Näkemiin Kisse

"Kisse rakastaa liikkua. Kun haen joka päivä ainoastaan Elmoa tarhasta ratsastamaan, joudun joka kerta särkemään tamman sydämen. Ei Kisse, et pääse tänäänkään kentälle."

Kirjoitin pitkän stoorin muutama päivä sitten. Poistin lopulta kaiken muun, paitsi yllä oleva pätkä on "alkuperäisestä" tekstistä. En tiedä mitä kirjottaisin. Ensimmäinen teksti oli sumuinen ja huonosti kirjoitettu. Ja ilman punaista lankaa. Ajatuksena kuitenkin oli se, että kirjoitan tämän luonnoksiin ja minun tarvitsee vain oikealla hetkellä painaa "Julkaise".

Kisse oli kipeä. Kun tamma tuli meille, kävimme melkein heti kuvauttamassa sen Kangasalan klinikalla. Kavioluu oli kääntynyt jonkin verran. Nyt se oli kääntynyt lisää aiheuttaen jo kipua. Myös selässä oli kroonista vaivaa. Etupää tokenisi ehkä lääkkeillä ja levolla, sen sijaan kinnerpatit tarvitsisivat säännöllistä liikuntaa että kintereiden tilanne ei pahenisi. Ei ollut juuri vaihtoehtoja siis.

Soitin ensin Kangasalan klinikalle, jossa on tamman tunteva henkilökunta. Kangasala ei tee hevosten lopetuksia, joten seuraava vaihtoehto oli Orimattila. Soittoa sinne siis. Keskiviikkona oli ensimmäinen vapaa aika, sovittiin se. Ennen kuin ihmisen tyhmät tunteet ottaisi vallan ja peruisin koko homman. Se ei olisi oikein Kisselle, joka on niin paljon luottanut ja rakastanut.
Tiistai iltapäivällä lastasimme Kissen autoon. Kisse hämmästeli traileria tovin, mutta alle vartissa lastautui lähes itse koppiin. Matka meni hyvin, mutta liian nopeasti. Tamma jätettiin nukkumaan klinikan boxiin.

Syysaamu oli kaunis. Viileähkö, mutta aurinko paistoi. Hyvästelin Kissen karsinassa, mutta sain vielä taluttaa tamman ulos ja olla ihan vieressä, kun Kisse nukahti.
Kiitos Kangasalan ja Orimattilan klinikat Kissen hoidosta.

Kisse nukahti ikiuneen 9.9.-15, keskiviikko aamuna.

CLASSIC KISS XX

2 / 2002 - 9 / 2015

Mikael Wahlmanin esteklinikka

Kyran klinikka Ypäjällä 21.3.

Teksti: Penina Peltonen, http://pennien.blogspot.fi / Kuvat: Alex Muurinen

Alunperin emme taloudellisista syistä suunnitelleet edes menevämme seuraamaan kauan odotettua Kyra Kyrklundin kouluklinikkaa, mutta saimmekin "sponsoriliput" Just Dressagelta ja Lampolan Ratsutilalta! Näin ollen suuntasimme lauantaiaamuna kohti Ypäjää.

Kävimme matkalla kahvilla ja syömässä ja ajelimme rauhakseltaan. Olimme yhden aikoihin Ypäjällä. Seurasimme jonkin aikaa oripäivien verryttelyä opistohallissa ja sitten menimme hyvissä ajoin lippujonoon. Saimme paikat puolesta välistä pitkää sivua ja noin keskiriveiltä. Oikein ihanteelliset paikat siis! Paikan päällä olivat "kaikki".

Kyra saapui hyväntuulisena Hockuksen juontamana maneesiin. Heti aluksi Kyra ilmoitti, että ei aio tuoda mitään suuria muutoksia ratsastamiseen. Aiheena olikin "nuoren hevosen tie GP:hen" ja perustyöskentely. Ratsukot oli edellisenä päivänä käyty läpi Kyran toimesta ja järjestetty nyt 30 minuutin sessioihin. Mielestäni ratsukot olivat hyvinkin sopivia ja istuivat ratsun koulutuskaareen, sieltä perusratsastuksesta vaativaan. Kyra mainitsi valmentajien erot, kuinka jokainen valmentaja kiinnittää eri asioihin huomiota. Jokainen valmentaja poimii yhden heikkouden, jota pääasiallisesti parantaa ja korjaa. Tulokseen pääsee eri teitä ja jos yksi ei toimi, kokeillaan toista. Mielikuvien kuningattarena Kyra vertasi tulosta Himalayan vuoreksi; huippu on samanlainen, mutta sinne ylös pääsee montaa eri reittiä!

