Juoksutusta

Alkuviikosta oli sekä Elmolla että Kissellä maastakäsittelyä, juoksutusta tällä kertaa. Myös Bambe pääsi pitkästä aikaa liinan päähän, mutta harmittavasti en sillon tajunnut ottaa videota! Harjotellaan vielä kypäräkameran käyttöä, joten välillä kamera kuvaa ihan minne sattuu..

Elmo on opetettu jo aikaisemmassa kodissa liinaan ja ohjasajoon, siksi on ollut helppo lisätä se kevyempiin päiviin mukaan. Elmo 4v kuitenkin vielä tarvitsi myös maastakäsittelyä, jotta ihmisen auktoriteetti pysyy. Nyt 5v kautena ollaan maastakäsitelty vähemmän, keskitytty enemmän ratsastettavuuteen.

Kisse ja Bambe ovat molemmat vielä jäykkiä ja lihaksettomia, niinpä saavat liikkua enemmän ilman ratsastajaa, jotta joka kerta ei ole painolastia selässä. Kisseä ruvetaan kohta opettamaan ohjasajoon. Bambe yrittää ajottain päästä liinan päästä pois, joten sillä en lähde kokeilemaan turvallisuuden nimissä kahdella liinalla. 

Juoksutuksessa käytän suitsia (ei deltaa), juoksutusvyötä, suojia tarpeen mukaan. Juoksutan todella todella harvoin ilman mitään "apujärjestelmää". Meiltä löytyy kumichampon, pessoa sekä pitkä liina joka kulkee säältä etujalkojen välistä kuolainrenkaisiin ja jonka nimeä en nyt muista. Pessoa on minulla ahkerammin käytössä, siinä on miljoona eri säätöä jokaisella hevoselle sopivaksi!

Yhdellä liinalla juoksuttaessa laitan lukon kuolainrenkaan läpi kulkemaan leuan alta ja kiinni toiseen renkaaseen, toinen tapa on pistää lukko kuolainrenkaan läpi, niskan takaa kulkemaan ja kiinni toiseen renkaaseen. Valitettavasti kuvaa ei nyt ole, tarkkasilmäiset näkee ensimmäisenä mainitun tavan Kissellä ekassa videossa. Kun ei käytä deltaa, "ongelma" on se että joutuu suuntaa vaihtaessa avaamaan lukon ja säätämään liinaa taas toiseen suuntaan sopivaksi. Minusta kuitenkin delta painaa inhottavasti kuolainta alaspäin ja saattaa painaa hevosen kitalakea, varsinkin nivelkuolain. Kapsonia sen sijaan en ole ikinä päässyt kokeilemaan, mutta sekään ei kuulemma ole täysin pelkkää plussaa?

Elmolla mentiin kahdella liinalla, ensin alkukäynnit maastossa ja siitä jatkettiin kentällä. Ohjasajo jäi näemmä videosta pois, mutta eipä siinä olisi kuin Elmon peppua. Olin laittanut tötteröitä kentälle ja harjoiteltiin tiukempia käännöksiä ja suoristuksia tötteröiden välillä. Elmo meni kuin vieterikoira, takapää ja etupää ihan solmussa. Hetken aikaa kun oltiin saatu suoria pätkiä, jatkettiin ympyrälle ravia ja laukkaa. Ideana oli vain saada eteenpäinpyrkivää Elmoa ja rentoutta. Välillä onnistuikin ja välillä taas ei. Elmo kuitenkin yllättävän hyvin kuunteli ääniapuja, ajattelin että uhmaikä-Elmo olisi ihan kuspää.



