13. elokuuta 2014
2. elokuuta 2014
Kesäkuulumisia
Tällainen "välipostaus" ennen tulevaa videopostausta, joka vain odottaa suht hiljaista tallia jotta päästään se kuvaamaan.
"Herra on hyvä vaan ja sumpit itselleen fiksaa
Mä tästä lähdenkin leipäjonoon notkumaan
Mä en haluu mennä duuniin enää
Tervtuloo elämään, sen eka päivä on tänään"
Ollaan porukalla nautiskeltu kesästä, ratsasteltu, painettu töitä, kuvailtu, käyty laivalla, uitu..
On niin paljon parempi fiilis, että työpaikan vaihtumisen jälkeen, mulla on taas aikaa panostaa hevosteluun ja omaankin kehitykseeni. Pystyn ja kerkeän ja jaksan olla taas se aktiivinen heppapuppa, mitä olin nuorempana. Nuorempana mulla ei ollut rahaa ratsastaa, joten jouduin enemmänkin vain hoitamaan kaikennäkösiä hoitoheppoja ja ratsastustallien opetushevosia. Se oli kyllä tosi kehittävää ja opettavaista, osasin ja tiesin kaikennäköistä pientä ja suurempaakin, mitä muut eivät. Kehityin tosi paljon myös lukemalla nettiä ja kirjoja. Vaikka se oli vain teoriapohjaa, tietojen pohjalta oli helppoa yhdistää asiat elävään yksilöön. Esimerkiksi tunnistin ja tiesin kuolaimien vaikutuksia, vaikka en ollut kyseisiä kuolaimia edes livenä ikinä nähnyt, saatika että olisin näiden kanssa ratsastanut. Koskettelin, katselin, ja pohdin hevosten parissa toimiessa. Kokeilin eri tapoja tehdä asioita ja katsoin miten hevonen reagoi niihin.
Selvyyden vuoksi, alla oleva teksti EI kerro Okkolinin Teemun tallista, eikä myöskään sitä edeltävästä työpaikasta, jos joku sattuu tämän tietämään.
Nyt vanhempana kahdella eri työpaikalla oli pakko oppia nopeaksi. Oli tietty minuuttiaika siivota karsina ja parhaimmillaan 45 minuuttia aikaa pestä 4 hevosta, loimittaa, kylmätä jalat ja laittaa seuraavat 4 hevosta valjaisiin. Hevoset olivat urheiluväline.
Tämä jäi osittain päälle, osittain olin jatkuvasti liian väsynyt tekemään yhtään mitään. Viime talven ja kevään hoidin hevosia vain sen verran kuin oli pakko. Hevoset voivat hyvin, saivat liikuntaa, ruokaa, suojaa, mutta paremminkin olisi tietenkin voinut olla. Olisin tahtonut keskittyä enemmän.
Menetettyä aikaa ei voi enää saada takaisin, mutta nyt olen palannut taas tähän nuoreen Alexiin, joka jaksoi panostaa ja keskittyä. Hevoset saavat liikuntaa, ruokaa, suojaa, JA seurustelen heidän kanssaan, liikunta on säännöllisempää ja monipuolisempaa, tarkkailen kaikki jalat, kengät, silmät läpi, mm. tunnustelen kaksi kertaa päivässä jalat läpi. Jään myös aika ajoin katsomaan hevosia tarhoille, syökö ne riittävästi, juoko, onko hevonen muuten oma itsensä. Hevosten vapaapäivinäkin minä vähintään harjailen ja keskustelen niiden kanssa. Erityisesti Elmon kanssa maastakäsittely on tärkeää, kun kyseessä on nuori joka vielä yrittää hakea omaa paikkaansa.
Yllä olevasta piti tulla tosi mahtipontinen ja paljon pitempi, mutta enpä taas saa kirjoitettua sitä kaikkea mitä olen pyöritellyt päässäni, ajatuksenani tehdä siitä blogiteksti. Meni vain itseni mollaamiseen. :D Pääasia oli se, että uskon hevoseni voivan paremmin kuin ennen. Ja saada vähän miettimään, että onko täällä muita, jotka ovat joskus tehneet asiat vain sinne päin.
