Kevät tulee kohisten, ilmat pyörii jo +10 asteissa! Se myös tietää vähemmän mukavaa seikkaa, nimittäin Kisse laukaisi tämän vuoden ekan kiimansa ja ai että miten oli ihana talvi ilman niitä. Jotkut tammat tulevat vihaisiksi ja melkeinpä vaarallisiksi kiimassa, mutta ei Kisse onneksi. Kisse on kiimassa suht normaali, pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta. Tamma kuseskelee minkä kerkeää ja jämähtää kyttäilemään maisemia sekä kaikista raivostuttavin - painaa pepullaan seinää vasten. Tosiaan, se on välillä aika vaarallistakin, kun yhden kerran Kisse painoi takapuolella minut seinälle, en saanut henkeä eikä oma voima riittänyt siirtämään kiimakonetta. Olenkin tästä varottanut muita, tekee tätä nimittäin myös loimien laitossa. Itse olen antanut periksi kiimalle, se vaikuttaa hormoneihin sen verran että tän kanssa on turha lähteä tappelemaan. Olen antanut Kissen nojata pepulla seinään ja itse kyykin aavistuksen mahan alla kun laitan takasuojia tai harjaan jalkoja. Turvallista ei kylläkään, luotan hevoseen sen verran että uskallan tehdä näin.
Asiaan kuitenkin, Kisse ei ole saanut kunnolla liikuntaa omien kiireitteni takia, olen liikuttanut sitä aina kun kerkeän. Yksi päivä juoksutin tytön ja Kisse liikkui mukavan sulavasti ja takaa eteenpäin ihan itsestään, pieni ratsastusbreikki ei varmasti oo tehnyt pahaa. Eilen ratsastin Kissen, vaikka etukäteen jo mietin että tuleeko siitä mitään kiimassa. Ratsastus ja kiima on väsyttävä yhdistelmä, Kisse kulkee kuin liisterissä ja kannukset/raippa saavat tamman vain huokailemaan ja värisyttämään takapäätä. Olen tähän jo tottunut, liikutan kiimassa kevyemmin (säästääkseni hermojani) ja vähän rankempaa sitten taas ei-kiimassa.
 |
| Harjoiteltiin myös ryhdin ylläpitoa pysähdyksessä... |
 |
| ...sekä liikkelle lähdössä. |
Alusta loppuun saakka Kisse oli luultavastikkin kiimasta johtuen uskomattoman rento ja rauhallinen, kulki pyöreenä ja takapää oli kokoajan enemmän messissä. Kun itse lösähdin niin lösähti hevonenkin, mutta yllätin itseni ja Kisse yllätti mut! Onkohan uudella satulalla vaikutusta?
Myönnän, pyörittiin vajaa tunti kenttää ympäri, tekemättä yhtään mitään. Hain tauon jälkeen uutta tatsia Kisseen ja se ajottain löytyikin tosi hyvin. Hain takaapäin potkivaa käyntiä sekä rentoa ja eteenpäin pyrkivää ravia. Eteenpäin pyrkivä ravi jäi puuttumaan, mutta Kisse kulki muuten niin hienosti että annoin anteeksi. Kun Kissen kiima on siinä kolmantena kiimapäivänä pahimmillaan, on todella vaikeaa saada tammaa laukalle ratsailta käsin. Hirveällä potkun määrällä nousi vihdoin laukka ja jätettiinkin laukat siihen, mutta tämä laukkapätkä onnistui ilman pukkeja tai alta pois kaahottamista.
Laukkapätkä antoi toivoa siihen että uskallan lähikuukausina lähteä viemään Kisseä uudelleen kuvattavaksi Kangasalalle, tutkimaan ettei lievä kissing spine ole pahentunut. Mutta sen sijaan jotain negatiivista, nimittäin istuntani on muuttunut aivan toispuoleiseksi! Istun kokoajan vasemmalla kankulla eikä jalustimet pysy oikealla paikallaan. Jouduin ravissa menemään liian lyhyillä jalustinhihnoilla että sain pidettyä jalustimet jalassa..
Näillä eväillä eteenpäin, ekat kisat häämöttää kohta ja viikonloppuna Tampereen hevosmessut! Ollaan kehittämässä Peninan kanssa jonkinlaista kilpailua sinne, pysykää kanavalla!
