Hevosopiston maastoestekilpailuharjoitukset

oisko mun parempi vaan pysyy himas

ettei nyt vaan sattuis mitään

taas oon radalla

mua kuumottaa

ettei nyt vaan sattuis mitään

Kuva: Jenni Santanen

Tallikaverimme meni kysymään, että osallistuuko Mauno Hevosopiston keskiviikkokisoihin, jotka pidettäisiin tällä kertaa tiistaina ja lajina maastoesteet. Naurahdin että ei, Mauno ei ole kunnolla koskaan hypännyt maastoesteitä. Kokemuksemme maastoesteistä on taluttaen kuivahaudan hyppääminen ja kahlaaminen lätäkössä. No kuinka kävikään, kävimme hyppäämässä maastoesteitä ja sen jälkeen ilmottauduin kisoihin.. 

Minua oksetti. Lämpöä oli +20 ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Otimme alkuun laukalla ylimääräiset energiat ruunalta, niin että tämä saattoi vähän keskittyä ratsastajaankin. Verkkakentällä oli 3 pientä tukkia, joista hyppäsimme kahta. Kolmella ekalla kerralla menimme ohi.. Mietin että joo, toi hienoa. Saimme kuitenkin hyppyjä, vaikka kuvista päätellen tyyli oli aika kaunis.

Olin mennyt maastoestetreenit liian pitkillä jalustimilla ja tällä kertaa lyhensin jalkkareita reijällä. Kun katsoo kuvia niin kyllä ne edelleen on liian pitkät..

Kuva: Ida Jalo

Kuva: Ida Jalo

Itsevarmuus nousi näiden hyppyjen mukaan mullakin sen verran, ettei enää jännittänyt niin pahasti. Olimme ennen verkkaa käyneet kävelemässä radan ja se vaikutti ihan simppeliltä. Hyvin pieniä tukkeja, yksi isompi ja pari tukkiokseria. Nämä okserit jännitti mua eniten, koska näiden alla oli tyhjää tilaa ja maa näkyi siis esteiden "läpi". Isoin tukki oli myös kuumottava, vaikka oltiinkin treeneissä menty saman kokoinen sianselkä. Radalla oli vapaaehtoinen portti veteen, joka ei olisi ongelma.

Otettiin hyppyjen jälkeen käyntiä ja Mauno löntysti ees taas kentän viertä. Varmaan kuvitteli että treenit päättyisi tähän.. Kun siirryttiin lähemmäs lähtölinjaa, ruuna vissiin aavisti mitä tuleman pitää, koska ei malttanut seistä ja pyöri ympäri ämpäri. Jatkettiin sitten kävelyä ees taas. Kunnes tuli se nostalginen hetki mitä olen odottanut koko ratsastusharrastukseni aikana; minulle sanottiin "3, 2, 1, ratsasta!". Lähdettiin hiljaisessa temmossa eka este ja siitä käännyttiin metsäpolulle, jossa oli kolme pientä tukkia. Tämä oli helppo homma, laukassa hypättiin esteet ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Käännyttiin takaisin kentälle, jossa oli kaksi seuraavaa tukkia. Molemmille tukeille tuli kielto. Ekalle esteelle tultiin vinossa ja liian kovaa - menin aivan toimettomaksi, vaikka huomasin jo viisi metriä ennen estettä että ohi menee. Uusiksi ja yli. Seuraava este oli se radan isoin tukki. Katse kiinnittyneenä siihen, tuuppasin kuin pieni eläin vaikka Mauno meni jo valmiiksi liian kovaa. Ruuna oli sitä mieltä ettei tällä vauhdilla voi hypätä, joten eikun uusiksi ravista ja sitten onnistui.

Kaikki alla olevat kuvat on ottanut Jenni Santanen.