Mutta itse otsikkoon.. Viimiset kaksi viikkoa on mennyt järkyttävillä helteillä, hevosetkin ovat päässeet sisälle varjoon aikaisemmin kuin normaalisti. Se ei tietenkään ole tekosyy jättää treenejä välistä, varsinkin kun Elmokin on myöhässä kehityksestään. Kisse sen sijaan tarvitsee säännöllistä liikuntaa kuntoutuakseen ja saadakseen lihaksia ennen vuotta 2050. Elmo on keskittynyt saamaan rutiinia ja lihaksia, kaulaan ja takapäähän onkin jo alkanut muodostua muskelia. Kisselle ei ole vielä löytynyt satulaa, yksi hyvä löydettiin, mutta siihen ei ainakaan vielä ole varaa. Niinpä liikunta on ollut taluttelua maastossa sekä käyntitreenejä ilman satulaa. Päästiin lainamaan tutun satulaa yksi päivä, jollonka päästiin ottamaan siirtymisiä. Kisse tuntui mukavalta itseltään, vaikka ei jaksanut kannatellakkaan itseään pitkiä aikoja sekä kiiman takia kulki kuin liisterissä.
Elmon ensimmäinen kengitys oli viime viikolla, ruuna käyttäytyi tosi hienosti. Alkuun yritti vetää kinttuja pois ja ei juuri pitänyt naulojen naputtamisesta, mutta lauleskelin siinä pojalle niin sekin kelpasi. Otettiin nyt vaan etupää, lähipäivinä olisi takapää. Nyt kun Kissekin saa säännöllisempää ja rankempaa liikuntaa, laitoin tammalle pohjalliset takaisin.
Sain myös vihdoin ja viimein leikattua ja ohennettua Elmon tukan! Nyt on helppo taas laitella lettejä, viimeksi oli ihan tuskaa. Kisse saakin olla villi ja vapaa tukkansa kanssa, vaikka voisi sitäkin kyllä joku päivä vähän ohentaa.
Olen päässyt taas kuvaamisen makuun, varsinkin kun olen saanut vihdoin kameraani hyvät asetukset maneesiinkin! Miekkiölle tuli myös oma kansio kuvasivustolleni; http://alexzard.kuvat.fi/kuvat/Hevoset/Miekki%C3%B6/
Postissa on tulossa vedellä aktivoitavat kylmäyssuojat ja bot kinnersuojat, sekä pitäisi käydä taas hamstraamassa Kisselle arnikaa selkää varten ennenkuin vanha pullo loppuu.
Elmon estepenkki on käynyt epäsopivaksi ruunan selkään, mutta meidän Stubbenin estepenkki istuu kuin nakutettu!
Hieroja on tulossa ensi viikolla katsomaan Elmoa, sekä Pinkin valmennus on taas perjantaina!
Hevosten väkirehutkin ovat saaneet vähän muutoksia, rehuissa on nyt enemmän hitaasti vapautuvaa energiaa ja molemmat saavat proteiinilisän + lisäravinteita. Elmo nivelten ylläpitoon ja elektrolyytiä, Kisse nivelten ylläpitoon ja biotiinia kavioihin. Kisse saa lisäksi enemmän heinää kuin ennen. Nyt kattellaan että miten tämä ruokinta puree ja muutetaan sitten jos näkyy tarpeelliseksi.
Eipä tässä muuta uutta!
"Herra on hyvä vaan ja sumpit itselleen fiksaa
Mä tästä lähdenkin leipäjonoon notkumaan
Mä en haluu mennä duuniin enää
Tervtuloo elämään, sen eka päivä on tänään"
Ollaan porukalla nautiskeltu kesästä, ratsasteltu, painettu töitä, kuvailtu, käyty laivalla, uitu..
