BLOGI MUUTTI!

Blogi on viimein omalla palvelimellaan, päästään bloggerista vihdoin pois! Ulkoasu, välilehdet, yms on kovasti vielä työn alla, mutta eipä se estä uusia postauksia.

http://maunollaonasiaa.playsson.net/

Keskiviikkokisat 19.10.-16

Kauheeta miten tämän postauksen teko venyikin! Inspiraatiolle kirjotukselle oli useana päivänä, mutta kun päivistä loppuu tunnit kesken.. Toinen seikka oli se, että odotin kovasti tuloksia tämän kaksi viikkoa, mutta ei taaskaan vain kuulu eikä näy..
Kuitenkin; hyvät naiset ja herrat, tässäpä postaus näistä kisoista.

Mauno oli ollut joitakin päiviä tosi kummallinen suusta. Ei hyväksynyt kunnolla tuntumaa, nosti kieltä kuolaimen päälle. Lisäksi se heilutteli päätä, siis täysin löysälläkin ohjalla. Tuo ei enää ollut normaalia. Tämän kruunasi se, että yhtenä aamuna Mauno ei tahtonut syödä heiniään. Näinpä tilasin hetimiten eläinlääkärin raspaamaan ruunan hampaat. Tästä syystä lähdin Akrolla keskiviikkokisoihin. Olen vuosia sitten "hyppinyt" Akrolla ristikkoa, ja silloin hän paineli vain menemään tuhatta ja sataa, ei kuunnellut pohjetta yhtään ja painoi kädelle. Nyt kuitenkin Akro on kehittynyt niiiiiiin paljon, että odotin innolla meidän ensimmäisiä hyppytreenejä, sopivasti kahta päivää ennen kisoja. Mun heikkous on se, että olen päässyt hyppimään niin harvalla hevosella. Ensin Muse, sitten Elmo, Mauno ja nyt Akro. Jokainen heistä on hypännyt todella erilaisella tyylillä. Elmo on edelleen ollut mukavin estekaveri, siis hyppytyyliltään. Nyt olen mennyt vain Maunolla, jonka pomppu kestää sen 5 nanosekunttia.
Nousin sitten Akron selkään ja alkuverkkojen jälkeen otettiin ristikkoa ja pientä pystyä. Ekana ajatuksena oli se, että totun erilaiseen hyppyyn. Ja herranisä kun se hyppy kestääkin sen 5 sekunttia, nanosekunttien sijaan. Siinähän kerkeää ratsastajakin tehdä vaikka ja mitä. Kulttuurishokin jälkeen saatiin muutamia hyviäkin hyppyjä. Lopuksi otettiin jumppasarjalla vielä harjoitusta omiin käsiini, jotta antaisin enemmän edestä tilaa hypyn aikana.

Lopulta tuli keskiviikko, mutta meidän lähtö oli niin myöhään, että ei ollut turhia kiireitä. Saavuttuamme maneesille, olimme kerrankin todella ajoissa! Kävin maksamassa lähdön ja kävelemässä radan, nousin selkään ja lähdin yrittämään parastani.

Verryttelyhypyt meni ok ja Akro tuntui ihan hyvältä. Pieneen verryttelytilaan Akro yritti edetä vähän turhan vauhdikasta laukkaa ja ulkopohje ei oikein mennyt läpi, mutta muuten oli ok.

Ensin oli 80cm -luokka, ilman uusintaa. Otettiin tämä luokka suht varovaisesti, mutta hienosti Akro suoritti. Muutama tosi hyvä hyppy ja muutama vähän huonompi. Eikä niinkään hevoselle huonoja, vaan itse olin huonosti mukana. Akrolle pitää selkeästi näyttää ponnistuspaikka ja itse en siinä vielä pro ole, että saan hevosen just siihen kohtaan mihin haluaisin.

Siitä jatkettiin 90cm, suoralla uusinnalla. Tämä oli samanlainen rata kuin edellinenkin, mutta kutosesteessä oli laitettu B-osa, näin ollen se oli sarjana. Se ei tuottanut kuitenkaan ongelmaa. Nyt saatiin jo varmempaa menoa, tietenkin hevosellekkin helpompaa kun on jo samat esteet kerran mennyt. Uusinnassa koitin ratsastaa jo vähän vauhtia, mutta en itse ainakaan videolla eroa näe. :D

Ysikympissä aloin itse jo päästä paremmin hyppyihin mukaan, nyt vaan tarttis lisää treeniä että paranis myös alastulossa yläkropan hallinta. Ysikympissä myös pohje meni paremmin läpi, näin ollen käännökset onnistui kauniimmin. Puhtaat radat siis molemmista luokista, tuloksia odottelen mielenkiinnolla.

 

1-tason estekilpailut, Punkin talli

Postaus on kovin tylsä kun ei olla vielä saatu parempilaatuisena kuvia sähköpostiin, niin että saisin ne myös koneelle. Ehkä videot korvaa tämän puutteen, vaikka meno ei vielä kovin silmiä hivelevää olekkaan. :)

--------------------------------

Heti kun viime postauksessa valitin, niin johan oli Opiston sivuilla tulokset. 8vp, eli toinen kolahduksista tuli myös alas. Harmillisesti ei ollut ollenkaan suorituksen aikoja merkitty, joka olisi itseäni kiinnostanut enemmän. Mulla kun ei ole mitään hajua minkälaista vauhtia pitäisi esteradalla paahtaa. Ehkä pitää hommata sekunttikello ja mitata treeneissä aikoja, samoin intervallitreeneissä.