Seuraavaksi tuli suora pätkä metsässä, jossa laukattiin aikaa kiinni vaikka oikeasti ei ollut minkään sortin väliä että kauanko me tahkottaisiin rataa. Suoran loppupäässä oli okseri, kevyesti läpi pienen kehotuksen kanssa. Sitten tulikin tenkkapoo, kun unohdin mistä piti seuraavaksi kääntyä. Otettiin vähän takaisin päin, mutta se olikin väärä suunta. Näinpä jatkettiin eteenpäin ja löytyihän se oikea y-risteys mistä käännös vasemmalle. Vielä kolme hyppyä metsässä ja seuraavaksi portti veteen. Mauno meni esteiden jälkeen kovaa laukkaa kohti vettä ja olisi varmaan suorittanut hyvin tehtävän, vaikka ei ollakkaan treenattu laukkaamista veteen. En kuitenkaan halunnut ottaa riskiä, että näin loppupäässä me epäonnistuttais sillä että Mauno vetäisi vesirajaan stopit ja tippuisin. Tai jotain muuta. Näinpä otettiin ravi ja mentiin vesi. Vielä este numero 11, joka meni kevyesti. Laukattiin maalilinjan yli ja olin ihan hurmioitunut, tältäkö adrenaliini tuntuu!

Alla vielä video kypäräkamerasta. Pahoittelen surkeaa editointia, allekirjoittanut teki videon ihan itse ja olen niissä aivan äärettömän paska. En myöskään tiedä, että miksi heiluttelen päätäni noin helkkaristi.. Ja kyllä, lopussa sanon "vimi", mikä tarkoittaa Alexin kielellä viimeistä. :D

Ah, ihana kenttäratsastus

Kenttäratsastus on aina ollut mun mielestä se kiinnostavin asia ratsastuksessa. Kun aloitin harrastuksen, en uskonut että tulisin koskaan hyppäämään yhtään maastoestettä. Se olis vaan ikuinen unelma, niinkuin näytteleminen tai ratsupoliisin ammatti. Lähdin kuitenkin Elmon kanssa aluekenttärenkaan katsastuksiin ja pääsinkin nuorten hevosten ryhmään. Silloin meillä oli paljon autojen kanssa ongelmia ja näin ollen päästiin matkustamaan aluevalmennuksien maastoestetreeneihin vain kerran. Se oli Elmon ja mun ensimmäinen kerta maastoesteillä. Kun Elmo myytiin, jäin vain miettimään että millonkohan sitä pääsee taas hyppimään mastareita. En silloin ajatellut että Maunon kanssa hypittäisiin näin pian, mutta kyllä tuo eläin on osoittanut olevansa ihan äärettömän nöyrä, rohkea ja hieno!

Yhtenä vapaapäivänä olin unohtanut kotiin saappaat, kypärän ja hanskat, enkä siis viitsinyt nousta hevosen selkään. Joten käytiin maastoesteillä, hypättiin kuivahautaa maastakäsin ja kahlailtiin lätäkössä. Mauno olisi enemmänkin halunnut kirmailla lätäkössä, mutta mulla ei ollut liinaa ja multa olisi kastunut housut jos olisin mennyt vielä syvemmälle. "Maastoesteet" Mauno otti lunkisti ja nämä unohdettiin hetkeksi kun ruvettiin taas treenaamaan raviohjelmaa.


Käytiin kuitenkin muutamia päiviä sitten uudestaan maastoesteillä, tällä kertaa olin ihan ratsuni selässä. Selkään nousussa Mauno pyöri ku hyrrä, eikä olisi millään seissyt kun olisin katsonut vyön tiukkuuden. Mietin että mitäköhän tästä tulee jos Mauno ei pysty edes seistä hetkeä paikallaan. Käveltiin kuitenkin rohkein mielin maastoesteille. Oli lämmin päivä, joten Maunon lihakset oli reisien välissä nopeasti sulaa vahaa ja lähdettiin suorittamaan bankettia. Banketti oltiin joitakin viikkoja sitten kävelty kertaalleen ylösalas kun oltiin oltu käyntimaastolla. Näinpä tiesin että Mauno osaisi. Otettiin kuitenkin nyt ravilla; banketin ylätasanteelle tultiin vähän ripeästi, alaspäin Mauno malttoi jo katsoa että mihin astelisi jalat. Mulla oli vähän pitkät jalkkarit, joten valuin takakaarella, mutta eipä se ruunaa haitannut. Siitä jatkettiin tukeille ja sianselälle. Tukkien ylityksessä ruuna vain mietti että mitä nämä risut ovat. Sianselkää jännitin itse vähän, vaikka Mauno itse meni korvat tötterössä ja imi juuri kahta metriä ennen. Penina joutui sanomaan että tue hevosta, kun jäin vain istumaan. Eihän tuonkaan kanssa mitään ongelmaa ollut, ykkösellä yli ja hienosti. Minua kuumotti mennä uusiksi tuo este, mutta koska tämä meni näin hyvin niin jätettiin se siihen. Loppuun vielä kerran kuivahauta, mitä oltiin hypitty maasta käsin. Mauno teki silloin pieniä löysiä hyppyjä yli. Tällä kertaa lähestyttiin estettä, sanoin ääneen että hyppy ja sittenhän hypättiin! Mauno olisi ehkä pienemmälläkin hypyllä tuollaisen hurjan esteen päässyt. :D Kahlailtiin ravissa vielä vettä ees taas ja siirryttiin tallille päin.