On niin paljon parempi fiilis, että työpaikan vaihtumisen jälkeen, mulla on taas aikaa panostaa hevosteluun ja omaankin kehitykseeni. Pystyn ja kerkeän ja jaksan olla taas se aktiivinen heppapuppa, mitä olin nuorempana. Nuorempana mulla ei ollut rahaa ratsastaa, joten jouduin enemmänkin vain hoitamaan kaikennäkösiä hoitoheppoja ja ratsastustallien opetushevosia. Se oli kyllä tosi kehittävää ja opettavaista, osasin ja tiesin kaikennäköistä pientä ja suurempaakin, mitä muut eivät. Kehityin tosi paljon myös lukemalla nettiä ja kirjoja. Vaikka se oli vain teoriapohjaa, tietojen pohjalta oli helppoa yhdistää asiat elävään yksilöön. Esimerkiksi tunnistin ja tiesin kuolaimien vaikutuksia, vaikka en ollut kyseisiä kuolaimia edes livenä ikinä nähnyt, saatika että olisin näiden kanssa ratsastanut. Koskettelin, katselin, ja pohdin hevosten parissa toimiessa. Kokeilin eri tapoja tehdä asioita ja katsoin miten hevonen reagoi niihin.
Selvyyden vuoksi, alla oleva teksti EI kerro Okkolinin Teemun tallista, eikä myöskään sitä edeltävästä työpaikasta, jos joku sattuu tämän tietämään.
Nyt vanhempana kahdella eri työpaikalla oli pakko oppia nopeaksi. Oli tietty minuuttiaika siivota karsina ja parhaimmillaan 45 minuuttia aikaa pestä 4 hevosta, loimittaa, kylmätä jalat ja laittaa seuraavat 4 hevosta valjaisiin. Hevoset olivat urheiluväline.
Tämä jäi osittain päälle, osittain olin jatkuvasti liian väsynyt tekemään yhtään mitään. Viime talven ja kevään hoidin hevosia vain sen verran kuin oli pakko. Hevoset voivat hyvin, saivat liikuntaa, ruokaa, suojaa, mutta paremminkin olisi tietenkin voinut olla. Olisin tahtonut keskittyä enemmän.
Menetettyä aikaa ei voi enää saada takaisin, mutta nyt olen palannut taas tähän nuoreen Alexiin, joka jaksoi panostaa ja keskittyä. Hevoset saavat liikuntaa, ruokaa, suojaa, JA seurustelen heidän kanssaan, liikunta on säännöllisempää ja monipuolisempaa, tarkkailen kaikki jalat, kengät, silmät läpi, mm. tunnustelen kaksi kertaa päivässä jalat läpi. Jään myös aika ajoin katsomaan hevosia tarhoille, syökö ne riittävästi, juoko, onko hevonen muuten oma itsensä. Hevosten vapaapäivinäkin minä vähintään harjailen ja keskustelen niiden kanssa. Erityisesti Elmon kanssa maastakäsittely on tärkeää, kun kyseessä on nuori joka vielä yrittää hakea omaa paikkaansa.
Yllä olevasta piti tulla tosi mahtipontinen ja paljon pitempi, mutta enpä taas saa kirjoitettua sitä kaikkea mitä olen pyöritellyt päässäni, ajatuksenani tehdä siitä blogiteksti. Meni vain itseni mollaamiseen. :D Pääasia oli se, että uskon hevoseni voivan paremmin kuin ennen. Ja saada vähän miettimään, että onko täällä muita, jotka ovat joskus tehneet asiat vain sinne päin.
Mutta itse otsikkoon.. Viimiset kaksi viikkoa on mennyt järkyttävillä helteillä, hevosetkin ovat päässeet sisälle varjoon aikaisemmin kuin normaalisti. Se ei tietenkään ole tekosyy jättää treenejä välistä, varsinkin kun Elmokin on myöhässä kehityksestään. Kisse sen sijaan tarvitsee säännöllistä liikuntaa kuntoutuakseen ja saadakseen lihaksia ennen vuotta 2050. Elmo on keskittynyt saamaan rutiinia ja lihaksia, kaulaan ja takapäähän onkin jo alkanut muodostua muskelia. Kisselle ei ole vielä löytynyt satulaa, yksi hyvä löydettiin, mutta siihen ei ainakaan vielä ole varaa. Niinpä liikunta on ollut taluttelua maastossa sekä käyntitreenejä ilman satulaa. Päästiin lainamaan tutun satulaa yksi päivä, jollonka päästiin ottamaan siirtymisiä. Kisse tuntui mukavalta itseltään, vaikka ei jaksanut kannatellakkaan itseään pitkiä aikoja sekä kiiman takia kulki kuin liisterissä.