Kissen kanssa käytiin toisessa suunnassa pidemmät alkukäynnit ja tultiin yhdellä liinalla ja pessoalla kentälle pyörimään. Kisse oli alkuun todella jäykkä ja kesti kauan lämmetä, laukkojen jälkeen parani ravikin paljon. Otettiin reilusti ravia ja vähän laukkaa molempiin suuntiin, niin että tamma meni hyvin. 2014 talven kiukuttelusta ja menohaluttomuudesta ei ollut mitään tietoa, vaikka kuntoa ei kunnolla liikkumiseen olekkaan ja mahaakin sen edestä. ;D



Bambesta ei tosiaan nyt tullut otettua videota. Juoksutus tapahtui kuitenkin apuna tuo pitkä liina jonka nimeä en muista. Ensin juoksutin molempiin suuntiin ravia ja laukkaa ilman liinaa ja sitten asetin tämän "apuliinan" jalkojen välistä kuolainrenkaisiin. Bambe olisi mieluummin juossut pää pilvissä piaffea, mutta ajottain kulki tosi nätisti. Oikeaan suuntaan tamma kiukutteli ja yritti vaihtaa pari kertaa suuntaa. Tämä apuliina ei tuntunut olevan oikea tammalle, Bambe kulki välillä todella etupainoisena. Ensi kerralla kokeillaan pessoaa korkeammilla säädöillä.
Ravi oli ok, laukka taas ei. Kun Bamben lomakuukausien jälkeen aloin sillä ratsastamaan, laukka oli hyvin ylöspäin ja näytti enemmän aropupulta kuin hevoselta. Sain ratsastamalla laukan venymään, mutta nyt se on taas pupua..

Seuraavaksi Elmo pääsikin hyppimään, Kisse Roosan selkäänsä ja Jesse meni pitkästä aikaa Bambella!

Ja vielä kisavarustuksella!

Kyran klinikka Ypäjällä 21.3.

Teksti: Penina Peltonen, http://pennien.blogspot.fi / Kuvat: Alex Muurinen

Alunperin emme taloudellisista syistä suunnitelleet edes menevämme seuraamaan kauan odotettua Kyra Kyrklundin kouluklinikkaa, mutta saimmekin "sponsoriliput" Just Dressagelta ja Lampolan Ratsutilalta! Näin ollen suuntasimme lauantaiaamuna kohti Ypäjää.

Kävimme matkalla kahvilla ja syömässä ja ajelimme rauhakseltaan. Olimme yhden aikoihin Ypäjällä. Seurasimme jonkin aikaa oripäivien verryttelyä opistohallissa ja sitten menimme hyvissä ajoin lippujonoon. Saimme paikat puolesta välistä pitkää sivua ja noin keskiriveiltä. Oikein ihanteelliset paikat siis! Paikan päällä olivat "kaikki".

Kyra saapui hyväntuulisena Hockuksen juontamana maneesiin. Heti aluksi Kyra ilmoitti, että ei aio tuoda mitään suuria muutoksia ratsastamiseen. Aiheena olikin "nuoren hevosen tie GP:hen" ja perustyöskentely. Ratsukot oli edellisenä päivänä käyty läpi Kyran toimesta ja järjestetty nyt 30 minuutin sessioihin. Mielestäni ratsukot olivat hyvinkin sopivia ja istuivat ratsun koulutuskaareen, sieltä perusratsastuksesta vaativaan. Kyra mainitsi valmentajien erot, kuinka jokainen valmentaja kiinnittää eri asioihin huomiota. Jokainen valmentaja poimii yhden heikkouden, jota pääasiallisesti parantaa ja korjaa. Tulokseen pääsee eri teitä ja jos yksi ei toimi, kokeillaan toista. Mielikuvien kuningattarena Kyra vertasi tulosta Himalayan vuoreksi; huippu on samanlainen, mutta sinne ylös pääsee montaa eri reittiä!

Ensimmäisessä ryhmässä oli 5-vuotias kouluhevosen alku ja vanhempi kouluratsu. Tarkkailtiin niiden liike-eroja ja ratsastettavuutta. Kyra painotti, ettei muoto löydy vain ohjilla, vaan nimenomaan eteenpäin ratsastuksella. Hän uskalsi rohkeasti käyttää termejä "vemputtaa" ja "sahata". Kokoamisessa hevonen ottaa painoa takajaloille, jolloin etuosa nousee. Ratsastajan täytyisi mieltää ajatusmallina säkä ylös. Ymmärsin myös, kuinka paljon Pia Varjonen on ottanut oppia Kyralta. Vatsalihasten aktivointi oli kuin olisi kuunnellut jotain Pinkin tuntia toistolla. ;) Ei pitäisi ajatella hevosta musta-valkoisesti ylä- tai alalinjan kautta, vaan kuvitella hevosen rungon, kylkiluiden olevan vieterijousi. Jousi supistuu ja venyy ratsastuksen mukaan. Jos ylälinjaa pyöristää, alalinja menee kasaan. Yleisön piti nousta, vetää selkä notkolle ja koettaa nostaa jalkaa. Vaikeaa. Tämän jälkeen sama selkä pyöreänä. Kumpi olikaan helpompaa? Kyra jakoi myös hevosen rungon palikoihin, joiden rajat tulisi ratsastajan hahmottaa. Mikäli ulkolavan palikka karkaa ulos, se tulee korjata välittömästi. Rentoutta alleviivattiin.