Pohjat sulaa!

Kenttämme on kovaa tahtia yrittänyt jo sulaa, mutta yöpakkaset on tehnyt parhaansa estääkseen tämän. Nyt joitakin päiviä ura on jo ollut parempi ja eilen koko kenttä oli täysin sulana! Tuntuu että kaikki hevoset ovat vähän hammasta purren kiertäneet kenttää minkä jaksavat koko talven, varsinkin Elmo. Nyt pääsee taas hyppimään ja kunnolla eteenpäin maastossakin, meillähän on naapurin peltokin käytössä. Kissen kinnerpatin takia tammakin on liikkunut niin vähän kovien pohjien takia, nyt pääsee sekin kunnon kohotukseen kun kenttä pehmeni. Ja mullakin alkaa työt 2 viikon päästä, ootan niin kovasti jo!

Elmo ei ole kuljetuskaluston puuttuessa (ja mun sairaalajakson takia) päässyt käymään Miksun tai maneesien luona, joten taukoa hyppäämisestä tuli reilu 2 kuukautta. Ja se on harmi, koska Elmo on ihan liekeissä kun pääsee hyppimään, niin kovasti yrittää vaikka ei vielä täysin tiedäkkään minne kaikki neljä koipea pitäisi asetella. Marianne tuli auttamaan mua yksi päivä että irtohypytetään ruunaa, pääsee ensin vähän muistelemaan mitä pitikään tehdä.

(c) Marianne Kriikkula

Nyt on myös neuroottinen, tarkka ja säännöllinen hevosen omistaja päässyt kotiin ja meininkiin vuokraajien kiusaksi.. ;'D Tässä viikon sisällä meillä on melkein aina ollut eri suojat, eri loimi ja eri varusteet.. Elmollahan on neljät omat suojat ja välillä ollaa lainattu Bambenkin suojia. Kevätsiivousta odotellessa, saa turhat kamat piiloon ja korjattua kaikki rikkinäiset, sitten parempi lähteä miettimään selkeämpiä varusteita vuokraajiakin ajatellen.

Irtohypytyksen jälkeen Elmo lähti selkeesti varmemmin hyppimään ristikkoa Elisan kanssa seuraavalla viikolla. Ensimmäinen este oli Elmosta järkytys, mutta siitä jatkui hyvin sujuvammin.

Myös Elmon liikutuskalenteri pääsi takaisin käyttöön, johon siis suunnittelen max. 4 viikkoa eteenpäin ruunan liikutukset. Aina joutuu säätämään aikataulujen, terveyssyiden tai sään takia, mutta näin suurinpiirtein soveltaen on edes jonkinlainen suunnitelma, johon on huomioitu rokotukset, kengitykset, valmennukset, kisat yms. Elmo kääntyi 5 vuotiaaksi vuoden vaihteessa ja se meinaa muutosta vähän treeniinkin. 4krt ratsastus muuttuu 5krt ratsastus per viikkoon. 2 vapaaksi jäävää päivää on pyhitetty vapaapäiviksi tai maastakäsittelyyn. Jos ja kun löytyisi sopivat vermeet ja kärryt, niin yksi päivä olisi ajopäivä. Tarkoitus olisi myös opettaa Kisse ja Elmo toimimaan käsihevosina, niin että heitä voi vetää perässään jos aikataulut menee tiukoiksi joku päivä. Elmo näytti jo lupaalta kun kävimme maastossa, Elisa ratsasti Elmolla ja minä menin edellä Lotan (shettis) ja kärryjen kanssa. Elmo ei välittänyt kärryistä mitään, sen sijaan kuin Kisse tuskin olisi suostunut ravaamaan perässä kovin mielissään. Kokeilin tuolloin myös uutta GoPro Hero3 White -kypäräkameraani, mutta menee tovi että saan videon tänne. Heti aluksi näkyy kuinka kaadan meidän paksun shettisparan.. Myös Roosa kokeili Akron ja esteiden kanssa kameraa ja alku on kyllä tuntunut lupaavalta kameran osalta! Äänenlujuutta pitää viedä säädellä, ei videossa ääniä oikein meinaa kuulua. Ostin kameran vähän käytettynä, joten siinä ei ollut ohjeita mukana. Niinpä jouduin paskalla englannillani katsomaan opetusvideoita youtubesta että saisin edes kameran vesitiiviin kuoren irti. Sain mukaan 2GB -muistikortin, isäni lupasi sponssata isomman. Tuo muistikortti pystyy kuvaamaan vain 15min, uuteen korttiin pitäisi mahtua ainakin tunnin verran materiaalia.

