Moniponi-Alli

Pari kuukautta sitten Kisamatkalla-Senni kysyi apua hevostensa liikutuksessa. Ilmottauduin apuriksi ja kävin kovassa pakkasessa ratsastamassa Allin ja juoksuttamassa kaksi Sennin suokkia. Jännitin jonkun verran, olin ekaa kertaa edes käymässä heidän perheensä tallissa ja hevosetkin vielä täysin uusia. Hyvä kun edes tunnistin suokit toisistaan. Senni oli toisaalla, mutta hänen äitinsä kävi näyttämässä varusteet ja Penina istui autossa tekemässä töitä = henkisenä apuna. :D

Aloitin Allista. Ajattelin että sellainen tunnin reissu selästä käsin tulee olemaan varmasti aika jäätävää menoa, vaikka olinkin paksusti pukeutunut. Sen jälkeen olisi ihan mukava päästä taluttelemaan ja juoksuttamaan, niin lihaksiinkin ehkä palautuisi tunto pikku hiljaa..  Alli on isompi miltä se näyttää blogin kuvissa ja videoissa, eikä tilannetta paranna se että olen itse tällainen taskuraketti. Kuitenkin Sennin blogin perusteella oon aina tykännyt Allista, vaikka se ei ehkä olekkaan tallin helpoin hevonen. Jostain syystä tykästyn aina niihin, ehkä johtuu siitä että ensimmäinen hoitohevoseni oli läpensä mulkku ja silti rakastin sitä ylikaiken. Allissa on paljon samoja piirteitä kuin Bambessa ja Kissessä, joten uskoin että tultaisiin toimeen. Kissen jälkeen sanoin ettei enää ikinä tammaa, mutta koska kyseessä ei ole oma, niin väliäkö tuolla. :D

Älkää välittäkö löysälle jääneestä turpiksesta..

Käytiin maastossa vajaa tunnin lenkki. Alunperin meidän piti mennä kentälle, jossa itselläni on varmempi fiilis kun alla on uusi hevonen. Koska suunnistusvaistoni on mitä paskin, käännyttiin väärään suuntaan. Tajusin jossain vaiheessa että hutiin meni. Tuolla suunnilla on kuitenkin hyvin maastoja, joten kierreltiin siellä täällä. Ravia otettiin puolet matkasta, laukkaa ei otettu ollenkaan, koska tietkin olivat tuolloin vielä niin jäässä. Alli olikin tosi kiva! Kun käännyttiin takaisin päin, rupesi viimein sitä innostustakin löytymään. En antanut tamman paahtaa ykkönen silmässä, joten hän otti kerran seis, nousi vähän takajaloilleen ja sitten jatkettiin matkaa. Ei näitä tammoja ymmärrä ikinä..

Nyt ollaan muutamia kertoja oltu maastoilemassa ja pari kertaa kentällä. Aina kokee jotain uutta, yksi kerta painettiin menemään hackamorella, kun Allilla oli suussa piikkejä. Tämä siis ensimmäinen kertani hackamorella, vaikka olen mä Elmolla ja Kissellä ratsastanut pelkällä riimulla. Onneksi tällä kertaa oli Penina messissä, niin osasi neuvoa miten tuolla ratsastetaan. Hackamore oli itseasiassa ihan jeessin oloinen kapistus! Itse olen pitkään harkinnut jonkinlaisten kuolaimettomien suitsien ostoa, koska musta on hevoselle reilua pitää välillä kuolaimettomia päiviä.

Olen päässyt tuhottoman vähän viimeaikoina ratsastamaan, kaiken maailman messut, kengityskeikat yms, vie aikaa. Ja kun on vielä oma Maunokin. Onneksi nyt on vihdoin kaikki paikat sulana, niin pääsee tarpeen tullen pyörälläkin liikkumaan ja voi mennä aikaisemmin aamulla tai myöhemmin illalla kun ei ole niin tuhottoman pimeää kokoajan. Blogia ajatellen kuviakin on tosi vaikea saada, kun ollaan lähes joka kerta maastossa. Yritän että saisi vähän todistusaineistoa, jos Penina tulisi joku kerta vaikka pellon reunalle kuvaamaan kun paahdetaan hiekkateitä.

Yksi päivä Senni oli menossa juoksuttamaan Pyryä maneesille, joten sain tilaisuuden lähteä mukaan ratsastamaan Allilla. Ja tamma olikin kivempi kuin koskaan! Olin ratsastanut monta päivää Maunolla ja menettänyt siihen melkein jo hermonikin pariin otteeseen. Siispä oli mielettömän ihanaa ratsastaa jo koulutetulla hevosella. Nostin laukan ja annoin hevosen laukata. Alli nosti heti laukkapohkeilla. Ei tarvinnut antaa ylitseampuvaa ulkopohjetta jotta hevonen suorittaisi kulman, ei tarvinnut paljoa pohkeella painaa jotta hevonen menisi uralla tai rohkaista kokoajan jotta se jatkaisi laukkaa, Sai vain istua ja kokeilla miten taitava tamma on. Kaarteet otettiin maltillisemmin ja suoralla venytettiin laukkaa pitemmäksi. Rupesin hifistelemään; tehtiin laukkakasikkoa ja suoritettiin mun ekat laukanvaihdot kasikon keskellä. Niin että keskellä laukanvaihto ja matka jatkui toiseen suuntaan kasikolla. En ehkä tehnyt optimaallisen tarkkoja apuja, mutta taitavana hevosena Alli tiesi mitä haettiin. Pari kertaa jäi takapää jälkeen, mutta lopetettiin hifistelyt kun tuli molempiin suuntiin parit loistavat vaihdot. Alli oli alkuun ollut vähän laiskakin, mutta laukan jälkeen rupesi innostumaan. Otettiin Sennin neuvojen saattelemana muutamaa kavallettia jotka oli kahden laukka-askeleen välein. Ensimmäiset kerrat mentiin ihan päi honkia kun yritin vain pysyä hypyissä mukana. Ja tuli sieltä hiekalle laskeutuminenkin kun kumpikaan ei ollut varmoja että hypätäänkö seuraava kavalletti vai ei. :D Ihan loppuun sitten tulikin elämäni parhaimman tuntuiset kavalletit! Ja on sillä Allilla vaan järkyttävän pitkä laukka..

Viimeksi käytiin vähän reippaampi lenkki maastossa. Vajaassa tunnissa mentiin alta kymmenen kilsaa, josta käveltiin vain alku- ja loppukäynnit. Ja on maastoilu vaan kivaa kun on maastovarma hevonen alla! Voit reippaassakin laukassa vain katsella maisemia, kun ei tarvitse miettiä mahdollista U-käännöstä tai ojaan hyppäämistä. Puolessa välissä matkaa Alli alkoi jo reilusti innostua, mutta hidasti silti nopeasti tahtoessani.

Mut jep, näihin kuulumisiin! (: