Mauno porskuttaa

Keskiviikkokisojen jälkeen Mauno sai olla pari päivää kevyemmällä ja sitten jatkettiin taas normi treenejä. Käytiin viime viikolla ekan kerran raviradalla ja Mauno oli kuin kotonaan! Huomautan taas, että ruuna ei ole ex-ravuri.. Ravattiin pieni maastotie jonka päässä ravirata on. Mauno oli vähän jännittynyt ja yritti mennä kovempaa kuin annoin, joten vähän jännitti että mitä tuleman pitää. Raviradan vieressä nähtiin banketti, joka kuumotti minua kovin. Se oli sellainen suht matala, joten sen suorittaminen ei olisi isokaan ponnistus. Näinpä mentiin se käynnillä ylös ja alas, epäröiden Mauno meni ylös, mutta alas tuli jo kuin olisi ennenkin tehnyt sen. On mulla hieno hevonen!
Otettiin ensin pari kierrosta "montea" ja siitä jatkettiin laukalla ensin oikeaan ja sitten vasempaan. Normaalisti en anna hevosen päättää vauhtia, mutta tän ainoan kerran Mauno sai mennä niin lujaa kuin halusi ja hidastaa vasta kun itse teki mieli. Oikeaan meni tosi hyvin, vasempaan Mauno koitti painaa vasempaan ohjaan, miten ärsyttävää. Olin reissussa yksin, joten kuvia ei ole.. Sport Tracker oli päällä ja sen mukaan mentiin raviradalla noin viisi kilsaa, yhteensä reissu oli kymmenen kilsan lenkki. Eipä se ruunaa väsyttänyt, koitti steppailla kotiin päin. :D

Meillä on Finnish Equestrian Boys -yhteisössä yksi Hevosopistoa käyvä mies ja kysyin häneltä, että tunteeko hän ketään ravipuolen opiskelijaa joka haluaisi tulla opettamaan Maunon kärryille. Oon itse opiskellut ravipuolta vuoden ja ollut parilla ravitallilla töissä, mutta koen silti että kaiken tekeminen itse ei ole ehkä oikotie onneen. Lisäksi tarvitsen siihen kaverin, koska en halua että Peninalle sattuu mitään. Kaveri löysikin sopivan opiskelijan ja hän kävi meitä katsomassa kun oltiin viimeksi hyppäämässä maneesilla. Tämä opiskelija, Iida, sai mennä Maunolla loppuravit ja ainakin tuli positiivinen fiilis hänen ratsastuksestaan. Sellainen sopivan herkkä, joka käyttää monipuolisesti apuja. Sovittiin uudet treffit eiliselle ja varustettiin ruuna tällä kertaa ohjasajovermeihin. Pitää oikeasti hommata ihan omat vehkeet, vaikka nyt saatiinkin lainaan tallinpitäjän ohjat. Normaalisti olen vetänyt ratsusuitsilla, ohjasajovyöllä ja kahdella liinalla. Uskon että nyt oli vähän helpompaa ohjasajaa oikeilla ohjilla.. Harmittaa kun löysin aikapäiviä sitten Elmolle kirppikseltä hyvät ravisuitset viiksikuolaimella, mutta eihän ne tuon norsun päähän mahdu.

Meille sanottiin että Maunoa on ajettu, että saattaa vain olla hyvin innokas. No me kokeiltiin ohjasajaa jokunen viikko sitten. Varusteet päälle, kentälle, Penina talutti ja minä olin ohjaksissa. Mauno hermostui, rupesi steppailemaan, yritti kääntyä ympäri ja katseli minua silmät pyöreenä. Pysyttiin molemmat rauhallisina ja kävelin itse vähän takapuolen ulkopuolella, niin että olin ruunan näkökentässä. Homma rupesi rullaamaan pikkuhiljaa, vaikka Mauno stressasikin ja sai sätkyn aina kun liikahdin vähänkin jotenkin muuten kuin kävelemällä eteenpäin. Kun saatiin pari rauhallisempaa lenkkiä kentän ympäri, lopetettiin hyvään suoritukseen.

Sitten saapui Iida, olin itse nyt taluttamassa ja Iida ohjasti. Alkuun Mauno teki samaa kuin viimeksi, tosin ei yhtä suurieleisesti. Steppasi eikä alkuun ottanut yhtään käyntiaskelta. Kun otettiin pysähdyksiä, jäi paikalleen polkemaan ja yritti omin luvin lähteä etenemään. Pikku hilljaa Mauno rauhottui ja laskin riimunnarun irti. Ja Mauno oli mainio! Joka askeleelta se rentoutui enemmän, kuunteli ohjia ja pysähdyksetkin onnistuivat paikallaan seisten. Iida jutteli kokoajan ruunalle ja pysähdyksissä tuli silittelemään takapuolta ohjilla ja kädellä. En tiedä mitään ärsyttävämpää kuin ravihevonen jolle ei ole opeteltu seisomista ja kävelyä, joten en halua Maunosta sellaista. Vaikka ei siitä oikeasti ravihevosta tulekkaan, mutta kärryttely on hyvää treeniä ratsullekkin! Alla lyhyt video, vähän ennen kun lopeteltiin. En kerral kamera messiin ni saadaan muutaki kuin kännykkälaatua!