Elmo on mennyt tasasen paksua koulua viimeiset 2kk, nyt on aika siirtyä "ulos"! Treeniin sisältyy enää yksi koulupäivä, jos sitäkään. Muut on esteitä, puomeja ja erilaisia maastoja. Ja treenien pituus/vaativuus kovenee. Esimerkiksi käyntimaastot ovat pidempiä ja pellolla mentäessä mennään lujempaa. Kentällä taas mennään lyhyempiä pätkiä, mutta vaativampia tehtäviä.
Maastot Elmolla sujuu kokoajan paremmin. Välillä jotain hätkähtää tai ravatessa ohi vilkuilee postilaatikoita yms, mutta ei pysähtele tai pyri kotiin päin. Pysyy myös pellolla kaahatessakin kuskin hallinnassa.

Ajattelin tehdä superpostauksen viikonlopun Ypäjä reissusta, ensin oripäiviä, Kyran klinikkaa ja lopuksi hallikenttäkisat. Aika ei riitä kuitenkaan kaikkeen, oripäivät jää näkemättä, Kyran klinikalta mulla on tuskin mitään fiksua sanottavaa ja hallikenttiksistäkin kuvaan (tai yritän kuvata) vain maasto-osuuden kun siskollani on samana päivänä rippijuhlat joita vietetään keskipäivästä hetki ennen kuin lähdetään Ypäjälle takaisin Turusta. Sen sijaan yritän saada laadukkaita kuvia hallikenttiksistä, jos en muuta päivitettävää blogiin viikonlopusta keksi niin saadaanpa kuvista blogin täydennettä.

Alla vielä muutama fiilistelykuva viikon (?) takaisesta kun kellään ei ollut ulkona loimia!

Elmo

Salli

Bambe

Vespa, taka-alalla Putte

Alla oleva videonpätkä olkoon GoPron testausvideomme siihen asti kun saadaan hevosaiheista videokuvaa!

Viikko Palomaan ponitallilla

Viikkoon mahtu stressiä jalostuksen portfoliosta, kanista, harjoitusravien laukkalähdöstä ja vielä ihan loppuun Ainon starttaus raveissa, mutta muuten oli huippu viikko!

No siis edelleenkään kaksi tärkeää henkilöä mun jalostuksen portfoliosta ei ole vastannut, joten teen nyt sen ilman heitä, näkyy numerossa mutta voivoi.
Mun ainut jäljellä oleva kani tarvitsisi uuden kodin kesäkuun puoleen väliin mennessä.
Harjoitusravien laukkalähtöön on nyt lähtemässä opettajan mukaan kolme ihmistä samalla hevosella. Täytyy mennä vikisemään opettajalle taas ja järkkää jotenkin 6 oppilasta lähtöön ja ottaa karsittujen oppilaiden vinkumiset niskaan.
3,5 päivän päästä Aino vissiin olisi lähdössä raveihin ja tällee sopivan ajoissa mua kysyttiin sinne. Sanoin töykeästi että en lähde, kun kerran neljässä kuukaudessa pääsen käymään kotona.

Mutta siihen positiiviseen puoleen, tiistaina tulin tänne Hämeenkoskelle, heti oli vappubibbalot yhden tallilaisen luona, syötiin, pelattiin aliasta ja singstaria.