Elmon ensimmäinen kengitys oli viime viikolla, ruuna käyttäytyi tosi hienosti. Alkuun yritti vetää kinttuja pois ja ei juuri pitänyt naulojen naputtamisesta, mutta lauleskelin siinä pojalle niin sekin kelpasi. Otettiin nyt vaan etupää, lähipäivinä olisi takapää. Nyt kun Kissekin saa säännöllisempää ja rankempaa liikuntaa, laitoin tammalle pohjalliset takaisin.
Sain myös vihdoin ja viimein leikattua ja ohennettua Elmon tukan! Nyt on helppo taas laitella lettejä, viimeksi oli ihan tuskaa. Kisse saakin olla villi ja vapaa tukkansa kanssa, vaikka voisi sitäkin kyllä joku päivä vähän ohentaa.
Olen päässyt taas kuvaamisen makuun, varsinkin kun olen saanut vihdoin kameraani hyvät asetukset maneesiinkin! Miekkiölle tuli myös oma kansio kuvasivustolleni; http://alexzard.kuvat.fi/kuvat/Hevoset/Miekki%C3%B6/
Postissa on tulossa vedellä aktivoitavat kylmäyssuojat ja bot kinnersuojat, sekä pitäisi käydä taas hamstraamassa Kisselle arnikaa selkää varten ennenkuin vanha pullo loppuu.
Elmon estepenkki on käynyt epäsopivaksi ruunan selkään, mutta meidän Stubbenin estepenkki istuu kuin nakutettu!
Hieroja on tulossa ensi viikolla katsomaan Elmoa, sekä Pinkin valmennus on taas perjantaina!
Hevosten väkirehutkin ovat saaneet vähän muutoksia, rehuissa on nyt enemmän hitaasti vapautuvaa energiaa ja molemmat saavat proteiinilisän + lisäravinteita. Elmo nivelten ylläpitoon ja elektrolyytiä, Kisse nivelten ylläpitoon ja biotiinia kavioihin. Kisse saa lisäksi enemmän heinää kuin ennen. Nyt kattellaan että miten tämä ruokinta puree ja muutetaan sitten jos näkyy tarpeelliseksi.
Eipä tässä muuta uutta!
25. heinäkuuta 2014
Pinkin kouluvalmennus
Yritin laittaa "sinnepäin" asetukset järkkäriini, mutta kuvaaja ei osannut niitä enää sitten muokata. Joten kuvien laatu on kehno, pahoittelen.
Torstaina päästiin vihdoin ekalle valmennustunnille Elmon kanssa, Pia Varjosen silmän alle. Pitkästä aikaa muutenkin olin ylipäätänsä valmennuksessa ja Pinkin kanssa olisi tarkoitus jatkaa ihan säännöllisesti tästä eteenpäin.
Kaksi viime päivää Elmo on tuntunut jotenkin hirveän vaikealta, jännittyneeltä ja on vähän säpsynyt asioita joista ei normaalisti välittäisi. Tänään meno ei ollut enää yhtä pahana, mutta kyllä Elmo oli alkutunnista kuin viritetty jousi ja ainakin tuntui siltä kuin olisi vain tikittänyt paikallaan.
Alkulämppien jälkeen kokoonnuttiin kertomaan hevosista ja pääsin mainitsemaan ongelmista, Elmon jännittymisestä, kuolaimelta pois nousemisen, oikean suunnan vaikeuden sekä vasemman laukan tarjoamisen oikeassa kierroksessa. Meidän "ruosteryhmässä" oli Elmon lisäksi toinenkin nuorempi poni sekä Akro, jonka ratsastaja oli itse vasta pari kertaa ruunalla mennyt. Keskityttiin siis yksinkertaisiin asioihin niin että hevoset kulkisi tahdissa ja oikeinpäin, erityinen teema tunnilla oli keskivartalon lihakset (joita minulla ei tunnetusti ole). Tällä kertaa ei niin takerruttu pikkuseikkoihin, onko katse edessä ja nyrkit oikein päin yms.