Kyra tarkkaili paljon hevosta takaosan työskentelyä ja millaisen "välitilan" takajalat jättivät. Hän suositteli raippaa ulkokäteen, jolloin energia on helpompi ratsastaa ulkojalalle. Näin takajalka saa laukassa enemmän tilaa työskennellä. Suurin "ihmetys" taisi olla, kun Kyra ilmoitti todenneensa, että tuki pitää olla tasaisesti molemmilla ohjilla, ei vain ulko-ohjalla. Tällöin tuntuma on tunneli, jota pitkin hevonen kulkee varmana. Eräänlainen neutraali pakkopaita, jonka ansiosta hevonen lopulta rentoutuu. Itse käsitin tämän nimenomaan hartianlevyisinä käsinä, jonka myös Janne Bergh joutui toteamaan. Tämän ryhmän ratsukoille asetettiin ns. kauhukahva, jonka alta ohjat menivät. Remmi auttoi korjaamaan käsiä ulospäin, ei alas. Kiittäminen ulkokädellä tuotti niin minulle kuin ratsastajillekin päänvaivaa. On vaikeaa korjata samantien vanhaa tapaa. Ideana oli, että kun taputtaa ulkokädellä on hyvä tilaisuus ratsastaa ulkopohkeella eteen tai suoristaa. Muuten ulko-ohja pysyy vakaana. Niskaakin tulisi nostaa vain yhdellä ohjalla. Tässä vaiheessa mieleeni palasi Marko Björsin yksityistunti, jolla oli toissa syksynä. Björssillä taas aika radikaali tapa taivuttaa hevosta johtavalla sisäohjalla ja sisäpohkeella, jopa hieman yli.

Valmentajille oli tarjolla hyviä harjoituksia ja korjaustapoja sekä ylipäätään mahdollisuus seurata ratsastajien korjaamista. Näppärä pikkukonsti istunnan tuomiseen keskelle hevosta (jonka olinkin jo unohtanut) oli, kun Kyra pyysi ratsastajaa katsomaan ulkokautta hevosen häntää. Joskus aikoinaan tämä oli laukannostoissa trendi, tehtiin "Kyra-nostoja"... Mutta toimiva pikkujippo. Painotettiin myös, että satulaa ratsastamalla ei pääse eteenpäin. Satulan hinkkaaminen ei auta. Ratsastaminen on samanlaista kuin polkupyörällä ajo; satulaa hinkkaamalla ei pääse mihinkään - täytyy polkea. Istunta on siis tärkeää, mutta yhtälailla tulee käyttää muitakin apuja.

Paljon oli työskentelyä ulkoapujen kanssa, jos asian voi näin kiteyttää. Siiri Kyrö ratsasti ympyrällä lievää taivutusta ulos, jolloin ulkopohje tehostui. Eräs hevosista tarjosi ravin sijasta aina hieman jännittyessään laukkaa tai piaffea. Ratsastajan tuli ratsastaa voltti ulospäin ja takaosaa ulos, jolloin hevonen korjasi itse tiputtaen raville. Jos laukka nousi uudestaan, voltti toiseen suuntaan. Aina ulospäin. Tämän tyyppisesti on meillä työstetty kuumempia hevosia, joten jo hyväksi todettu harjoitus! Suoristus ratsastetaan sen puolen pohjeavuilla, jolla vähemmän tukea. Kyra painotti, että pohkeita käytetään kuten raippaa; vain tarvittaessa ja nopeasti. Ei puristusta, sillä eihän raipallakaan paineta kylkeä koko ajan.