Suurimmaks osaks muuten siivosin karsinoita ja ratsastin. Ja opin enemmän kuin Hinkulassa puolessa vuodessa. En oo varma pysyinkö ihan ees messissä, mut muistaakseni olin seitsemällä Peninan tunnilla Ramseksella, Musella, Tessalla ja Akrolla. Sen lisäksi käytiin maastossa ja mulla oli Tessa ja yhtenä päivänä menin itsenäisesti Ramseksella.
Tunnit meni niin ja näin, välillä paremmin ja välillä ei niin hyvin, mutta joka kerta saatiin ehkä jotai hyvin tehtyä.

Muse

Ramses

Ramses

Oon miettinyt jo mun lempparia Musen ja Ramseksen väliltä, mut kyllä mä jälkimmäiseen kallistun..

Keskiviikkona esteharjoituskisat joissa olin polleena liputtamassa - esteraipalla. :D Oli villit menot, neljä tippui!

Sunnuntaina oli show-näyttely Urjalassa. Meiltä lähti kaksi ponia samaan kehään, shettistamma Lotta ja eestinponitamma Nanna, mä esitin Nannan. Lotal meni hyvin, bis-kehässä kolmanneksi! Nanna palkittiin 36 pisteellä ja 2 palkinto.

Nanna

Nanna

Ensi esittelyssä Fata Morgana II

Fata Morgana II "Fanni" on ystäväni Murun siskon hevonen ja hevonen jolla sain tänään vähän ratsastella kun lähdettiin maastoon. Muru meni tietenki omalla hevosella Kaljulla.
Fanni on 2002 syntynyt hannovertamma ja täältä voit lukea vähän enemmän hevosesta.

Nätti Fanni nätisti seiso ku nätisti laitettii hevoset kuntoon. Jotenki must tuntuu et Fanni oli astetta kiltemmin koska sil oli heinää noka ees. :D
Fannil tuli nivelsuitset, estepenkki, panssari, rintaremmi martingaalil ja hivutussuojat sekä bootsit.

kännylaatu paraslaatu

Käveltiin kävelytiellä, siitä metsäpolkua aika pitkään ja takasin päin toista tietä pitkin taas.
Alkuun Fanni oli vähän rasittava, vauhti oli ehkä kilometri tunnissa ja jatkuvasti kyttäili molemmille sivuille. Yritin mä siinä paukutella sitä eteenpäin mutta se otti kaks ripeetä askelta ja siinä se. :D
Fanni kyl tuntu mukavalta käynnissä, askeleet oli suht pehmeät, ei vastustellut kuolaintuntumaa tai muutakaan ärsyttävää.

Käännyttiin kävelytielle tallin omalta tieltä ja siinä Fanni kirisi jo vauhtia ja vauhti vaan lisäänty kun päästiin metsään. Metsäpolulla Fanni vähän kompuroi takajaloillaan välillä, mutta ymmärrettävää kun lunta oli ihan mukavasti. Oltiin kääntymässä polulta vasemmalle kun Fanni vaan päätti että nyt takasin kotiin, veti ympäri ja uiskenneltiin vähän lumessakin. Käänsin sitten ihan kunnon lumipenkan yli Fannin takaisin polulle ja oikeeseen suuntaan, mutta siitäkin se yritti vielä kotiin päin. Fannin pää melkein omassa polvessa me sitten käännyttiin takasin oikeeseen suuntaan ja jatkettii ku mitää ei ois tapahtunu. Siin vaihees Fanni rupes olemaan jopa kivempi ratsastettava, se ei enää niin paljon kyttäilly joka suuntaan ja askelten ripeys säily tallille asti.
Jännät paikat oli kun ohitettii karvalehmiä mut Kalju peitti Fannin maiseman niin ei se tajunnut mitään vaik Kalju puhisi.. :D

Tallilla mentiin viel maneesiin hetkeks. Ravasin hetken aikaa Fannilla, joka oli toosi laiska ja raippaa sai antaa. Kulmissa asetus tapahtu hienost ja hepo kulki rennost, mutta ravi meni ja välillä meinas laskee käyntiin joka kulmassa. Kyl se sitten siitä ja kun saatiin ravi pysymää useemmassaki kulmassa ni lopetettiin siihe.
Nii ja sain molemmat kevennykset sujuu sen suurempaa ponnistelua!

Aijon mennä toistekki ratsastaa. ((: