Kaksi askelta eteen, kolme taakse

Ollaan nyt puskuteltu Maunon kanssa sellaiset kolme viikkoa aktiivisesti yhdessä. Ollaan päästy treenaamaan lähes päivittäin. Kunto ei vain ruunalla ole vielä kummoinenkaan ja siksipä treenit on vielä suht maltillisia. Välillä otetaan sitten enemmän hikeen, jotta kunto kasvaa ja läskit lähtee. Nousujohteisesti Mauno on edennyt pikkuhiljaa ja erityisesti ravi on ihan wow, kun saadaan kaikki toimimaan. Nyt ollaan "paljon" jo laukattukkin. Nostot oli ensin tietty hakusessa ja tasapainoton möllykkähän painaa pää viidentenä jalkana yrittäen pysyä pystyssä. Nyt alkaa pikkuhiljaa nostotkin sujumaan ja Mauno tarjoaa hyvin oikeaa laukkaakin. Elmon kanssa kun oli iso murheenkryyni se, kun koulutusvaiheessa ruuna tarjosi vain toista laukkaa. Ja Maunolla on mitä tasasin laukka! Vielä se vivahtaa ihan vähän nelitahtisen suuntaan kun ruuna rupeaa väsymään, mutta eiköhän se parane lihaskunnon mukaan. Osaahan Mauno myös vastalaukat, tehtiin vahingossa niin tasapainonen vastalaukka kun ruuna itsekseen vaihto laukan ennen kaaretta..

Jalka taaaaaaaaaaakse

Viimeiset pari päivää olen kuitenkin repinyt tukkaa irti päästäni. Mauno on niin hyväkäytöksinen ja varma ratsastaa, että välillä en osaa suhtautua siihen että se on 4 vuotiaan tasolla. Joudun siis laskemaan kymmeneen ja miettimään että ruuna on vielä kokematon niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Eikä nyt joka asiassa niin fiksukaan. Voisihan kuvitella että Elmoa ja Maunoa katsoessa näkisi ison kuilun. Sen näkeekin, mutta eri tavalla. Mauno ei vieläkään osaa kunnolla laukannostoja ja sen jälkeen ei pysty kokoomaan itseään. Tähän Elmo suoriutui neljä vuotis talvella. Tällä hetkellä Elmo 6v, hyppää varmana 80cm rataa. Mauno 7v, etsii ponnistuspaikkaa kavalletille. Iso työ tulee kouluttaa Maunosta kilpuri, mutta ehkä se palkitaan joskus?

Tämän alustuksen saatteleman siis avaudun vähän viime päivien treeneistä. Kärkkäisen estetreenin jälkeen oli vähän venyttävää ja palauttelevaa koulua tarkoitus kentällä vääntää. Mauno oli eri mieltä. Alusta loppuun oli karmea, nosti vaan päätä ylös ja vastusti pohjetta. Missään vaiheessa Mauno ei ole saanut kiihdyttää, vaikka kiittää tai päästää toista ohjaa. Tuolloin Mauno kuitenkin ajatteli olevansa ravuri ja aina kun ohjaa himpun enemmän löysäsi, yritti poistua paikalta. Hengittelin rauhallisesti ja tehtiin voltteja. Pikku hiljaa Mauno rentoutui ja oli pitempiä pätkiä hyvä, kunnes katolta tippui lunta ja ruuna sai ihme hepulin. Hätkähti vain siis paikallaan, mutta jatkoi taas kiukuttelua ja tuplasti pahempana. Ei kuunnellut mitään apuja ja lopulta oli pakko tulla alas ennen kuin teen jotain tyhmää hevosen kustannuksella. Penina nousi selkään ja yleensä hän saa Maunon kuulolle tosi nopeasti. Tänään känkkäränkkä-Mauno kuitenkin yritti kaikkensa ettei olisi tarvinnut tehdä mitään. Pitkän keskustelun jälkeen, Mauno rupesi taas toimimaan niinkuin kuuluukin! Kävin vielä itse selässä vain sen verran että käveltiin rentona pari kiekkaa ja lopetettiin siihen.