Pinkki neuvoi yksityiskohtaisesti mitä teen ja antoi aikaa minun huomata muutos Elmossa. Aika ajoin Elmo lähti nostamaan vatsalihaksia ja rentoutumaan, eron huomasi selkeästi. Elmolla ei vielä ole riittävää kuntoa jotta voisi kulkea oikeinpäin pitkiä aikoja, mutta tämä oli jo edistystä.
Tehtiin muutamia pysähdyksiä harjotusravista, käyttäen vain keskivartalonlihaksia. Tämä osuus meni nappiin, joskus tuntuu että Elmo pysähtyy pelkästä ajatuksestani.
Laukka oli toisilla jo kunnossa, joten me keskityttiin enemmänkin nostoihin. Ensin otettiin helpompi suunta, joka oli ok. Sitten oikea kierros, joka olikin vaikea. Hieroja on lähiaikoina tulossa katsomaan Elmoa, nimittäin ruuna teki viime kerralla juoksuttaessa ensimmäistä kertaa sitä, että oikeaan kierrokseen tarjosi vain vasenta laukkaa. Lihaksisto on siis selvästi lähtenyt vinoksi, vaikka ollaan nyt menty tuplasti oikeaan suuntaan ja jätetty helpompi puoli vähemmälle.
Oikeaan kierrokseen oikeaa laukkaa lähdettiin hakemaan väistön kautta. Väistätin pieneltä ympyrältä suuremmalle, jonka jälkeen nopeasti laukkapohkeet. Laukka nousi, mutta väärä. Kun saatiin sitten oikea laukka, kiitokseksi jätettiin laukkaaminen siihen.
Sain uusia vinkkejä (ja muistin jo vanhoja juttuja) mitä tarvitaan nuoren kanssa ratsastaessa ja erityisesti juuri Elmon kaltaisen hevosen kanssa. Pinkki näki pienessä ajassa minkälainen hevonen Elmo on ja siksi meidän kemiat toimi puolin ja toisin. Elmo on kanssa opettanut mua nopeammaksi jalalle ja näyttänyt että turhautuminen ei kannata. :D
Loppukäyntien ajan harjoiteltiin eteenalas venytystä, jonka Elmo tajusikin muutaman toiston jälkeen. Loogisestihan ajateltuna eteenalas opettaminen ei ole mitään tähtitiedettä, mutta en mä sitä ole siltikään tajunnut opettaa Elmolle. Se on hyvä tapa lopettaa treenit Elmon kanssa, koska kun vielä selkä ja niska välillä jännittyy, eteenalasvenytys täten venyttää niitä.
Tänään (perjantaina) käyttiin pieni palauttelulenkki, uudessa maastossa tutustumassa. Käveltiin kaksi peräkkäistä alakulkutunnelia, jolla kulkee vilkas tie yläpuolella ja rekat yms humisee lujaa. Elmo ei ollu moksiskaan, sen sijaan 12v tammani puhisi tunneleille - vaikka kyllä Kissekin puhinan saattelemana käveli ali. Uudet maastos ei jännittänyt, joten seuraavaksi voidaan jo mennä ratsain. Ensi kuussa on taas tulossa kisojakin, ennen näitä pitäisi vielä mennä Pinkin tarkkailtavaksi ja hakemaan viime hetken kisavinkit.
Torstaina päästiin vihdoin ekalle valmennustunnille Elmon kanssa, Pia Varjosen silmän alle. Pitkästä aikaa muutenkin olin ylipäätänsä valmennuksessa ja Pinkin kanssa olisi tarkoitus jatkaa ihan säännöllisesti tästä eteenpäin.
Kaksi viime päivää Elmo on tuntunut jotenkin hirveän vaikealta, jännittyneeltä ja on vähän säpsynyt asioita joista ei normaalisti välittäisi. Tänään meno ei ollut enää yhtä pahana, mutta kyllä Elmo oli alkutunnista kuin viritetty jousi ja ainakin tuntui siltä kuin olisi vain tikittänyt paikallaan.
