Elmon sukupuu: EMÄ

Viime keväänä minulla oli kiva ajatus, että teen blogiin "Elmon sukupuun". Käytännössä siis pyytäisin Elmon sukulaisten omistajia kirjoittamaan lyhyet, mutta intensiiviset tekstit kyseisestä sukulaisesta. Kysyin Elmon isän ja emän omistajilta tekstiä, sekä kahdelta sisarpuolen omistajalta. Asia hautautui hetkeksi koska nykyään kaikki hevosihmiset tekevät niin äärettömän paljon hommia eikä ole aikaa eikä jaksamista. Minullakin menisi pitkään  jos pitäisi hyvää hyvyyttäni lähteä kirjoittamaan jotain toisten blogeihin, joten ymmärrän. Nyt kuitenkin lähdetään liikkeelle, nimittäin Elmon äidistä.

Elmon äiti on La Fabulosa (Sukuposti). Syntynyt 2002. Isänsä puolelta arabi, äidin puolelta lämminverinen. Ehkä paras yhdistelmä jos miettii matkaratsua ja jättää puhtaan arabin kokonaan laskuista. Väriltään punaruunikko kuten Elmo.

En tiedä olenko jo maininnut tätä, mutta oleellinen tekstin kannalta. Kun Elmo tuli meille, sen nimi oli vielä Väiski. Siksi alla olevassa tekstissä puhutaan Väiskistä. Meistä ruuna oli Elmon näkönen ja se sointui suuhun paremmin. Lisäksi toivoin sen olevan kohtaloa; nimetä hevonen Elmo Jankarin mukaan.

"Lupasin Alexille kertoa hieman Vapusta, Elmon äidistä. Lähes kaikki, no myönnetään että kaikki, hevosostoni ovat olleet kovin impulsiivisia tekoja. Toiset ostokset ovat onnistuneet paremmin ja toiset huonommin. Vapun kanssa kävi todella tuuri.

Hevostalli.netissä oli myynnissä maastohevonen. Olin sillä hetkellä täysin kyllästynyt käymään maastossa hevosella, minkä korvien asentoa sai alati tarkkailla. Kokoajan piti olla valmiina laittamaan hevonen aivotöihin, ennen kuin oli sen mielestä sopiva hetki lähteä pukkilaukkaa kotiin. Ei ollut lainkaan rentouttavaa maastoilua.

Lähdin siis katsomaan maastohevosta, traileri tietysti mukana jos sattuisi olemaan kiva, mitäs sitä Jämsänkoskelle alvariinsa ajelemaan. Vappu (Fabu) oli siskonsa kanssa laitumella. Enpä silloin tiennyt että sen sisko, velipuoli, emä ja isä olivat matkaratsuina mainetta kovastikin niittäneet. Vappu olikin myynnissä siksi, että se ei rakenteensa puolesta ollut kasvattajan (Ritva Lampinen) mielestä matkaratsastuksen pitkille matkoille sopiva. Kokeilin Vappua pellolla pari kierrosta ja kävin pari sataa metriä kävelemässä metsätietä. Hevonen tuntui tosi kivalta. Kasvattajan miehen mielestä se oli myös niin helppo kengittää, että sen voisi kengittää vaikka nainen. :D Tämähän oli lopullinen naula kanteen, koska meillähän käy naiskengittäjä. ;) Ja kaupat tehtiin.

Vappu ensimmäisillä esteillään

Loppu onkin suitsutusta kuinka ihanan hevosen silloin sain. Vappu oli silloin 5 -vuotias, eikä sillä ollut ratsastettu kuin lähinnä maastossa ja pari kertaa kentällä. Se ei tietenkään osannut mitään, mutta en sitä kouluhevoseksi ollut edes ajatellutkaan. Sanomattakin selvää, että Vappu on unelma hevonen maastossa. Kentälläkin se on innokas ja se oppii nopeasti koulukiemuroita, mitä omaksi iloksi olemme harjoitelleet. Esteistä se pitää myös kovasti. Väiskin isä Danny oli Vappua opettamassa ensimmäisillä kerroilla estetunnilla. Menimme Dannyn vanavedessä pelottavat esteet ja saimme näin hyppyvarmuutta kummatkin.

