Kipeä Kisse

Juuri kun viime syksynä Kisse oli kotiutunut hyvin ja alkoi toimimaan hyvin ja oli terve, tuli uusi satula ja sen myötä selkäongelmia. Siitä eteenpäin Kissen kunto onkin ollut koko ajan kallellaan. Selkää lähdettiin kuntouttamaan ja Kisse rupesi taas toimimaan hyvin, osasyynä parempi satula.
Juuri kun olin suunnitellut että lähdetään kasvattamaan parempaa kuntoa, Kisse rupesi kulkemaan oudosti noin viikko sitten. Ei ollut selkeästi ep, mutta käynti ei ollut normaalia. Kisse kolhii ja loukkaa itseään jatkuvasti tarhassa, joten ajattelin että se on taas potkassu itseään. Jalat oli normaalit eikä haavoja näkynyt, joten odotin pari päivää. Parin päivän päästä käynti oli jo parempi, mutta ravi ei. Tuntui oudolta selästä käsin ja nyt pystyi tarkentamaan ontuman oikeaan takaseen. Toiseen kierrokseen tuntui pahemmalta ja Kisse oli haluton liikkumaan. Jalat vieläkin normaalit, suostui tukeutumaan jokaiselle jalalle eikä pintapuolisesti ainakaan aristellut lihaksistoa pepussa/kankussa. Seuraavana päivänä Kisse oli lähes kolmijalkainen, selkeästi ei enää halunnut tukeutua kipeälle jalalle, niinpä soittoa klinikalle.

Kissen piti lähteä pari päivää sitten klinikalle, mutta kas kummaa. Kisse oli ensinnäkin polkenut kengän irti, mutta se oli vielä pientä. En tiedä miten on mahdollista, mutta Kisse oli yksinään saanut aikaiseksi etupolven yläpuolen sisäsyrjälle pahoja haavoja. Pahin haava olisi pitänyt tikata, mutta huomattiin jäljet liian myöhään. Lääkäri kuitenkin kävi meillä, antoi hoito-ohjeet ja tulehdus- ja kipulääkettä. Niinpä jouduttiin siirtämään klinikkaa. Lääkkeiden takia Kisseä ei uskalla lastata autoon. Myöskään mahdolliset taivutuskokeet eivät olisi välttämättä pitänyt paikkaansa + turvotuksen takia ultraus mahdotonta.

Päivän vanhana

Lääkkeiden ansiosta Kisse voi ihan hyvin ja on pirteä. Kävelyä kun katsoo, kipua ei näyttäisi juuri olevan. Suurin haava on ruvennut jo sivuista menemään umpeen. Tamma on myös ihmeen hyvin seissyt yksinään karsinassa. Seuraavina päivinä jalka oli täysin tukki, mutta nyt on jo tosi hyvin laskenut.

Oon turhautunut ja masentunut. Miten paljon voikaan vahinkoa tulla juuri yhdelle hevoselle. Ja aina silloin kun menee hyvin. Olen päivittäin miettinyt mikä Kissen jalassa voi olla, kavioluunmurtuma, kaviopaise, kaviorustonluutuma? Mikään ei sovi täydellisesti Kisseen. Oon saanut aikaa ajatella. Jos jalasta löytyy jotain, mikä ei välttämättä palaudu niin että Kisse olisi ratsastuskunnossa, tamma pääsee vihreimmille laitumille. Ihan suotta aiheuttaa Kisselle lisää kipua, jos on mahdollisuus että tila vain pahenee tai ei parane ollenkaan. Olen itse aina sanonut että ihmiset pitävät liian pitkään hevosiaan, miksi olisin itse tässä poikkeus, vaikka pelkkä ajatuskin sattuu. Enemmän sattuu katsoa kun Kisse ei voi hyvin. Odotan että kipulääkekuuri vihdoin loppuisi, että pääsisin katsomaan Kissen kuntoa uudestaan ja viemään sen klinikalle, jonka jälkeen on helpompi sanoa lopullinen päätös.