Oma kehittyminen

Alkuvuodesta kuvittelin olevani hyväkin ratsastaja, mutta tällä hetkel perun puheeni ja sanon että oon nyt hyvä ratsastaja - miettien että oon nyt tosissani ratsastanut noin vuoden ja siitä puolet on Hingunniemessä, jossa en kyllä ratsastajana kehittynyt juurikaan..

Maaliskuussa 2013

sh r. Trista

Trista kulki ajoittain paremmin ja mun istuntakin on joissakin kuvissa parempi, mutta tää on aika osuva kuva siitä millä tavalla pistin menemään kaikki ratsastustunnit.
Ensinnäkin istunta on karsea, polvet kainalossa, kämmenet kiinni toisissaan, ryhti hukassa ja katse maassa. Hevosen muodosta en tiennyt mitään, ajattelin että on olemassa vain peräänanto joka on sitten vaativan kouluratsastuksen juttu.
Puolipidäte ja apujen käyttö muutenkin oli sentään hanskassa jo, edelleen kyllä teki hankalaa olla oikeassa kevennyksessä.

Syyskuussa 2013

Kun tajusin muodon, rupesin liikaa katsomaan hevosen niskaa ja kaulaa ja siitä seurasi leuan laskemine rintaan melkeinpä. Tällä hetkellä minulle on asiasta niin paljon huudettu, että yritän parhaani pitää päätä ylhäällä, voihan hevosen niskaa silmillä välillä katsoa ilman että laskee päätä kuitenkaan.
Myös selkä on suoristunut roimasti! Mulla on vielä sen verran heikot olkapäät ja selkä, että olkapäät ja hartiat eivät vielä pysy kokoajan takana, mutta edistytään. Pohkeen paikka on löytynyt, huomaan myös selkeän eron jos pohje eksyy liian eteen.
Käsiä käytän paljon leveämmällä kuin ennen ja osaan käyttää niitä vaihtelevasti, riippuen mikä sopii millekkin hevoselle. Vähän korkeammalla tai alemmalla, ei niin tarkkaa sääntöä, kunhan hevoselle se on mukavaa ja eläin kulkee rennosti.
Osaan katsoa itse onko mikä kevennys menossa ja osaan vaihtaa sen ilman mainintaa, myös oikea kevennys toimii!
Istun satulan syvimmällä kohdalla, ennen peppu oli ihan liian takana. Vielä pitäisi oppia pitämään kantapää vähän alempana ja pohje lähempänä. Varsinkin esteillä pohje välillä irtoaa roimastikkin hevosen kyljistä.

Marraskuussa 2012




Hyppäsin mielelläni esteitä. Tyyli oli päin persettä, mutta yritin parhaani vaikka jännittikin aina pirusti. Mukauduin hyppyihin kuin mihinki 150cm osksereihin ja kuljin ihan liian löysällä tuntumalla. Ainut mitä osasin tehdä, oli katseen käyttö..

Helmikuussa 2013

 

Kesäkuussa 2013



Tällä hetkellä hyppään jo mukavasti 80cm ratoja, ainakin Musella. En oo Palomaalla ees kellään muulla hypännyt (täytyykin tehdä korjaus tähän ja hypätä joku päivä jollain). Peruasiat on hanskassa ja mukautuminen on maltillisempaa. Oon oppinut myös sen että esteiden välissä voi hengittää, vaikka se välillä unohtuisikin estettä lähestyessä. En jännitä enää yhtään koska luotan itseeni ja Museen täysillä ja tiedän ettei Muse mene jos epäröin. Käytän pohjetta hyvin sekä mukaudun vain sen verran mikä automaattisesti tulee kun hevonen ponnistaa ja hyppää. Tosin 80-90cm esteitä hypätessä mukaudun jo vähän enemmänkin.
Tiedän minkä verran on hyvä pitää hevosta kiinni edestä.
Vielä pitäisi harjoitella lähestymisiä. Kun ruvetaan pääsemään ratoihin joissa aika merkitsee eli vauhti kiihtyy, ei riitä enää uskominen Musen taitoihin katsoa ponnistuspaikkaa. Toinen juttu on se pohkeen pysyminen kyljissä sekä täytyisi harjoitella paljon laukanvaihtoja, nimittäin itse unohdan joskus kyseisen jutun esteen päällä ja sitten pitää ennen seuraavaa kaarretta vaihtaa laukka.

Helmikuussa 2013

 Syyskuussa 2013

Vähän erilainen teksti tällä kertaa, huomenna juttua Tallinnan horse showsta!

Mikael Wahlman - Gadriano R