Miksi sitten Vapulla ei ole kisattu kun se kerta on niin hyvä. Syy on ihan yksinkertainen. En itse välitä kisaamisesta. No miksi kukaan muu ei ole kisannut sillä jos ei itse halua. Olen halunnut säästää elämäni hevosta ettei se rikkoontuisi, enkä ole muidenkaan antanut sillä kisata. En halua ottaa riskejä turhaan, että vieras hajottaa hevoseni. Kulut ja rikkinäinen hevonen jää kuitenkin minulle. Itsekästä, mutta siihen minulla on oikeus.

Jos en tietäisi kuvassa olevan Vappu, väittäisin siinä olevan Elmo.
Ainoastaan kaviot on Elmolla pienemmät.

Valmentajamme Tuija Pakkasen ehdotuksesta varsotimme Vapun Dannyllä. Varsasta piti tuli kaverivarsa toisen tammani Venezuelan varsalle, mutta Venne ei koskaan varsaa sitten saanutkaan. Romanssia Danny oli Vapun kanssa yrittänyt jo edellisenä talvena karkaamalla Vapun tarhaan, kun Vappu oli Tuijan tallilla pari kuukautta vieraana. Tällä kertaa sitten oli treffit tositarkoituksella.

Seuraavana kesänä Vappu pyöräyttikin yllättäen laitumelle kauniin orivarsan ja synnytyksessä meni kaikki hyvin. Laitumella oli vain vanha russponiherramme Uppis avustamassa. Väiski sai heti melkoiset laukkaharjoitukset, kun emä ei olisi halunnut antaa laitumelta itseään kiinni eläinlääkärin tarkistusta varten. Meille Elmo on ollut Väiski ja sitä se meille aina tulee olemaan, suuhun ei vaan uusi nimi tunnu istuvan. Mutta ei nimi miestä pahenna ja tuskin hevostakaan.

Viime keväänä harkitsin vakavasti ratsastuksen lopettamista kokonaan. Yksi syy oli myös se, että olin luopunut Väiskistä, minkä piti olla elämäni viimeinen hevonen. Oma kasvatti minkä kasvattaisin varsasta vaariin. Ikävä kyllä Väiski jäi pienikokoiseksi itselle, joten ei ollut järkevää sitä pihanperälle jättää. Harmittaa koska se on Vapusta kauniimpi versio ja ostajalle Väiski oli hevonen muiden joukossa. Onneksi Alex näyttää välittävän pikku ruunasta kovasti.

Vappu ja Elmo kaksi päivää vanhana

Minulla on ollut monta omaa hevosta ja olen ratsastanut varmasti yli sataa hevosta tämän lähes 40 vuotta kestäneen harrastuksen aikana. Vappu on ehdottomasti kivoin hevonen, millä koskaan olen ratsastanut. Ei osaavin ja liikkeistään laadukkain, vaan ehdottomasti kivoin. Ainoa ongelma meillä on ollut sopivan satulan löytäminen. Vapulla on niin pyöreä säätön selkä, että satulat pyörivät ja valuvat. Se myös reagoi herkästi selällään ja kipeytyy lanteista helposti.

Ilman Vappua olisin jo lopettanut tämä harrastuksen. Mutta en halua luopua siitä, enkä pysty sitä kenellekään myymään tai vuokraamaan. Me katsotaan tämä tie nyt loppuun asti yhdessä. Mikäli Väiski jostain syystä kulkeutuu meille takaisin, olen heti valmis ottamaan sen viettämään eläkepäiviä. Mutta tällä hetkellä Väiskillä on vielä paljon edessä ja sen kehittymistä saa ainakin seurata, vaikka siihen ei enää itse pääsekään vaikuttamaan.

Hyvää elämää Sinulle Elmo-Väiski, meillä on täällä sinua aina ikävä!"

- Reija, Vapun omistaja