Sitten oli vapaapäivä. Olisin halunnut käydä maastakäsin työskentelemässä Maunoa ja muistuttamaan että ihminen on se joka päättää asioista. Aikataulut kuitenkin venyi ja päivästä tuli täysin Maunoton. Seuraavana päivänä oli Satula.comissa satulan sovitus, josta tulossa oma postaus. Heidän tilansa on maneesin vieressä, joten oli kätevä käydä ensin treenaamassa. Oltiin yksinään, joten otin alkuun ensin laukkaa molempiin suuntiin pari kiekkaa. Ylimääräisen energian purkaamisen jälkeen Mauno oli taas vähän enemmän hereillä. Otettiin helppoa kavallettitehtävää, joka onnistui ihan hyvin kuitenkin. Treenattiin esteen jälkeen pysähtymään, kun Maunolla on tapana lähestyä hyvässä temmossa kavallettia, mutta sen jälkeen yrittää kiihdyttämään.

Siitä seuraava päivä, meille tuli yökyläilemään talliporukkaa. Näinpä Jesse sai kunniatehtäväkseen hyppiä kavallettia ravissa ja laukassa. Mauno taas yritti olla hirviö, nosteli päätä ja laski selkää. Pikkuhiljaa kohti rentoutta ja ratsukko pääsi tekemään itse tehtävää. Mauno oli ihan elementissään ja katseli itse hyvin ponnistuspaikkoja. Yksi koikkaloikka syntyi kun ruuna lähti hitusen liian aikaisin hyppyyn. Ravissa hypyt oli vähän löysiä ja jokanen jalka sojotti joka suuntaan, mutta laukassa Mauno alkoi näyttämään jo ihan hyppyponilta. Mauno kuunteli hyvin ratsastajaa, mutta painoi vain hirveästi ja yritti taas kiihdytellä kavalletin jälkeen. Loppuun vielä pehmeää ravia ja lämpimikseni minä talutin väsähtäneen suokin takaisin kotiin. Tänään Penina saakin hoitaa palauttelun, venytellä ja taivutella ruunaa. Toivottavasti saadaan sitä upeaa ravia pitkästä aikaa!

Vierailu Satula.comilla

Ollaan onnekkaassa asemassa kun Opiston lisäksi naapurissamme on hevossairaala ja Satula.comin yksi toimipaikoista, joka on kehujen mukaan yksi parhaimmista satulapajoista Suomessa. Itsekin olen saanut positiivisen kuvan, vaikka olenkin ollut heihin tähän asti yhteydessä vain kyselemässä neuvoa ja ihastelemassa kotisivujen kirjoa.

Vihdon ja viimein pääsin sopimaan omalle putelle aikaa, joka sekin jo jouduttiin sumplimaan kertaalleen uusiksi kun työvuoro pukkasi päälle. Satula.com sijaitsee Vitostallin "kellarissa", joten käytiin ensin treenaamassa kun maneesi siinä naapurissa sattuu olemaan. Lopeteltiin sen verran hyvissä ajoin että ainakin satulansija kerkeisi loimen alla kuivua. Onnistuin Maunon kanssa lähes eksymään, Penina tuli perässä autolla neuvomaan meidät perille asti. Onhan siellä täällä Opistolla opaskylttejä, mutta en minä sokea nää kuin vasta kohdalla että mitä niissä lukee, Lähdettiin toiselta maneesilta varttia ennen ja mietin että oltaisiin hyvissä ajoin paikalla. Talutin Maunon, kun olisi ehkä pitänyt ratsastaa. Herra nimittäin katseli maisemia eikä mitään kiirettä.. :D

Oltiin kuitenkin juuri oikeaan aikaan perillä, Satu Peltomäki otti meidät ystävällisesti vastaan. Kävelymatkalla Satula.comiin mietin ääneen että eihän me tajuttu ottaa ollenkaan riimua mukaan. Tää ei ollut ongelma, Mauno seisoi nätisti ja pidin vain ohjista kiinni. Saikin kehuja käytöksestä! Väsynyt suokki ei jaksanut hääsätä hikitreenien jälkeen.. Pyh ja pah, Mauno on oikeasti  mitä kiltein.