Alkulämppien jälkeen kokoonnuttiin kertomaan hevosista ja pääsin mainitsemaan ongelmista, Elmon jännittymisestä, kuolaimelta pois nousemisen, oikean suunnan vaikeuden sekä vasemman laukan tarjoamisen oikeassa kierroksessa. Meidän "ruosteryhmässä" oli Elmon lisäksi toinenkin nuorempi poni sekä Akro, jonka ratsastaja oli itse vasta pari kertaa ruunalla mennyt. Keskityttiin siis yksinkertaisiin asioihin niin että hevoset kulkisi tahdissa ja oikeinpäin, erityinen teema tunnilla oli keskivartalon lihakset (joita minulla ei tunnetusti ole). Tällä kertaa ei niin takerruttu pikkuseikkoihin, onko katse edessä ja nyrkit oikein päin yms.
Pinkki neuvoi yksityiskohtaisesti mitä teen ja antoi aikaa minun huomata muutos Elmossa. Aika ajoin Elmo lähti nostamaan vatsalihaksia ja rentoutumaan, eron huomasi selkeästi. Elmolla ei vielä ole riittävää kuntoa jotta voisi kulkea oikeinpäin pitkiä aikoja, mutta tämä oli jo edistystä.
Tehtiin muutamia pysähdyksiä harjotusravista, käyttäen vain keskivartalonlihaksia. Tämä osuus meni nappiin, joskus tuntuu että Elmo pysähtyy pelkästä ajatuksestani.
Laukka oli toisilla jo kunnossa, joten me keskityttiin enemmänkin nostoihin. Ensin otettiin helpompi suunta, joka oli ok. Sitten oikea kierros, joka olikin vaikea. Hieroja on lähiaikoina tulossa katsomaan Elmoa, nimittäin ruuna teki viime kerralla juoksuttaessa ensimmäistä kertaa sitä, että oikeaan kierrokseen tarjosi vain vasenta laukkaa. Lihaksisto on siis selvästi lähtenyt vinoksi, vaikka ollaan nyt menty tuplasti oikeaan suuntaan ja jätetty helpompi puoli vähemmälle.
Oikeaan kierrokseen oikeaa laukkaa lähdettiin hakemaan väistön kautta. Väistätin pieneltä ympyrältä suuremmalle, jonka jälkeen nopeasti laukkapohkeet. Laukka nousi, mutta väärä. Kun saatiin sitten oikea laukka, kiitokseksi jätettiin laukkaaminen siihen.
Sain uusia vinkkejä (ja muistin jo vanhoja juttuja) mitä tarvitaan nuoren kanssa ratsastaessa ja erityisesti juuri Elmon kaltaisen hevosen kanssa. Pinkki näki pienessä ajassa minkälainen hevonen Elmo on ja siksi meidän kemiat toimi puolin ja toisin. Elmo on kanssa opettanut mua nopeammaksi jalalle ja näyttänyt että turhautuminen ei kannata. :D
Loppukäyntien ajan harjoiteltiin eteenalas venytystä, jonka Elmo tajusikin muutaman toiston jälkeen. Loogisestihan ajateltuna eteenalas opettaminen ei ole mitään tähtitiedettä, mutta en mä sitä ole siltikään tajunnut opettaa Elmolle. Se on hyvä tapa lopettaa treenit Elmon kanssa, koska kun vielä selkä ja niska välillä jännittyy, eteenalasvenytys täten venyttää niitä.
Tänään (perjantaina) käyttiin pieni palauttelulenkki, uudessa maastossa tutustumassa. Käveltiin kaksi peräkkäistä alakulkutunnelia, jolla kulkee vilkas tie yläpuolella ja rekat yms humisee lujaa. Elmo ei ollu moksiskaan, sen sijaan 12v tammani puhisi tunneleille - vaikka kyllä Kissekin puhinan saattelemana käveli ali. Uudet maastos ei jännittänyt, joten seuraavaksi voidaan jo mennä ratsain. Ensi kuussa on taas tulossa kisojakin, ennen näitä pitäisi vielä mennä Pinkin tarkkailtavaksi ja hakemaan viime hetken kisavinkit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)