10. elokuuta 2016

Surkea Kisaviikko

Lähdimme soitellen sotaan, kun ilmottauduimme Löpön kanssa Kisaviikolle. Meillä kuitenkin helpot hevoset (= Rex kokenut ja Mauno hyppää innoissaan mitä vain). Valmistautuminen oli sitä että kerran hyppäsimme kotona ja meni ihan hyvin alkusählinkien jälkeen. Mauno tiputteli turhan paljon puomeja, mutta oli innoissaan ja hyppäsi mielellään. Rex yritti päästä helpolla, mutta sitten Löpökin löysi tatsin hevoseen.

Noh, uus kengitys jotta saatiin nurmihokit alle ja jännityksellä odottamaan kisoja. Kyseessä oli seuraluokat 80cm, torstaina ja perjantaina. Torstaina oli vain perusrata, perjantaina suora uusinta. Ajatuksena oli ottaa puhtaat perusradat, mutta käänsin kelkkani kun kisapäivänä käytiin kävelemässä rata. Jokikinen este oli varustettu erikoisilla johteilla tai muilla härpäkkeillä. Torstain radan tiet olivat myös mun logiikalle aivan liikaa, perjantaina tiet olivat suorempia ja enempi loogisia. Sen sijaan perjantai alkoi massiivisella Subarun sponsoriokserilla. Nyt aloin vain syyttämään itseäni, kun en ole Maunoa totuttanut tällaisiin.



Verkka sujui kohtuu hyvin. Mauno malttoi ja hyppäsi ihan hyvin. Ei parhaimpiaan, mutta ihan jees. Verkassa hypättiin viimeiseksi okseri ja tää hyppy oli tähän astisista paras hyppy okserin yli!
Ajatuksen oli näyttää radan ekat esteet Maunolle odottaessa, mutta en kerennyt kun olikin jo meidän vuoro. Eka este hyvin, toisella tulinkin jo alas. Mauno tuntui olevan jo hyppäämässä, kun löi liinat ihan puomiin kiinni ja lähti peruuttamaan. Minä esteen toisella puolella ja Mauno toisella. Mauno antoi kiinni ja palattiin verkkaan ravailemaan hetkeksi.

Löpö suoriutui useammasta hypystä, mutta kahden hylyn saattelemana poistui myös radalta.

Mauno on kieltänyt muistaakseni kerran, ohihan se on mennyt/yrittänyt mennä useampaan otteeseen. Kisoissa tuli kuitenkin oikea kielto ja vielä harvinaisempaa, Mauno peruutti eikä halunnut siis edetä. Tässä vaiheessa olisi pitänyt jo kellojen soida, että Mauno ei ole oma itsensä.

Perjantaille lähdin kuitenkin uudella fiiliksellä ja nyt käytiin ostaa raippakin messiin. Rata oli tosiaan helpompi, mutta varsinkin ensimmäinen este oli aika kovaksi palaksi laitettu. Tiesin 99% varmuudella että Mauno ei siitä mene ja eihän se mennyt. Tokalla yrittämällä en kyllä enää edes yrittänyt ja raippakin oli turha.
Löpö tippui pahasti verkassa, mutta sai luvan jatkaa. Taas penteleen hylyt tuli radalta.
Emme olleet kuitenkaan ainoat epäonnistujat, yhteensä 15 lähtijää sai hylyn! Näistä lähes joka toinen tippui jossain vaiheessa rataa.


Perjantaina heräsin sitten kunnolla siihen, että jokin mättää. Verryttelyssä Mauno ei suostunut menemään edes ristikkoa! Sitä jo madallettiin entisestään eikä siltikään, punki vain jatkuvasti ohi. Sporttimoponi ei välittänyt mitään vaikka annoin pohkeita ja raippaa. Ja jos herkkä ja menevä hevonen ei välitä edes raipasta, jossain on vika.

Tuttu satulaseppä katsoi satulan ja se meni nyt vaihtoon, kokeilussa Wintecin Close Contact. Lähipäivinä menemme myös klinikalle katsomaan Maunon selän ja veriarvot.

Muutamien viikkojen päästä on Suomenratsujen Kuninkaalliset, mutta saa nähdä että startataanko me. Ehkä koulua, mutta se estepuoli on vielä pimennossa.

1 kommentti

  1. Tsemppiä, ettei Maunolta löydy mitään isoa.

    VastaaPoista