Satu paineli ja tarkasti ensin selän sekä kokeili meidän Passier Papillonin sopivuuden. Niin kuin meinasinkin, satula istuu sivuttaissuunnassa hyvin ruunalle. MUTTA, paneelit eivät ole Maunolle passelit. En siis oo ihan hakoteillä oo ollut kun oon katonut leveyden ja kaarevuuden oikein. Harmittelin mielessäni, sillä tuo Passier on erinomainen istua!
Satu katsoi silmämääräisesti muutaman muun sopivan satulan ja kokeili niitä. Kertoi myös ammattilaisten elkein että miten satula istuu ja mitä kannattaa välttää satulaostoksilla. Pari uutta vinkkiä tarttui mieleen ja nyt osaa amatöörikin taas vähän paremmin katsoa satulan istuvuutta.
Satu myös neuvoi vyön valinnassa ja nyt onkin sellainen etsinnässä, kun messuilta bongaamani S-vyö olikin liian pitkä Maunolle.

Satu otti telineistään kokeiluun (ainakin) Prestige Roman, Prestige ja Presence Jumpin, jotka istuivat kaikki lähes yhtä hyvin selkään. Maunon selkä voi vielä muuttua suuntaan ja toiseen ja noh, rahatilannekkaan ei ole niin hyvä että lähtisin ostamaan yli 2t penkkiä. Vaikka varsinkin tuo Prestigen Roma oli ihana, joutui se palaamaan hyllylle ainakin toistaiseksi. Valittiin Presence kokeiluun, edullisen hintansa takia. Ihastuin myös satulan polvitukiin, jotka ei ole äärimmäisen isot. Hypätään vielä niin pieniä, että liian isot tuet on vain häiriönä. Penkissä on myös leveät ja muhkeat paneelit. Lisäksi vaikka satula on halpa, se löytyy Satula.comista, joten en epäile laatua siitä huolimatta! Presence on Satula.comin oma merkki, joka on suunniteltu laadukkaaksi "ratsastuskouluhevos"penkiksi. Meillä on viikko ilmaista kokeiluaikaa ja sitten päätös että ostetaanko vai kokeillaanko toista.

Tuotetestauksessa: Acavallon geelipatjat

Hevari Oy lähestyi jokin aika sitten tuotepaketilla Playsson.nettiä. Mun kiinnostukseni herätti Hevarin myymät geelituotteet, jonkalaisia en ikinä ennen ollut kuullut taikka nähnyt missään. Sivuilla on myös tosi niukat tiedot tuotteista, joten pakkohan ne oli siis itse testata! Paketista löytyi minulle Acavallon geelipatjat takasiin sekä geelipatjat etusiin.

Hevari Oy:n sivuilta lainattu teksti etujalan geelipatjoista:
"Muhkeat geelityynyt jänteiden kohdalla.
Vaihtosisukset Acavallon Ultimate suojiin"
Etujalan geelipatjat on kehitetty siis vaihdettavaksi Acavallon Ultimate suojien sisään, mutta toimivat missä tahansa suojissa. Paras olisi kuitenkin jos suojissa olis irroitettava tai ainakin mahdollisimman ohut sisus.