Keskiviikkokisojen jälkeen osallistuin hyvillä mielin seuraavana sunnuntaina (2.10.-16) pidettäviin estekarkeloihin Loimaalle, Punkin tallille. En edes etsinyt kisoja Kipasta, mutta täyshoitoasiakkaamme mainitsi näistä kisoista ja mietin että miksei. Ei se ota jos ei annakkaan. Ilmottauduin kisoihin ja ikinä en ole ollut niin rento kisoja ennen kuin nyt olin. Lauantaina viimein pääsi siistimään hevosen kamat ja omat saappaat. Olin pari päivää sitten ostanut vatsapanssarin nettikirppikseltä ja olin hyvin häppihäppi kun se ehti jo perjantaina meidän postiin.

Kilpailut alkoivat vasta klo 12 tienoilla, meidän luokka vasta klo 14. Aamulla oli siis hyvin aikaa siivota karsinat ja laittaa Maunoa valmiiksi. Alunperin ajattelin että pitäisikö Maunoa juoksuttaa aamulla, että onko ruuna miten into pinkeenä. En kuitenkaan juoksuttanut kun hypättäisiin kuitenkin kaksi luokkaa ja Mauno varmasti vähän väsyisi jo itse tekemisestä.

Meiltä kesti kisapaikalle vain reilu puoli tuntia. Ajattelin ensin että ollaan vähän viime tinkaan, mutta verryttelin tosi vähän aikaa, niin olikin reilusti minuutteja ennen meidän vuoroa. Mauno oli verkassa reipas, muttei liiaksi. Hyppäsi hyvin verryttelyesteet, alkuun vähän löysästi kyllä.

Käveltiin Peninan kanssa rata, eikä mua jännittänyt vieläkään. Mitä tämä on!? Rata näytti suht simppeliltä. Radalla oli muutamia "pelotteita", kuten sianmallisia täytteitä. 80cm luokkaan muutettiin vielä pariin esteeseen lankut puomin tilalle.

Vähän ennen meidän vuoroa, tultiin notkumaan kentän laidalle. Ekana oli vuorossa 70cm, jossa puhtailla radoilla olisi uusinta 80cm. Mauno otti arskaa auringossa silmät kiinni, eikä näyttänyt kovin kilparatsulta. Kyllä se kuitenkin innostui uusiksi kun menin takaisin selkään ja päästiin pyörimään esteiden sekaan. Näytin kaksi erikoisempaa estettä ruunalle ja morjensin tuomarille.
Lähdettiin lähestymään ravilla ekaa estettä, mutta Mauno otti itse laukalle. Näin ollen hyppy ei ollut onnistunein, mutta este pysyi ehjänä. Suoriuduttiin koko rata vauhdilla, Jouduin välillä ottamaan astetta kovempaa kiinni, jottei oltais ihan esteistä läpi menty. Muutama käännös meni pitkäksi, mutta Mauno kokosi hyvin jalat alleen ja jaksoi ponnistaa. Lopulta 12vp, kun kolme puomia tippui.

Hyvillä mielin jatkoin silti vielä toisenkin luokan, nyt 80cm. Kävelin nyt yksin radan, kun Penina piti Maunoa. Joka taas nukkui auringossa. Eipä herraa ainakaan pelota vieraissa paikoissa.
Otin vielä pari hyppyä verryttelyssä ja se sai taas riittää. Jostain syystä radalla esteet näyttää aina korkeammilta kuin verkassa..

Palattiin vuorollamme radalle. Luokkien väliset erot oli ainakin kaksi suunnanvaihtoa, jotka meni 70cm luokassa eri tavalla. Eka eroavaisuus tuli heti alkuun. 70cm luokassa jatkettiin ekan hypyn jälkeen oikelle, 80cm mentiin vasemmalle. Tiesin että Mauno yritti mennä oikeaan ja näin ollen ohjasin jo ennen estettä ruunaa vasemmalle. Siitä huolimatta jouduin ottamaan reilusti ohjaa, että Mauno ei punkisi oikealle. Onneksi seuraava hyppy ei tullut heti vastaan, olisi tullut käännöksen takia huono hyppy. Mauno oli jälkimmäisen luokan kuitenkin paljon enemmän kuulolla, eikä mennyt ihan korvat soiden. Otin käyttöön myös äänellä "soo", jota käytetään paljon treeneissä kun Mauno alkaa käydä kierroksilla. Ja ihme tapahtui, Mauno meinaan suoriutui perusradasta puhtain tuloksin. Mulla meni vähän pasmat sekasin vikan esteen jälkeen, koska en ollut varma että muistanko uusintaradan kaikki esteet. En enää ratsastanut kunnolla, häsläsin, annoin Maunon mennä liian kovaa ja mentiin esteiden pohjaan. Näin ollen meille tuli 16 virhepistettä uusintaradasta!! Meille tuli yksi tosi huono hyppy, jonka seurauksena mulla lähti jalkkari ja lähdettiin väärään suuntaan. Otin raville ja lähdin metsästämään seuraavaa estettä ja ylimääräisestä voltista tuli 4vp, loput virhepisteet tulivat puomeista.

Oli silti aika voittajafiilis, koska Maunolla ei taaskaan ollut mitään aikomusta mennä ohi eikä se epäröiny hetkeäkään. Nyt mun usko alkaa palaamaan siihen, että Maunosta tuleekin estehevonen. Nyt suoriudutaan taas kokonaisista radoista, Mauno imee esteille ja se selkeesti innostuu niistä. Olen myös oppinut ratsastamaan Maunoa niin että sen itsevarmuus ei horju. Koska esteet ei ole ongelma, niin nyt vaan lisää treeniä kavalleteilla ja jumppasarjoilla, jotta saadaan vauhtia alas ja myös selkä käyttöön. Mulle sen sijaan lisää treeniä tasapainoon ja että uskallan antaa lisää tilaa hevoselle.