieniä löysiä hyppyjä yli. Tällä kertaa lähestyttiin estettä, sanoin ääneen että hyppy ja sittenhän hypättiin! Mauno olisi ehkä pienemmälläkin hypyllä tuollaisen hurjan esteen päässyt. :D Kahlailtiin ravissa vielä vettä ees taas ja siirryttiin tallille päin.