Nopealla googletuksella näitä Acavallon geelituotteita jalkoihin ei myy kuin Hevari ja Nethorse. Joku muukin saattaa siis myydä, mutta jos on hätä etsiä! :D
Hinta on 36,00e / 2kpl patjoja ja 17,00e / 2kpl vaihtosisuksia.
Minun eli tavallisen tallaajan mielestä 36 euroa kahdesta patjasta on suht korkea hinta, sen sijaan tuo etusten hinta on ok! Varsinkin kun samanlaiset etusten sisuspatjat tulee mukaan myös Acavallon Ultimate -suojien mukana.

Ulkonäkö

Tuotteet on neonpreeniset, joissa toisella puolella on geeli. Takasten patjoissa se yltää koko patjan leveydeltä, etusten patjoissa geeli on vain keskellä ja näissä on porkkanana vielä geelityynyt jänteiden kohdalla. Puikulaiset tyynyt jäävät siis sääriluun ja jänteiden väliin.
Patjoja löytyy vain yhtä kokoa, joka on mitoituksiltaan reilu full.
Elmo on kokoa cob/pieni full ja Mauno taas full. Maunolle tuotteet istuvat hyvin, Elmolle isohkot. Käyttää siis voi kylläkin Elmollakin, mutta patjojen reunat jäävät väkisinkin näkymään pintelien alta. Geelityynyt eivät istu Elmon pieniin sääriin, Maunolle taas istuvat kuin nakutettu. Etusten patjoissa tarvitsee olla juuri oikeanlainen sääri, jotta geelityynyt asettuvat oikealle kohdalle. Liikaluu, yms, väärässä paikassa ei siis käy, ettei geelityyny paina.
Molemmista tuotteista pystyy helposti leikkaamaan ylimääräistä pois. Esimerkiksi patjoista saa leikattua pienelle ponille 4 kappaletta, jolloin hintaa jää 9e/per patja!

Vanhat patjat

Olen käyttänyt aikaisemmin ratsastuksessa puuvillaisia, neonpreenisia ja villaisia patjoja. Neonpreenisten ja puuvillaisten ongelma on huono hengittävyys, jalka on aikajoin ollut märkä hiestä. Puuvillaiset myös kastuvat herkästi ja kuivuvat hitaasti. Villaiset hengittävät vähän ja kuivuvat suht nopeaan. Neonpreenit on helppo putsata ja kuivuvat pikaisesti. Puuvillaiset on helpoin asetella jalkaan, mutta huonoimmat muuten.

Käytössä

Kokeilin patjoja ensin omaan sääreen. Geeli on pehmeä ja nahkea, näin ollen pysyvät hyvin paikallaan, kun kokeilun vuoksi laitoin pintelin vähän löysälle. Patjan alla ei nouse lämpötila ja paketti tuntuu mukavalta.

Seuraavaksi testasin hevosilla. Patjat on paksut ja näin ollen estää paremmin kolhuilta kun ohuemmat patjat. Geeli antaa iskuille myös vaimennusta. Jämäkät, paksut ja uudenkarheat patjat on vähän hankalammat asetella paikalleen pintelöidessä, kun esimerkiksi lerput puuvillapatjat. "Hengitysreikien" takia hevosen jalat pysyvät kuivina vaikka tehtäisiin kunnon hikitreeniä. Estekisoissahan myös pintelit on sallitut ja näitä voisin harkita sinne jos suojia ei jostain syystä voida käyttää. Nihkeä geeli ei valu ja kovassakin menossa patjat pysyvät paikallaan.
Patjat kuivuvat salamana eivätkä märkänäkään paina sen enempää kuin kuivana.

Vielä kun näihin lähtisi yhdistämään Acavallon geelipintelit niin avot, jotka ovatkin seuraavana ostolistalla! Itse innostuin muutenkin geelituotteista, seuraavaksi lähtee pinteleiden ohella kokeiluun Acavallon niskapehmuste suitsiin.

Lyhyesti;

+ kuivuvat nopeasti
+ hengittävät
+ isot koot
+ etusten hinta

- etusten iso koko
- etusten muoto ei säädettävissä
- ainoana värinä musta
- patjojen hinta