Ensimmäisessä ryhmässä oli 5-vuotias kouluhevosen alku ja vanhempi kouluratsu. Tarkkailtiin niiden liike-eroja ja ratsastettavuutta. Kyra painotti, ettei muoto löydy vain ohjilla, vaan nimenomaan eteenpäin ratsastuksella. Hän uskalsi rohkeasti käyttää termejä "vemputtaa" ja "sahata". Kokoamisessa hevonen ottaa painoa takajaloille, jolloin etuosa nousee. Ratsastajan täytyisi mieltää ajatusmallina säkä ylös. Ymmärsin myös, kuinka paljon Pia Varjonen on ottanut oppia Kyralta. Vatsalihasten aktivointi oli kuin olisi kuunnellut jotain Pinkin tuntia toistolla. ;) Ei pitäisi ajatella hevosta musta-valkoisesti ylä- tai alalinjan kautta, vaan kuvitella hevosen rungon, kylkiluiden olevan vieterijousi. Jousi supistuu ja venyy ratsastuksen mukaan. Jos ylälinjaa pyöristää, alalinja menee kasaan. Yleisön piti nousta, vetää selkä notkolle ja koettaa nostaa jalkaa. Vaikeaa. Tämän jälkeen sama selkä pyöreänä. Kumpi olikaan helpompaa? Kyra jakoi myös hevosen rungon palikoihin, joiden rajat tulisi ratsastajan hahmottaa. Mikäli ulkolavan palikka karkaa ulos, se tulee korjata välittömästi. Rentoutta alleviivattiin.



Kyra tarkkaili paljon hevosta takaosan työskentelyä ja millaisen "välitilan" takajalat jättivät. Hän suositteli raippaa ulkokäteen, jolloin energia on helpompi ratsastaa ulkojalalle. Näin takajalka saa laukassa enemmän tilaa työskennellä. Suurin "ihmetys" taisi olla, kun Kyra ilmoitti todenneensa, että tuki pitää olla tasaisesti molemmilla ohjilla, ei vain ulko-ohjalla. Tällöin tuntuma on tunneli, jota pitkin hevonen kulkee varmana. Eräänlainen neutraali pakkopaita, jonka ansiosta hevonen lopulta rentoutuu. Itse käsitin tämän nimenomaan hartianlevyisinä käsinä, jonka myös Janne Bergh joutui toteamaan. Tämän ryhmän ratsukoille asetettiin ns. kauhukahva, jonka alta ohjat menivät. Remmi auttoi korjaamaan käsiä ulospäin, ei alas. Kiittäminen ulkokädellä tuotti niin minulle kuin ratsastajillekin päänvaivaa. On vaikeaa korjata samantien vanhaa tapaa. Ideana oli, että kun taputtaa ulkokädellä on hyvä tilaisuus ratsastaa ulkopohkeella eteen tai suoristaa. Muuten ulko-ohja pysyy vakaana. Niskaakin tulisi nostaa vain yhdellä ohjalla. Tässä vaiheessa mieleeni palasi Marko Björsin yksityistunti, jolla oli toissa syksynä. Björssillä taas aika radikaali tapa taivuttaa hevosta johtavalla sisäohjalla ja sisäpohkeella, jopa hieman yli.

Valmentajille oli tarjolla hyviä harjoituksia ja korjaustapoja sekä ylipäätään mahdollisuus seurata ratsastajien korjaamista. Näppärä pikkukonsti istunnan tuomiseen keskelle hevosta (jonka olinkin jo unohtanut) oli, kun Kyra pyysi ratsastajaa katsomaan ulkokautta hevosen häntää. Joskus aikoinaan tämä oli laukannostoissa trendi, tehtiin "Kyra-nostoja"... Mutta toimiva pikkujippo. Painotettiin myös, että satulaa ratsastamalla ei pääse eteenpäin. Satulan hinkkaaminen ei auta. Ratsastaminen on samanlaista kuin polkupyörällä ajo; satulaa hinkkaamalla ei pääse mihinkään - täytyy polkea. Istunta on siis tärkeää, mutta yhtälailla tulee käyttää muitakin apuja.