Ainoana poniratsastajana ollut Ida-Lotte Peltoniemi ratsasti ravissa avotaivusta uralla. Poni juoksi jonkin verran alta ratsastajaa karkuun, jolloin vauhti kiihtyi avotaivutusta tehdessä. Tähän neuvona Kyra pyysi Ida-Lottea tekemään taivutusten aikana käynti-ravi siirtymisiä. Näin poni jäi odottamaan ratsastajaa ja jaksoi keskittyä paremmin.



Loppuun vielä mielikuva. Kyrklund sanoi, että kouluratsastaja on kuin leipuri. Saadakseen tietynlaisen kakun, tulee käyttää tietynlaista reseptiä, johon kuuluu tietynlaisia perustarvikkeita. Halutessaan erikoisempaa leivoskakkua, tulee ainesosiakin muuttaa. Parhaimmillaan kouluradan aikana tulee käyttää useampaa eri reseptiä saadaakseen onnistuneen kakun! ;) Täytyy sanoa, että sessiot olivat mielenkiintoisia ja pidin siitä, että jopa Suomen kärkiratsastajat joutuivat hiomaan ja palaamaan perusasiohin. Temppuja ei ollut tarjolla, eikä toivottavasti kukaan sellaista odottanutkaan! Viimeisellä puolituntisella näki jopa (!!) piruetteja ja se oli mielestäni riittävästi. Iso kiitos Hevosopistolle ja itse professori Kyrklundille!

Instagramissa pieni kuvakisa #playssonnet, jaossa Kyran nimmari. Osallistu!

Pohjat sulaa!

Kenttämme on kovaa tahtia yrittänyt jo sulaa, mutta yöpakkaset on tehnyt parhaansa estääkseen tämän. Nyt joitakin päiviä ura on jo ollut parempi ja eilen koko kenttä oli täysin sulana! Tuntuu että kaikki hevoset ovat vähän hammasta purren kiertäneet kenttää minkä jaksavat koko talven, varsinkin Elmo. Nyt pääsee taas hyppimään ja kunnolla eteenpäin maastossakin, meillähän on naapurin peltokin käytössä. Kissen kinnerpatin takia tammakin on liikkunut niin vähän kovien pohjien takia, nyt pääsee sekin kunnon kohotukseen kun kenttä pehmeni. Ja mullakin alkaa työt 2 viikon päästä, ootan niin kovasti jo!

Elmo ei ole kuljetuskaluston puuttuessa (ja mun sairaalajakson takia) päässyt käymään Miksun tai maneesien luona, joten taukoa hyppäämisestä tuli reilu 2 kuukautta. Ja se on harmi, koska Elmo on ihan liekeissä kun pääsee hyppimään, niin kovasti yrittää vaikka ei vielä täysin tiedäkkään minne kaikki neljä koipea pitäisi asetella. Marianne tuli auttamaan mua yksi päivä että irtohypytetään ruunaa, pääsee ensin vähän muistelemaan mitä pitikään tehdä.

(c) Marianne Kriikkula

Nyt on myös neuroottinen, tarkka ja säännöllinen hevosen omistaja päässyt kotiin ja meininkiin vuokraajien kiusaksi.. ;'D Tässä viikon sisällä meillä on melkein aina ollut eri suojat, eri loimi ja eri varusteet.. Elmollahan on neljät omat suojat ja välillä ollaa lainattu Bambenkin suojia. Kevätsiivousta odotellessa, saa turhat kamat piiloon ja korjattua kaikki rikkinäiset, sitten parempi lähteä miettimään selkeämpiä varusteita vuokraajiakin ajatellen.

Irtohypytyksen jälkeen Elmo lähti selkeesti varmemmin hyppimään ristikkoa Elisan kanssa seuraavalla viikolla. Ensimmäinen este oli Elmosta järkytys, mutta siitä jatkui hyvin sujuvammin.

