30. tammikuuta 2014

Jalkojen turvottelua ja käytöstä

Juuri kun Kisse rupesi olemaan hyväkin harrastehevonen, mentiin ryminällä alas ja kokoajan alaspäin..

Viimeksi kun kerroin kuulumisia, mainitsin Kissen naarmuista ja jalasta joka oli vähän turvoksissa. Nyt tämä jalka on täysin kuiva ja ok, mutta tänä aamuna vastakkainen takajalka (eli vasen), oli tukkina. Ja tähän verrattuna oikean jalan turvotus oli ihan mitätön, vaikka en mä tästäkään turvotuksesta vielä paniikkiin mene. Jalka ei ole kosketusarka, ei lämmin, kaviopulssi ei tunnu. Kisse kävelee ja juoksee vapaaehtoisesti ihan normaalisti. Käytiin talutuslenkillä maastossa ja lyhytkin lenkki laski turvotusta, yöksi laitoin tammalle bot-patjat. Aamulla mietitään että soitetaanko ell, kun on kuitenkin viikonloppu tulossa.

Ollaan siirrytty käytävältä karsinaan. Ensi alkuun Kisse oli kiukkuinen karsinassa, ei antanut ottaa kiinni, luimisteli ja tunki peppua ovelle. Päätin siis että tähän on turha puuttua, hoidan Kissen käytävällä ja karsina saa olla Kisselle oma rauhallinen paikka. Nyt Kisse on kuitenkin käytävällä ruvennut kuopimaan jo monien kuukausien ajan, olen eri tekniikoilla yrittänyt päästä tästä tavasta, mutta mikään ei tunnu auttavan. Nyt olen viikon verran hoitanut Kisseä karsinassa ja tyttö onkin yhtäkkiä siellä ihan eri hevonen. Ei kuovi, rauhallisesti seisoo ja katselee laidan yli muita tai syö jämäheiniä lattialta. Voin pistää tamman löysästi narulla oven vieressä olevaan kattotolppaan kiinni ja jättää oven auki, pelkäämättä että tyttö rymistelee sieltä käytävälle. Kisse ei enää uhkaile kun karsinaan yrittää mennä, paitsi joskus todella harvoin. Vielä pari kuukautta sitten se oli joka päiväistä.

Tässä muutamien kuukausien aikana on tapahtunut kaikennäköistä muutakin..
Tamma ei enää ryysää narussa, vaan kävelee tahtiini ja pysähtyy kun minäkin. Kisse ymmärtää juoksuttaessa ääniavut, joskus tosin omaa uppiniskaisuuttaan jättää kuuntelematta. Kisse oli meille tullessaan vissiin vieraskorea, koska antoi joka kerta hyvin kiinni tarhassa. Jossain välissä tamma rupesi sitten kääntämään peppuaan ja luimistelemaan tarhassa, mutta se loppui pian koska en antanut periksi - tiesin ettei Kisse potkaise. Ollaan taas palattu siihen että Kisse kävelee luokseni portille.

Mitäköhän vielä.. Autoon Kisse ei edelleenkään mene kunnolla, tuntuu että joka kerta tilanne on tammalle täysin uusi vaikka autoon oltaisiin samalla tavalla menty juuri eilen. Tosin nyt hokkiaikaan ei olla edes harjoiteltu, jatketaan harjoittelua taas kun lumet sulaa.
Myös puomit aiheuttaa ongelmia, esteitä ei olla edes nyt yritetty. Puomeja ylitettiin käynnissä talutellen yksi päivä. Alkuun muutaman yrittämän jälkeen tamma suostui epäilevästi menemään puomit muutaman kerran, mutta sitten kompastui yhteen puomiin ja lasku oli taas pohjalle. Ei suostunut enää, pysähtyi tai kiersi puomit. Oli pakko ottaa muutama puomi niin että liu'utin puomin etu- ja takajalkojen väliin. Näin tamman oli pakko kävellä puomit. Näitäkin pitäisi vain harjoitella enemmän, luoda Kisselle itseluottamusta, ettei se kosketus puomiin ole kuolemaksi.

Päästäisiin nyt vaan vihdoin näistä fyysisistä kolahduksista, kun Kisse on ruvennut toimimaan hyvin kaikin tavoin..

1 kommentti

  1. No hei, se on tamma ;) Kuulostaa niin tutulta nuo kiukkuilut. Oma tamma ollut mulla nyt 5 vuotta ja tunnen sen kuin omat taskuni. Luottamus vaatii aikaa :D

    VastaaPoista