Paljon oli työskentelyä ulkoapujen kanssa, jos asian voi näin kiteyttää. Siiri Kyrö ratsasti ympyrällä lievää taivutusta ulos, jolloin ulkopohje tehostui. Eräs hevosista tarjosi ravin sijasta aina hieman jännittyessään laukkaa tai piaffea. Ratsastajan tuli ratsastaa voltti ulospäin ja takaosaa ulos, jolloin hevonen korjasi itse tiputtaen raville. Jos laukka nousi uudestaan, voltti toiseen suuntaan. Aina ulospäin. Tämän tyyppisesti on meillä työstetty kuumempia hevosia, joten jo hyväksi todettu harjoitus! Suoristus ratsastetaan sen puolen pohjeavuilla, jolla vähemmän tukea. Kyra painotti, että pohkeita käytetään kuten raippaa; vain tarvittaessa ja nopeasti. Ei puristusta, sillä eihän raipallakaan paineta kylkeä koko ajan.

Ainoana poniratsastajana ollut Ida-Lotte Peltoniemi ratsasti ravissa avotaivusta uralla. Poni juoksi jonkin verran alta ratsastajaa karkuun, jolloin vauhti kiihtyi avotaivutusta tehdessä. Tähän neuvona Kyra pyysi Ida-Lottea tekemään taivutusten aikana käynti-ravi siirtymisiä. Näin poni jäi odottamaan ratsastajaa ja jaksoi keskittyä paremmin.



Loppuun vielä mielikuva. Kyrklund sanoi, että kouluratsastaja on kuin leipuri. Saadakseen tietynlaisen kakun, tulee käyttää tietynlaista reseptiä, johon kuuluu tietynlaisia perustarvikkeita. Halutessaan erikoisempaa leivoskakkua, tulee ainesosiakin muuttaa. Parhaimmillaan kouluradan aikana tulee käyttää useampaa eri reseptiä saadaakseen onnistuneen kakun! ;) Täytyy sanoa, että sessiot olivat mielenkiintoisia ja pidin siitä, että jopa Suomen kärkiratsastajat joutuivat hiomaan ja palaamaan perusasiohin. Temppuja ei ollut tarjolla, eikä toivottavasti kukaan sellaista odottanutkaan! Viimeisellä puolituntisella näki jopa (!!) piruetteja ja se oli mielestäni riittävästi. Iso kiitos Hevosopistolle ja itse professori Kyrklundille!

Instagramissa pieni kuvakisa #playssonnet, jaossa Kyran nimmari. Osallistu!

Klinikkareissu

Tänään päästiin jopa klinikalle paikan päälle! Annettiin aamuruokien aikana Kisselle tuubillinen yrttirauhoittavaa, joka rauhoittikin jonkin verran Kisseä nopeasti - muutamien yrityksien jälkeen tyttö oli jo autossa.

 
Oltiin reippaasti ajoissa Kangasalalla, saatiin pistää Kisse karsinaan ja ite hengattiin kahviossa.
Ensin oli ihan ontumatutkimus, kävelytin ja juoksutin suoralla. Lääkäri taivutteli kaikkia jalkoja eri suuntiin ja joka välissä juostiin taas. Maneesissa pehmeällä pohjalla liinan päässä ravi sekä laukka, ulkona kovalla pohjalla otettiin vaan ravi. Oikea kierros laukassa oli se missä Kisse rupesi pomppimaan, mutta muuten meni nätisti eikä hälyttävästi ontunut.
Lääkäri sanoi missä näki ongelmat ja kuvattiin siis satula-alue, kintereet, etujalan kaviot ja niska. Satula-alue ja niska, koska reagoi voimakkaasti kun lääkäri vähän hieroi, kintereet taas tuntui vaikuttavan eniten taivutuskokeen aikana.