Myös Elmon liikutuskalenteri pääsi takaisin käyttöön, johon siis suunnittelen max. 4 viikkoa eteenpäin ruunan liikutukset. Aina joutuu säätämään aikataulujen, terveyssyiden tai sään takia, mutta näin suurinpiirtein soveltaen on edes jonkinlainen suunnitelma, johon on huomioitu rokotukset, kengitykset, valmennukset, kisat yms. Elmo kääntyi 5 vuotiaaksi vuoden vaihteessa ja se meinaa muutosta vähän treeniinkin. 4krt ratsastus muuttuu 5krt ratsastus per viikkoon. 2 vapaaksi jäävää päivää on pyhitetty vapaapäiviksi tai maastakäsittelyyn. Jos ja kun löytyisi sopivat vermeet ja kärryt, niin yksi päivä olisi ajopäivä. Tarkoitus olisi myös opettaa Kisse ja Elmo toimimaan käsihevosina, niin että heitä voi vetää perässään jos aikataulut menee tiukoiksi joku päivä. Elmo näytti jo lupaalta kun kävimme maastossa, Elisa ratsasti Elmolla ja minä menin edellä Lotan (shettis) ja kärryjen kanssa. Elmo ei välittänyt kärryistä mitään, sen sijaan kuin Kisse tuskin olisi suostunut ravaamaan perässä kovin mielissään. Kokeilin tuolloin myös uutta GoPro Hero3 White -kypäräkameraani, mutta menee tovi että saan videon tänne. Heti aluksi näkyy kuinka kaadan meidän paksun shettisparan.. Myös Roosa kokeili Akron ja esteiden kanssa kameraa ja alku on kyllä tuntunut lupaavalta kameran osalta! Äänenlujuutta pitää viedä säädellä, ei videossa ääniä oikein meinaa kuulua. Ostin kameran vähän käytettynä, joten siinä ei ollut ohjeita mukana. Niinpä jouduin paskalla englannillani katsomaan opetusvideoita youtubesta että saisin edes kameran vesitiiviin kuoren irti. Sain mukaan 2GB -muistikortin, isäni lupasi sponssata isomman. Tuo muistikortti pystyy kuvaamaan vain 15min, uuteen korttiin pitäisi mahtua ainakin tunnin verran materiaalia.

Elmo on mennyt tasasen paksua koulua viimeiset 2kk, nyt on aika siirtyä "ulos"! Treeniin sisältyy enää yksi koulupäivä, jos sitäkään. Muut on esteitä, puomeja ja erilaisia maastoja. Ja treenien pituus/vaativuus kovenee. Esimerkiksi käyntimaastot ovat pidempiä ja pellolla mentäessä mennään lujempaa. Kentällä taas mennään lyhyempiä pätkiä, mutta vaativampia tehtäviä.
Maastot Elmolla sujuu kokoajan paremmin. Välillä jotain hätkähtää tai ravatessa ohi vilkuilee postilaatikoita yms, mutta ei pysähtele tai pyri kotiin päin. Pysyy myös pellolla kaahatessakin kuskin hallinnassa.

Ajattelin tehdä superpostauksen viikonlopun Ypäjä reissusta, ensin oripäiviä, Kyran klinikkaa ja lopuksi hallikenttäkisat. Aika ei riitä kuitenkaan kaikkeen, oripäivät jää näkemättä, Kyran klinikalta mulla on tuskin mitään fiksua sanottavaa ja hallikenttiksistäkin kuvaan (tai yritän kuvata) vain maasto-osuuden kun siskollani on samana päivänä rippijuhlat joita vietetään keskipäivästä hetki ennen kuin lähdetään Ypäjälle takaisin Turusta. Sen sijaan yritän saada laadukkaita kuvia hallikenttiksistä, jos en muuta päivitettävää blogiin viikonlopusta keksi niin saadaanpa kuvista blogin täydennettä.

Alla vielä muutama fiilistelykuva viikon (?) takaisesta kun kellään ei ollut ulkona loimia!

Elmo

Salli

Bambe

Vespa, taka-alalla Putte

Alla oleva videonpätkä olkoon GoPron testausvideomme siihen asti kun saadaan hevosaiheista videokuvaa!