Lopulta selvisi paljon, niskasta löytyi pieni kalkkeutuma, eli on joskus lyönyt pahasti kerran tai useamman kerran. Tämä ei kuitenkaan vaikuta mitenkään mihinkään, koska on sellaisessa kohdassa ettei ihan niskahihna paina.

Kintereistä pientä alkavaa kinnerpattia, joka ei myöskään vakavaa. Normaalia liikuntaa lääkärin mukaan, ei tietenkään mitään metrin hyppäämistä tai kenttää - joka ei mun tarkoitus ole ollutkaan missään vaiheessa. Ja pattien hoitoa, mm. kaviot pidetään lyhyinä ja kunnon lämmittely ennen työtä. Jos patit pahenevat niin harkitaan kortisonipiikitystä. Netissä luki että kintereen sisäpuolille kannattaisi liikunnan jälkeen lämpölinimenttiä laittaa, mutta onko jollain kokemusta että kannattaako? Vai toimisikohan kinner-botit?

Kaviot olivat ok.  Kisse on lääkärin mukaan sairastanut kaviokuumeen joitakin vuosia sitten ja sen näkeekin että oikean etujalan kavio on vähän pystymmässä kuin vasemman. Antura on myös oikeassa jalassa ohut, lääkäri suositteli kengittämään pohjalliset etujalkoihin kunnes antura vahvenee.

Ainut oikea ja suurin häikkä olikin selässä eikä jaloissa/kavioissa. Todennäköisesti aikaisemmin on pidetty epäsopivaa satulaa ja ratsastettu liian ryhdikkäässä muodossa, joka on vuosien saatossa saanut selän kasaan, jollon okahaarakkeet ovat nykyään todella lähellä toisiaan ja osa haarakkeista osunut toisiinsa välillä. Tähän vaivaan paljon selän jumppaa kaikin tavoin, maasta käsittelyä ja hierontaa.

Liikkumaan päästään siis taas heti kun pohjalliset on alla, hieroja on tulossa ja tarkistetaan vielä kertaalleen että meidän satula istuu. Kaikin puolin oon ite tosi helpottunut, ettei mitään todella vakavaa löytynyt - kaikkiin näihin löytyy ratkaisu!

Autoon Kisse ei olisi taaskaan tahtonut, mutta oli sen verran tuiterissa vielä että yksitellen nostelin jalkoja lähemmäs auton sisusta.

Kahden viikon Metacam-kuuri saatiin ja katsotaan ainakin kevääseen, sitten täytyy harkita nivelten piikittämistä jos mitään muutosta ei ole haarakkeisiin tullut.

Kisse kiittää, vaikka sitä vituttikin ajella ympäri kyliä. Varsinkin kun auto hyyty ja jouduttiin hetki odottaa bensaa..

Edit // Blogiin tuli kommentti jonka vahingossa poistin, mutta joku kommentoi siis että Kissellä olisi jo viisi vuotta ollut alkava kinnerpatti. Tämmöistä tietoa ei entinen omistaja ole kertonut, jolta juuri hetki sitten kysyin uusiksi että mitä vaivoja Kissen jaloissa on ollut.

Huoh

Eipä sitten menty klinikalle. Viimeksi Voistiolla Kisse oli hankala lastata, joka oli siis ensimmäinen hankala lastaus meille tultaessa. Kuitenkin meni autoon, mutta tänään sitten Kisse ei mennyt autoon normaalinkaan vertaan ja loppujen lopuksi jäi nököttämään enää vain rampille. Yli tunti yritettiin hyvällä ja sitten pahalla ja ei onnistunu. Kisse jäi kotiin ja jouduin soittaa Orimattilan klinikalle ettei enää keretä paikan päälle.

Alunperinhän soitin Kangasalan klinikalle, mutta sieltä ei vastattu. Orimattila on ihan täynnä koko ensi viikon ja näinpä kokeilin uusiksi Kangasalalle ja sinne päästään maanantaina. Haettiin myös stressaaviin tilanteisiin tarkoitettua "pastaa" Kisselle, joka laitetaan aamuruokaan ja sen pitäisi rauhoittaa hevosta. Pahoin vain pelkään että tuo yrttipohjainen mömmö ei toimi, oon niin skeptinen kaikenlaisiin aineisiin..

Huomenna koitetaan saada Kisse edes kerran autoon, ettei tamma nyt luule että hän voitti.

Jalka sen sijaan ei voi kummempaa. Jalka ihan normaali, käynti ei enää ole niin ontuvaa, mutta ravi senkin edestä.

Ruokintaa rupesin viime viikolla vähentämään, turhaan väkirehua saa nyt kun liikunta on vähän käyntiä kentällä omatoimisesti. 

--

Oon yrittänyt ahkerasti nyt käydä Peninan tunneilla, ettei oma oppiminen tyssää tähän. Ensin Musella ja eilen Nannalla. Nannalla oli muutaman vapaapäivän jälkeen mielettömästi virtaa ja pukkilaukkaa vedettiin. :D Tamma oli kyllä ihan super, vaikka tavallisesti hyvin suuren tahmeutensa takia ei mun lemppareita.

Lauantaina sitten taas ponien ratsastusta ja meidän seuran syyskokouskin.

Ps. joko luitte uuden Hippos-lehden? Tämän lehden jutut vaikuttaa tosi hyviltä, vaikkakin vasta Elmo Jankari -jutun oon itse lukenut.

Ja osallistukaas kuvakilpailuun! Kävin tänään jo palkinnonkin ostamassa.

Klinikalla

Teininä kun hormonit kulki astetta kiihkeemmin niin tulivuori oli purkautunut melkein päivittäin. Nykynen olotila on kuitenkin tasaantunut, mutta tänään kyllä käytiin lähellä tota purkautumista mitä teininä vetelin.
En edes loppujen lopuksi miksi, taino ehkäpä siksi kun Hinkulan tiedonkulku ei ole mitä parhain.

Maanantaina(?) oli aihetta että lähettäisiin klinikalle, minä ja 3 muuta meidän luokalta päätti lähteä messiin. Hevosia oli lähdössä ensin vissiin Vihuri, Aino, Leksa ja opettajan oma hevonen. Se vaihtui vissiin kolme kertaa ja loppujen lopuksi lähti Viima, Aino, Leksa ja opettajan oma. Tänään aamulla Riina päätettiin ottaa toisen hevosen tilalle kyytiin, pistin sen alle tunnissa valmiiksi ja kuulin ettei Riina lähdekkään. Siinä vaiheessa oli todella lähellä etten purannut tunteita opettajalle vaan tyydyin kitisemään että kiva kun mullekkin ilmotetaan.

No laitettiin noi rekkaan ja ajettii sellanen kaks tuntia Ylivieskaan. Nukuin oikeestaa molemmat matkat..
Hevoset otti hyvin matkan, Leksa vähän rupes riehumaan menomatkan lopussa.

Otettiin ensin Leksa, nuorest iästä huolimatta se käyttäyty tosi hienosti. Se otettiin matkaan kastraation takia, sille annettiin mömmöjä, vietiin pehmustettuun huoneeseen ja lisää mömmöjä. Leksa romahti siellä kumoon ja vinssin ja semmosen vehkeen (:DD) kanssa otettii hevonen toimenpidehuoneeseen. Nostettiin etujalat ylös ja koukistettiin takajalat ylöspäin. Lääkäri sitten leikkeli munat poijes, oli tosi opettavaist kyllä päästä kattoo sitä eikä se ees ollut niin kummonen juttu ku oon ajatellut.

Tähystettin loput kolme hevosta kun ne on kaikki köhineet lenkkien jälkeen. Ainolla oli hieman rakkuloita, mutta muut oli "puhtaita". Jos ihan kärryillä pysyin niin Ainolle pistettiin henkitorveen jonkinlaista sumutetta, limaa irrottavaa lääkettä ja pitkävaikutteista antibioottia.

Viima

Aino

Aino tiistaina mun uhrina kengitykses

Odoteltiin hetki että Leksa selviytyy tolpilleen, pakattiin hevoset uudestaan ja ajettiin takasin.
Oli kyllä jees eka klinikkareissu vaik mun raukka Riina ei mukaan päässytkään.